Throwback Thursday: Asuja, joita edelleen pukisin

8.2.2018

Omasta tyylistä bloggaamisessa parasta on ehdottomasti se, että vuosien kasaantuessa pääsee todistamaan oman tyylin ja tyylitajun kehittymistä ja muuttumista. Usein vanhat asut aiheuttaa vuosien päästä aika major häpeää, mutta on sieltä mahdollista bongata niitä hyviäkin hetkiä! :D Itseasiassa nyt kun selailin vuoden 2013 asuja, alkoi harmittaa se, että olen jotenkin päästänyt irti siitä hauskuudesta omassa tyylissä lähes kokonaan.

Kaapista ei löydy enää puudelibleiseriä eikä kirkkaanoranssia sambamekkoa, vaan se on nykyään huomattavasti tylsempi. Ehkä siksi pukeutuminen ei ole kiinnostanut enää niin paljoa viime vuosina? Tämä täytyy ehdottomasti korjata, sillä 100% omaa persoonaa kuvastavissa vaatteissa sitä viihtyy parhaiten ja on oma itsensä. En ehkä enää halua niin sekalaista tyyliä kuin esimerkiksi näissä kuvissa, mutta haluan jotain hauskan, ajattoman ja tyylikkään välimaastosta. Who knows what it is mutta sitä kohti aion ehdottomasti lähteä.

Kokosin tähän postaukseen muutaman edelleen silmää miellyttävän asun vuodelta 2013! En pistäisi hanttiin pukeutua näihin uudelleen tänäkin päivänä, joskin en ehkä osaisi niitä enää yhdistellä ihan samaan tapaan, vaikka samat vaatteet kaapista löytyisivätkin (kaikki eivät löydy). Jatkossa ehkä poimisin yhden räikeämmän efektin per asu ja yhdistäisin sen enempi neutraaleihin vaatekappaleisiin ja asusteisiin - entisen sekasorron sijaan...


Vasemman puoleisen asun vihreine farkkuineen voisin pukea itseasiassa päälle vaikka heti tänään, niin kiva se on! Harmillisesti kyseisestä asukokonaisuudesta kaapista löytyy enää tuo Wangin laukku.

Oikeanpuoleisessa asussa viehättää tuo graafinen hame, tykkään edelleen tosi paljon samanhenkisistä yksityiskohdista muuten simppeleissä vaatteissa. Kaapista löytyy edelleen tuo villakangastakki ja tuo laukku.


Tuo vasemman puoleinen musta haalari oli mun lempivaate varmaan putkeen jonkun 3 vuotta. Olisi varmasti ollut pidempäänkin, mutta luovuin siitä itku silmässä siksi, ettei se enää painonnousun myötä mahtunut päälle :( Parhaat neljä euroa, mitä olen kirppikselle kuluttanut! Kaapista löytyy enää tuo laukku.

Hauska kirppisbleiseri, mitä tuli tosin käytettyä vain muutaman kerran. Tästä asusta kaapissa on edelleen ainoastaan tuo laukku.


Vasemmanpuoleisen asun kengät mullistivat monet asukokonaisuudet, mutta en nyt muista, onko ne kirppiskassissa vai Mikkelissä varastossa. Punaiset farkut oli tuolloin pop, kuten ne taitaa olla jokaisena syksynä ja talvena. Kaapista löytyy edelleen tuo Marimekon Tasku ja (ehkä) nuo kengät.

Tästä asusta fiilaan eniten mun kapeita kasvoja ja skarppia polkkaa :D Napa-asu ei onnistuisi enää tänä päivänä, heh.


Vasemmanpuoleisesta upeasta maksimekosta en ole raaskinut vielä luopua vaikka se on mulle liian pieni. Ihan vaan siltä varalta, että saankin painon putoamaan heti kun sen nostattanut opiskelustressi valmistumisen jälkeen katoaa (yeah right). Se on upein mekko minkä ikinä olen omistanut, ja väreiltään niin ajaton! Bleiserin olen myynyt koska koko jäi pieneksi, ehdottomasti voisin hankkia uuden burgundyn bleiserin tuota aukkoa paikkaamaan.

Oranssit asukuvat taitaa olla meikäläisen 22-vuotissynttäreiltä! Tuo mekko oli ihana kirppislöytö. Sadly mikään asun osista ei enää löydy kaapistani.

Nopeana tulkintana vaatekaapin tylsistymiseen on vaikuttanut eniten painon nousu ja se on kyllä väärin!! Oon aina ollut tosi stressilihoaja, ja paino on ollut opiskelun aloittamisesta asti koholla. Suapi nähdä, onko tuo vain sattumaa vai ihan muuta sitten kun valmistun ja sen stressin pitäisi loppua... Joka tapauksessa täytyy ottaa pieni ryhtiliike vaatekaapin kanssa ja selvittää, mistä Katri vuonna 2018 pitää ja mistä ei!

Lilac Spring 2018

4.2.2018

Yksi tämän kevään ihanimmista trendeistä on mun silmään ehdottomasti kaikki erilaiset liilan sävyt! Oikein sellainen tulppaanin liila, kylmä ja raikas. Silloin kun sää on sallinut täällä Suomessakin pitää takkia auki, on katukuvassa jo näkynyt muutamia upeita, laventelinliiloja neuleita ja paitoja. Se kaikista täydellisin sävy taitaa olla tämän trendin startanneen Gannin Julliard-mohairneuleessa, mutta liila kuin liila istuu täydellisesti esimerkiksi kokomustaan asuun, kunhan sävy on vaalea ja kirkas.

Ostoslistalle menee meikäläisen osalta vähintäänkin lila kynsilakka, mutta ehkä taivun myös johonkin seuraavista...

Postaus sisältää mainoslinkkejä, jotka on merkitty *tähdellä.

1. Syvään uurrettu v-aukkoinen body 2. Upea röyhelöinen neulepusero 3. Raybanin liilat linssit 4. Sairaan hieno, solmulle väännetty samettibody 5. Röyhelöinen, kylmän vaaleanpunainen hame 6. Yksiolkaiminen gingham-toppi

Iskeekö liila teihin tänä keväänä? ;)

Q&A-vastauksien aika

3.2.2018

Kiitos edelliseen postaukseen tulleista tsempeistä! Heti, kun sai ajatukset purettua tekstiksi ja välitettyä ne teille, olo lähti kummasti helpottumaan. Täytyisi vaan muistaa tosiaan se, että tämä blogi on mulle ainakin vielä toistaiseksi harrastus, eikä siitä pidä ottaa turhia kierroksia ja paineita. Varsinkin, kun samalla vielä opiskelen täysipäiväisesti ja teen samalla tosi paljon töitä. Kiitos, kun muistutitte mua siitä! ♥ Rennommalla otteella eteenpäin :)

Nyt on aika postailla vastaukset teidän esittämiin kysymyksiin, ja ne tulee tässä!

Uskotko että voisit vielä asua pidemmän aikaa ulkomailla, vai tuntuuko siltä että Suomi on se oma paikka?
- Tällä hetkellä Suomi tuntuu 150% hyvältä, mutta en tietenkään vielä voi sanoa, etten koskaan muuttaisi ulkomaille. Jos esimerkiksi Juusolle tulisi joku mahtava työmahdollisuus ulkomailla, pakkaisin heti kimpsut ja kampsut ja lähtisin innolla mukaan. Tällä hetkellä omasta puolesta mulle riittää kyllä matkustamisen mahdollisuus - on aina ihana palata kotiin, ja rakastan kaikkia meidän eri vuodenaikoja (paitsi Helsingin versioita niistä).

Onko maata/kaupunkia minne et missään nimessä haluaisi matkustaa?
- Dubai! Kaikessa komeudessaan ja visuaalisuudessaan se sinänsä houkuttaa, mutta se on vielä nykypäivänä (?!?) niin vastenmielisen epäeettisesti rakennettu ja orjuudella pyörivä kaupunki, etten halua osallistua sen tukemiseen millään lailla. Kaikkien maiden historia on yleensä jossain määrin ruma ja epäoikeudenmukainen, mutta se, että Dubai on rakennettu niin kyseenalaisella työvoimalla vielä nykypäivänä, on mun mielestä ihan käsittämätöntä. Ja mitä enemmän paikka vetää turisteja, sitä enemmän samantapaisia paikkoja rakennetaan uusia, jälleen epäilyttävissä olosuhteissa. Jonnekin historialliseen, vanhaan paikkaan voisin samoille seuduille mahdollisesti matkustaa, muttei sekään ole listani kärkipäässä lähimainkaan.


Mikä on sun ikävin/tylsin reissukokemus tähän asti ja miksI?
- Hmm. No ainakin se, kun myöhästyttiin kerran lentokoneesta liikenneonnettomuuden takia! :D Asuin silloin vielä Lontoossa, ja oltiin sieltä käsin menossa Italiaan viideksi päiväksi, mutta onnettomuus motarilla aiheutti tuntikausien ruuhkan. Nähtiin meidän kulkupelistä käsin, kun meidän kone nousi kiitoradalta ilman meitä. Olo oli ihan sanoin kuvaamaton ja tosi outo. Päädyttiin sitten viettämään Lontoossa se aika ja tuhlaamaan kaikki Italiaan suunnitellut matkarahat, onneksi matkavakuutus korvasi. Toinen oli tämä viime marraskuussa sattunut lentojen peruuntuminen, josta voi lukea lisää täältä!

Jos sulla olis kuukausi aikaa ja rajattomasti rahaa, millasen reissun tekisit?
- Kanada + Jenkit, ehdottomasti! Ensin Kanadaan rakkaan ystävän luokse, sen jälkeen joko Kaliforniaan tai New Yorkiin. Tai Alaskaan, se on kiehtonut mua siitä asti kun telkkarista tuli Teoria miehistä -sarja :D

Ootko ajatellut jossain vaiheessa tehdä blogiin videoita?
- On se käynyt muutamaan otteeseen mielessä. Videoita tuli joskus tehtyä vanhan blogin puolelle, mutta en tiedä, kestäisinkö enää katsoa itseäni puhumassa kameralle :D Toisaalta, eihän niitä videoita itse katsota. Täytyy siis pitää tämä idea mielessä, mutta siihen asti keskityn kuvaamaan videoita Insta Storiesin puolelle @katrimaattanen, siellä kandee seurailla :)


Onko sulla blogin kanssa tavoitteita vai onko tämä vain leppoisa harrastus?
- Se vaihtelee. Välillä otan tämän 150% harrastuksena, välillä taas elämäkriiseillessä mietin, että jospa blogin kautta avautuisi uusia mahdollisuuksia. Kunnon avautuminen aiheesta löytyy täältä...

Missä tapasitte Juuson kanssa?
- Lukiossa, reilut 10 vuotta sitten :) Juuso kirjoitti syksyllä tänne blogin puolelle postauksen meidän tapaamisesta, se löytyy täältä!

Mitä meikkipohjaa käytät?
- Käytän jauhemaista BareMineralsin Blemish Remedyä silloin kun haluan vain kevyttä peittoa, esimerkiksi vapaapäivinä asioita hoitaessa kaupungilla. Parempaa peittoa ja siistimpää meikkiä tarvitessa käytän Lumenen Matte Foundationia.

Mitä hajuvettä käytät, tai käytätkö hajuvesiä? :)
- Käytän yleensä melkein aina Lancomen Tresor Midnight Rosea, mutta nyt sain joululahjaksi Juusolta Guccin Bloom-tuoksun, joka on myös aivan ihana. Kaapista löytyy myös muita, mutta noita kahta eksyy kaulalle useimmiten!


paita Tiger of Sweden
hame Esprit
nilkkurit Dinsko
laukku Rebecca Minkoff
korvikset Glitter

Kiitos hauskoista kysymyksistä, niihin oli kiva vastailla! :) Täytyy joskus laittaa sama pystyyn uudelleen! Kuvituksena asukuvat parin viikon takaa.

Bloggaaminen - ollako vai eikö olla

2.2.2018

Yksi bloggaamiseen liittyvistä, usein toistuvista ajatuksista päässäni on se, että miksi kirjoitan blogia. Silloin kun ajatukset ja olo on positiivisia ja kyseessä on niin sanottu hyvä kausi ja ideoita riittää, vastaus on se, että se tuo mulle todella paljon iloa arkeen. Musta on aivan ihanaa jakaa asioita teidän kanssa, silloin kun teiltä saa vastavuoroisuutta kommenttiboksissa ja somekanavissa. Moni teistä on ollut mukana jo lähes vuosikymmenen, blogista blogiin ja vitsit, miten äärimmäisen otettu olenkaan siitä! Tunnistan teidän nimimerkit kyllä ♥

Blogissa pääsen toteuttamaan mulle rakkaita harrastuksia, kuten valokuvausta, matkustelua ja vaatehömppää. Blogi on mulle kanava taltioida arkea ja juhlaa, ja se on ollut mun elämässä läsnä enemmän ja vähemmän kevättalvesta 2009 asti. Yksi parhaista jutuista on lukea 9 vuoden takaisen Katrin juttuja blogista ja pyöritellä vaan päätä että huhhahheijaa, mikä huithapeli :D

Heikoimpina hetkinä se kysymys muuttuu todella raskaasti miksi-painotteiseksi, eli oikeastaan tähän muotoon: ”MIKSI HITOSSA kirjoitan jotain blogia?!?!?” Alan kyseenalaistamaan liikaa tämän koko konseptin tarkoitusta ja ottamaan siitä paineita. Seuraan lukijamääriä Analyticsissä ihan liikaa. Olen siis melko perfektionisti niissä asioissa, joihin käytän kallisarvoisia tuntejani, ja samasta piirteestä saa kärsiä siis myös blogi. Haluaisin ottaa täydellisiä kuvia, kirjoittaa hauskaa tekstiä ja ideoida teitä lukijoita houkuttavaa sisältöä. Haluan tehdä kaiken täysillä tai en ollenkaan.


Ja tuntuu, etten vaan pysty. Olo on välillä tosi kurja ja mielessä pyörii ajatukset siitä, etten koskaan tule saavuttamaan tavoitteitani. Ja sitten kysyn itseltäni, että mitä tavoitteita mulla tämän suhteen edes on? En tiedä. Ja ennen kaikkea, miksi pitäisi olla jotain tavoitteita, eikö syyksi riitä se, että bloggaaminen tuo mulle iloa ja harrastuksen arkeen? Tarvitseeko kaiken elämässä olla aina tavoitteellista toimintaa?

Kolmantena pyöränä tässä hirveässä ajatuslingossa pyörii myös aina asia nimeltä yksityisyys. Miten paljon uskallan itsestäni paljastaa ilman, että jälkikäteen kaduttaa? Olen julkaissut postauksia meidän tapaamisesta, kihlautumisesta ja 10-vuotisesta yhteisestä taipaleesta. Silti olen pidätellyt meidän hääpäivästä kertovaa, yksityiskohtaista ja runsailla hääkuvilla kuvitettua postausta (tai siis kahta, koska onnistuin rupattelemaan niin pitkästi) luonnoksissa jo kuukausia. En vain uskalla julkaista sitä, ettei sen jakaminen jälkikäteen kaduta.


Samalla tiedostan, että jos haluan pitää teidät ihanat lukijat mukana, on mun pakko myös avautua ja avata omaa elämää jonkin verran. Ja kaikkein kierointa on se, että myös haluan tehdä niin. Musta on ihana lukea juuri sellaisten kirjoittajien blogeja, joissa kerrotaan avoimesti omasta elämästä paljon, koska juuri se oma persoona tekee blogista erityisen. Eikä kukaan siitä tunnu vahingoittuvan. Mistä siis kiikastaa? En ehkä osaa oikein kategorisoida omaa blogiani mihinkään, eikä sillä siksi tunnu olevan mitään tarkoitusta. Muoti, ei. Sisustus, ei. Ruoka, ei. Matka, ei. Ja lifestyle-blogeja on 13 tusinassa, toinen toistaan laadukkaampia ja persoonallisempia.

Luin Reetan postauksen vähän samantapaisesta aiheesta ja samaistuin ihan täysin – olenko tarpeeksi tyylikäs julkaisemaan tekstieni kuvituksena asukuvia? En ole se kaikista laihin, kaikista kaunein, kaikista rikkain tai kaikista tyylikkäin. Toisaalta jokaisella on oikeus omaan tyyliin, ja juuri se erilaisuus on rikkaus. En osaa poseerata kuvissa, olo on muiden kuin Juuson kuvatessa kamalan nolo. Silti, asukuvien julkaisu on yksi lemppariaiheeni sekä omassa että muiden blogeissa.


Yksi ystävä ehdottikin, että entäs, jos keskittyisin vaan Instagramiin – kyllähän sielläkin voi turinoida pidemmin, ja julkaista omia kuvia ja tarinoita. En kuitenkaan tiedä, riittääkö se mulle, kun aina palaan vaan bloggaamisen, jos siitä yritän päästä eroon. Toisaalta tuntuu, että aika on jättämässä blogit taakseen. Niin kamalalta kuin se tuntuukin.

Voi olla, että tämä on vain blogikriisi 1.0 ja menee ihan itsekseen ohi, kun lakkaan ottamasta paineita ainakin hetkeksi. Mutta osaako joku antaa vinkkejä siitä, miten tällaisista kriiseistä pääsee yli? Tai pitäisikö mun vaan siirtyä sinne Instan puolelle enemmän? :D

Ja ennen kaikkea, mitkä teidän mielestä on tämän blogin vahvuuksia tai parhaita puolia?