Lunta tupaan

18.1.2018

Yhdeksän päivän tiukan putken jälkeen oon tänään viettänyt ihanan hidasta vapaapäivää, joskin seurana oli ystävän lisäksi myös inhottava päänsärky. Tiedättekö sen tunteen, kun herää siihen, että pää halkeaa? Jep. Onneksi kuuma suihku, kunnon annos aspartaamia (= kokis zeroa, hehe), särkylääke ja raikas ilma auttoivat suurimmaksi osaksi, ja illaksi taidan haaveilla vielä kuumasta saunasta, eiköhän silloin lähde rippeetkin. Erityisesti, jos tuo aviomies innostuu antamaan vielä niskahieronnan löylyjen lämmössä :)


Aamulla köllöttelin sohvalla kriiseilemässä tekemättömistä kouluhommista, kunnes päätin, että nyt saa riittää, sä muija tarvitset vapaatakin. Ihastelin ulkona pyryttävää lunta, kiskaisin hiukset ponnarille, vähän meikkiä naamaan ja hyppäsin ratikkaan kohti lounastreffejä. Oli ihana nähdä Netta-kaveria pitkästä aikaa, niin hirveän helposti pääsee putkahtamaan aikaa meidän väliin, mutta onneksi sitten on aina ihana nähdä! Käytiin lounaalla ja vähän kiertelemässä kauppoja potentiaaliset villakangastakki-alet silmissä kiiluen. Ei napannut, pöh.


Netta napsaisi musta ja sinisestä takistani pikaiset kuvat tätä postausta varten! Kylmässä hytistessä en jaksanut säätää kameraa sen kummemmin, enkä huomannut, että kuvattiin vastavaloon, mutta näillä mennään. Onneksi on Photoshop! :D Muokkaan yleensä lähinnä valoitusta ja väritasoja (keltaista ja punaista), nyt jouduin vähän tasoittelemaan rakeisuuttakin. Netta oli muuten hyvä asemoimaan meikäläistä kuvan ruutuun juuri oikein, mikä onkin se tärkein, vaikka tämä taisi olla eka kerta kun kuvattiin yhdessä!


takki Monki
laukku Glitter
huivi Esprit
farkut ASOS Petite
maiharit Vagabond

Pari sanaa asusta. Jalassa olevat farkut eivät ole kirjoittamani oppaan ohjeiden mukaiset, eivät tosiaankaan, vaan valitsin jalkaan tarkoituksella lounasbuffan kestävät farkut :D Ja päänsäryissäni halusin pukeutua mukavasti. Nää on mulla yleensä jalassa myös kummitytön kanssa peuhatessa, niissä on hyvä kyykkiä ja oleilla, ei purista eikä kiristä.

Toiseksi: kuinka mahtava on mun uusi mummohuivi? Erityisen kiva se on värikkäiden takkien kaverina. ♥

Ihanaa torstain jatkoa kaikille!

4 kommenttia:

  1. Hei!

    Kiva postaus päivästäsi. Samaistuin hyvin, sillä olen itsekin juuri ollut opiskelija, ja edelleen on tämmöinen "omatoiminen" opiskeluelämänvaihe menossa, kun työt alkavat vasta parin kuukauden päästä. On tosiaan tärkeää, että päättää joskus laittaa hommat sivuun ihan kokonaan, ja levätä kunnolla. Se voi olla välillä kuitenkin aika vaikeaa, kun kukaan ei ole sanomassa, että nyt riittää tältä päivältä.

    Miten olet saanut huivisi niin kivasti kiedottua? Olisi kiva oppia tekemään tuollainen. Itse aina vaan perussilmukkatyylillä laitan kaikki huivit. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sofia! Ja joo, niinpä. Opiskelussa paskinta on se, ettei koskaan oo 100% vapaalla, kesiä lukuunottamatta (ellei silloinkin tee kesäopintoja). Aina on jotain tehtävää, vaikka kuinka yrittäisi tehdä tehtävät vaikka etuajassakin.

      Voi jaiks, mä vaan kietaisin sen! :D Mutta ehkä niin, että kiedon sen melko lyöhästi kaulan ympäriltä pari kertaa niin, että päät jää eteen. Sen jälkeen sidon päät kevyesti yhteen, yleensä vielä tunkaisen sitten sen solmun tuonne alle pois näkyvistä. Onnistuisko jotenkin näin?

      Kiitos kivasta kommentista ja ihanaa viikonloppua <3

      Poista
  2. toi takki on ihana!!!! väripilkku yleensä mustien talvitakkien seassa :-) miksi sitä itekin sorrun aina ostamaan just sen mustan takin vaikka tollanen ois varmasti ilahduttavampi? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo, se kyllä erottuu muiden joukosta, heh. Se on ollut menneinä talvina niin kovalla käytöllä, että oon jo vähän alkanut kyllästyä, mutta kyllä nyt tuo väri taas piristi lumipyryn keskellä itseäkin :)

      Värikkäät takit on ihania!!

      Poista