Mun oppari: mitä, miten ja milloin

10.4.2018

Kyselin viime postauksessa, että kiinnostaisiko teitä kuulla mun opparista vähän lisää, kun siitä olen välillä sivulauseissa maininnut. Erityisesti se aihe on vilahdellut postauksissa nyt keväällä, kun en näemmä osaa kirjoittaa tällä hetkellä mistään muusta kuin koulusta - kesää ja aivokapasiteetin vapautumisia odotellessa. Nytpä päätin siis ottaa vähän taukoa itse opparin kirjoittamisesta ja tulla turinoimaan siitä teille, hehe...

Mikä mun opparin aihe on?


Perinteiset kulttuurituottajille sopivat aiheet, kuten tapahtumatuotanto ja kehityshankkeet, eivät ole mulle se ykkösjuttu. Olen viimeisen vuoden ajan tehnyt pään sisällä tosi paljon töitä sen kanssa, että mikä mua oikeasti kiinnostaa eniten, mitä haluan tehdä ja mistä pidän. Tämän ajatustyön tuloksena olen tullut siihen tulokseen, että kaikkein kiinnostunein olen sisällöntuotannosta, verkkokaupasta ja markkinoinnista, ja niiden parissa toivon myös lähivuosina työllistyväni. Seuraava askel oli se, että haluaisin kirjoittaa opinnäytetyön jostain blogimaailmaan sijoittuvasta, joka hyödyttäisi mua sisällöntuotannon alalla ammatillisesti.


Meillä työn vaatimuksena on oikea työelämän tilaaja, mikä aiheutti tuossa joulukuussa hetkellistä pientä paniikkia. Olen kuitenkin onnekas, sillä loppujen lopuksi ahkerien keskustelujen jälkeen sain tilaajakseni yhden Suomen suurimmista vaikuttajamarkkinoinnin toimistoista. Olen siitä niin kiitollinen ja innoissani, on meinaan tosi motivoivaa saada kirjoittaa aiheesta, joka kiinnostaa. Aiheena opparille mulla on vaikuttajamarkkinointi perheblogeissa, tarkemmin sanottuna elintarvikkeisiin keskittyvät markkinointiyhteistyöt.

Millainen rakenne?


Mitä olen valmiita oppareita yhtään joutunut opinnäytetyöseminaareissa selailemaan ja tutkimaan, on rakenteet koulusta riippuen tosi erilaisia. Se oli tosi yllättävää, koska muuten Suomessa koulujen yhtenäinen taso on niin tarkoin säädeltyä, ainakin AMK-maailmassa ja mun näkökulmasta. Useimmilla kouluilla ei taideta vaatia tuota tilaajaakaan. Meillä työn rakenne on kuitenkin tosi tärkeä ja aika tiukka, koska Metropolia haluaa yhtenäistää lopputöiden ulkoasua ja sisältöä, vaikka aiheet vaihteleekin.

Tämän vuoksi meillä pitää esimerkiksi opiskella tutkimuksellista kehittämistyötä, jonka opit täytyy näkyä myös opparissa. Erityisesti kehittämisnäkökulma on meidän opinnäytetöissä melko suuressa roolissa. Toisaalta, se taas on antanut eväät mahdollisiin tulevaisuuden analyyttisiin ja tutkimuksellisiin työtehtäviin, ja heti perään olisi helppo tehdä vaikka toinen oppari, kun aivot on viritetty kunnon kehitysmoodille.

Opparit meidän tutkinto-ohjelmassa on olleet 30-50 sivun kokonaisuuksia, ja itse tähtään noin 40 sivuun.


Missä aikataulussa?


Kävin joulu-tammikuun ajan keskusteluja tilaajan kanssa, mutta kaiken fyysisen työn aloitin vasta maaliskuussa. Aika moni tuttu sanoi, etten millään pysty tekemään kokonaista opinnäytetyötä alusta loppuun asti 7,5 viikossa, mutta tässä vaiheessa olo on tosi luottavainen. Olen jo voiton puolella, ja aikaakin on vielä neljä viikkoa. Siitä tosin olen viikon reissussa siellä Ranskassa, mutta ajattelin lähettää raakaversion ohjaajalleni kommentoitavaksi juuri ennen lähtöä. Näin hänelläkin on viikko aikaa katsoa työ läpi sellaisena aikana, kun mäkään en ehtisi sitä edistää. Varmistin tottakai asian myös ohjaajaltani ja tämä sopi hänelle paremmin kuin hyvin.

Uskon, että tämä tahti oli mulle mahdollinen siksi, että ensinnäkin mulla oli aiheesta jo niin paljon pohjatietoa, että olin huomaamattani ajatuksissa prosessoinut työn jo aika valmiiksi. Toiseksi, olen ohjannut muita opintojani (esim. markkinointi ja brändinhallinta) samoihin aiheisiin, joten tiesin jo etukäteen suurimmaksi osaksi sen, mitä teoreettista viitekehystä ja mitä lähdepohjaa haluan työssä hyödyntää. Kolmantena, mulla on vain yksi itse kerätty aineisto ja sen keräämiseen meni vain reilu viikko. Neljäntenä, olen nopea kirjoittaja. Viidentenä, rakastan mun aihetta.

Palautus on toukokuun alussa, valmistuminen kesäkuussa.


Mikä fiilis tällä hetkellä?


Tällä hetkellä multa löytyy 26 sivua tekstiä ja siihen päälle pari sivua lähteitä. Olen siis sivumäärällisesti aika voiton puolella, mutta vielä on paljon edessä. Kuten äskeisestä kappaleesta varmaan saitte mielikuvaa, tämä koko prosessi on edennyt aika lungisti, ja pelkään sen olevan huono merkki. Olenko ottanut asian liian rennosti? Entä, jos Ranskasta tullessa mulla odottaa sähköpostissa ohjaajalta kommentit aloittaa koko homma alusta, ja olenkin ymmärtänyt kaiken ihan päin pyllyä. Entä, jos mun keräämä aineisto on liian suppea eikä tuloksista nouse esille mitään uutta? Entä, jos tilaaja pettyy?

Oon yleensä ihan superstressaaja, ja en ole opparia oikein osannut kunnolla stressata sen jälkeen, kun sain tilaajan lyötyä lukkoon. Asia on edennyt ihan omalla painollaan, ja kirjoittaminen on tuntunut tosi luonnolliselta ja mukavalta. Onko nämä huonoja merkkejä? Kertokaa joku, joka on kirjoittanut opparin, pliis :D Stressi on yleensä ollut hyvä merkki ja tuottanut mulla tulosta sekä töissä että koulussa. Vai onko tämä nyt juuri sitä, että opinnäytetyöllä näytetään oma osaaminen, ja tietämättäni jo osaan tämän aiheen sen verran hyvin, että se ei hirveämmin stressaa?

Vaikka stressiä ei sinänsä ihan hirveästi opparin suhteen ole, kyllä ne tuntemukset silti menevät aika vuoristoradassa! Neljän viikon päästä voi olla aika hauska lukea tätä poistausta....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti