Bloggaaminen - ollako vai eikö olla

2.2.2018

Yksi bloggaamiseen liittyvistä, usein toistuvista ajatuksista päässäni on se, että miksi kirjoitan blogia. Silloin kun ajatukset ja olo on positiivisia ja kyseessä on niin sanottu hyvä kausi ja ideoita riittää, vastaus on se, että se tuo mulle todella paljon iloa arkeen. Musta on aivan ihanaa jakaa asioita teidän kanssa, silloin kun teiltä saa vastavuoroisuutta kommenttiboksissa ja somekanavissa. Moni teistä on ollut mukana jo lähes vuosikymmenen, blogista blogiin ja vitsit, miten äärimmäisen otettu olenkaan siitä! Tunnistan teidän nimimerkit kyllä ♥

Blogissa pääsen toteuttamaan mulle rakkaita harrastuksia, kuten valokuvausta, matkustelua ja vaatehömppää. Blogi on mulle kanava taltioida arkea ja juhlaa, ja se on ollut mun elämässä läsnä enemmän ja vähemmän kevättalvesta 2009 asti. Yksi parhaista jutuista on lukea 9 vuoden takaisen Katrin juttuja blogista ja pyöritellä vaan päätä että huhhahheijaa, mikä huithapeli :D

Heikoimpina hetkinä se kysymys muuttuu todella raskaasti miksi-painotteiseksi, eli oikeastaan tähän muotoon: ”MIKSI HITOSSA kirjoitan jotain blogia?!?!?” Alan kyseenalaistamaan liikaa tämän koko konseptin tarkoitusta ja ottamaan siitä paineita. Seuraan lukijamääriä Analyticsissä ihan liikaa. Olen siis melko perfektionisti niissä asioissa, joihin käytän kallisarvoisia tuntejani, ja samasta piirteestä saa kärsiä siis myös blogi. Haluaisin ottaa täydellisiä kuvia, kirjoittaa hauskaa tekstiä ja ideoida teitä lukijoita houkuttavaa sisältöä. Haluan tehdä kaiken täysillä tai en ollenkaan.


Ja tuntuu, etten vaan pysty. Olo on välillä tosi kurja ja mielessä pyörii ajatukset siitä, etten koskaan tule saavuttamaan tavoitteitani. Ja sitten kysyn itseltäni, että mitä tavoitteita mulla tämän suhteen edes on? En tiedä. Ja ennen kaikkea, miksi pitäisi olla jotain tavoitteita, eikö syyksi riitä se, että bloggaaminen tuo mulle iloa ja harrastuksen arkeen? Tarvitseeko kaiken elämässä olla aina tavoitteellista toimintaa?

Kolmantena pyöränä tässä hirveässä ajatuslingossa pyörii myös aina asia nimeltä yksityisyys. Miten paljon uskallan itsestäni paljastaa ilman, että jälkikäteen kaduttaa? Olen julkaissut postauksia meidän tapaamisesta, kihlautumisesta ja 10-vuotisesta yhteisestä taipaleesta. Silti olen pidätellyt meidän hääpäivästä kertovaa, yksityiskohtaista ja runsailla hääkuvilla kuvitettua postausta (tai siis kahta, koska onnistuin rupattelemaan niin pitkästi) luonnoksissa jo kuukausia. En vain uskalla julkaista sitä, ettei sen jakaminen jälkikäteen kaduta.


Samalla tiedostan, että jos haluan pitää teidät ihanat lukijat mukana, on mun pakko myös avautua ja avata omaa elämää jonkin verran. Ja kaikkein kierointa on se, että myös haluan tehdä niin. Musta on ihana lukea juuri sellaisten kirjoittajien blogeja, joissa kerrotaan avoimesti omasta elämästä paljon, koska juuri se oma persoona tekee blogista erityisen. Eikä kukaan siitä tunnu vahingoittuvan. Mistä siis kiikastaa? En ehkä osaa oikein kategorisoida omaa blogiani mihinkään, eikä sillä siksi tunnu olevan mitään tarkoitusta. Muoti, ei. Sisustus, ei. Ruoka, ei. Matka, ei. Ja lifestyle-blogeja on 13 tusinassa, toinen toistaan laadukkaampia ja persoonallisempia.

Luin Reetan postauksen vähän samantapaisesta aiheesta ja samaistuin ihan täysin – olenko tarpeeksi tyylikäs julkaisemaan tekstieni kuvituksena asukuvia? En ole se kaikista laihin, kaikista kaunein, kaikista rikkain tai kaikista tyylikkäin. Toisaalta jokaisella on oikeus omaan tyyliin, ja juuri se erilaisuus on rikkaus. En osaa poseerata kuvissa, olo on muiden kuin Juuson kuvatessa kamalan nolo. Silti, asukuvien julkaisu on yksi lemppariaiheeni sekä omassa että muiden blogeissa.


Yksi ystävä ehdottikin, että entäs, jos keskittyisin vaan Instagramiin – kyllähän sielläkin voi turinoida pidemmin, ja julkaista omia kuvia ja tarinoita. En kuitenkaan tiedä, riittääkö se mulle, kun aina palaan vaan bloggaamisen, jos siitä yritän päästä eroon. Toisaalta tuntuu, että aika on jättämässä blogit taakseen. Niin kamalalta kuin se tuntuukin.

Voi olla, että tämä on vain blogikriisi 1.0 ja menee ihan itsekseen ohi, kun lakkaan ottamasta paineita ainakin hetkeksi. Mutta osaako joku antaa vinkkejä siitä, miten tällaisista kriiseistä pääsee yli? Tai pitäisikö mun vaan siirtyä sinne Instan puolelle enemmän? :D

Ja ennen kaikkea, mitkä teidän mielestä on tämän blogin vahvuuksia tai parhaita puolia?

6 kommenttia:

  1. Mä oon lukenut sun kaikkia monia blogeja ja pysynyt matkassa useamman vuoden. Tästä sun viimeisimmästä blogista on paistanut läpi tavoitteellisuus ja ehkä liika yrittäminen.

    Itse meinaan tykkään eniten lukea lifestyle tyyppisiä blogeja joissa kerrotaan uusimmista hiuskokeiluista, meikki inspiraatioista, arki asuista sekä elämän oikeista hetkistä ja ajatuksista/suunnitelmista tulevaisuuden suhteen. Sitä ”aitoa” elämää, jonka tiedostan kuitenkin olevan vain pintaraapaisu bloggaajan elämästä.

    Koska olen blogisi matkassa pysynyt jo pitkään, itseäni kiinnostaisi eniten juuri ne ajatuksesi ja toiveesi sitä mitä haluat tulevaisuudelta: opintojen jälkeen, perhe-elämältä tai ylipäätänsä mitä ”projekteja” sinulla mahdollisesti on. Haluatko täydellisen sisustuksen, vaatekaapin tai kropan. Mitö kohti tähtäät omassa elämässä? Millainen on normaali arki päiväsi?

    Hirveästi toivon että jatkat edelleen bloggaamista ja mahdollisesti aikaisemmin olemassa olevalla rennolla otteella :) kyllä se siitä lähtee taas muotoutumaan ihan varmasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmillista, jos läpi on paistanut tavoitteellisuus tai liika yrittäminen! Veikkaan, että kun oma elämä on käynyt niin kierroksilla ja on tapahtunut asioita joihin en ole itse pystynyt vaikuttamaan, olen suunnannut sitä kontrollin tarvetta tänne blogin puolelle vähän liikaa... Olen halunnut kokeilla paljon uusia juttuja, ja osa niistä on tuntunut luonnolliselta, osa ei. Olen jättänyt kokeilut monessa siihen yhteen kertaan, mutta tietysti se on lukijalle päin voinut näkyä vähän sekavana.

      Mä oon tosi huono kirjoittamaan mistään hius- ja meikkikokeiluista, oon aina ollut :D Mutta asut on tietysti aina olleet matkassa, samoin inspis, koulu- ja työjutut ja arkielämä, myös tässä uudessa blogissa. Yritän siis tuoda niitä vielä enemmän jatkossa esille. Se ei kuitenkaan poissulje sitä, että haluan kehittyä tässä hommassa, olkoonkin vain harrastus - mulle iloa tuo uuden oppiminen ja osaamisen kehittäminen :)

      Tuo projektit ja ajatukset tulevaisuudesta on tosi kivoja ideoita, kiitos! Heti, kun vain keksin, mitä ne mun unelmat ja toiveet on, tällä hetkellä kun olen tässä elämässä vähän risteyskohdassa. Kaikkea tällaista en uskalla myöskään mahdollisten työnantajien vuoksi blogiin avata, ettei mikään sulje mitään mahdollisuuksia pois.

      Kiitos ajatuksia herättäneestä kommentista <3

      Poista
  2. Ihanaa pohdintaa bloggaamisesta, johon pystyn erittäin hyvin samaistumaan ♥ Bloggaaminen kaikessa ihanuudessaan tuo myös niitä ikävämpiä ajatuksia ja juurikin tuo "miksi hitossa bloggaan" pyörii täälläkin kiireisimpinä aikoina repeatilla pään sisällä :D Myös tuo tiettyjen asioiden luonnoksissa pysyminen on tuttua... Itselläkin luonnoksissa pyörii niitä oikeasti hyviä ja mielenkiintoisia postauksia, jotka kuitenkin julkaisun jälkeen voisivat kaduttaa henkilökohtaisuuden vuoksi.

    Itse tutustuin sun blogiin vasta lähiaikoina ja sulla on ihanan inspiroivaa sisältöä ♥ Bloggaaminen niin kauan kuin se ei ole ammatti tulisi olla itsestä mukavaa eikä turha paine arjessa. Blogit ovat hieman hiljenneet, mutta en silti blogia siirtäisi vielä Instagrammin puolelle. Kuitenkin jokaisen on tehtävä niin kuin itsestä tuntuu parhaimmalta ♥

    ♥: Ane

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ane ♥ Joo, siis mistä ihmeestä tuo itsen kyseenalaistaminen aina mieleen silloin tällöin tupsahtaa?! Ja juurikin näin, pitää muistaa, että tämä ei ole minulle ammatti, eli paineet pois.

      Täytyy jatkaa näiden ajatusten jatkojalostamista, kiitos ihanasta kommentista ja tuesta ♥

      Poista
  3. Eei, mun mielestä Insta ei vaan oo ollenkaan sama kun blogit. Blogeissa tuntuu että pääsee paljon lähemmäks sitä bloggaajaa ja saa syvällisemmän idean bloggaajan ajatusmaailmasta ym. Tietty toi yksityisyysjuttu on sellanen johon en osaa kommentoida koska vaikka mua lukijana kiinnostais tietää enemmän just vaikka niistä häistä, niin haluan silti että postaat vaan sellasta sisältöä jota ite haluat julkasta.
    Mutta mun mielestä sun blogissa on parasta just se aitous, että joka kuva nimenomaan ei oo täydellisesti aseteltu ja sun tyyli ei oo mitään tusinatavaraa ja poseeraukset millilleen huoliteltuja. Sellanen tuntuu tosi feikiltä, mieluummin näkisin kuvia ihan sen oikeen Katrin elämästä. Sitä paitsi mulla ei oo mitään valituksen sanaa sun asukuvista, tykkään niistä ehkä eniten täällä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi ihanasta kommentista <3 Täytyy pohdiskella näitä asioita ihan rauhassa ja relata :)

      Ja kivaa, että tykkäät asukuvista! Niihin tulee yleensä melko vähän kommentteja, niin oon miettinyt, onko ne ihan turhia :D

      Poista