Inspiration Blog Awards 2018

15.4.2018

Eilen juhlittiin Helsingin Kattilahallilla tämän vuoden Inspiration Blog Awardseja, jotka vaikuttajamarkkinointitoimisto Indieplace vuosittain järjestää. Mä olin harmillisesti päivällä töissä joten olin matkassa vähän nuutuneena. Iltapäivällä kipitin työvuoron jälkeen kovalla vauhdilla kotiin hetkeksi lepäämään, iskemään uudet meikit naamaan, kihartamaan hiukset ja vetämään mekon niskaan. Sitten jo lähdettiinkin matkaan ystäväni Annen kanssa.

En ehtinyt uhrata hirveästi ajatuksia omalle lookille, ja oli helpotus nähdä paikan päällä, että eri tyylien skaala oli tosi vaihteleva. Osa panosti ihan hulluna, osa oli ilmestynyt paikalle farkuissa. Oman mekkoni kaula-aukko oli melko syväänuurrettu (mulla ei ole tainnut koskaan olla noin syvää kaula-aukkoa!) ja onnistuin tiputtamaan sen sisälle ruokaa nautiskellessa tarjolla olleista vegaanisista miniannoksista, jotka sisälsivät kaikenlaista pientä, putoavaa murua. Meikäläisen juhlaeleganssi taas huipussaan…


Viimeistään gaalassa huomattiin Annen kanssa, että ollaan tosi, tosi kiinnittyneitä niihin vanhoihin blogeihin, eikä enää helposti omaksuta luettavaksi mitään uusia blogeja. Ennen voittajien julkistusta kaikissa kategorioissa julkistettiin kolme finalistia, ja useimmiten ei edes tiedetty noita finalisteja, tai ainakaan kaikkia heistä. Se tosin johtunee myös siitä, että joukossa oli myös pelkkiä tubettajia tai snapchattaajia, kun itselle taas blogit on se tutuin seurantakanava.

Tavallaan hienoa, että uusillekin blogeille tulee tilaa ja mahdollisuuksia osallistua ja voittaa, ja ettei palkintoja pokaa aina vain ne samat, vuosia tutut vaikuttajat. Silti harmitti joidenkin ”isompien” ja pitkäikäisten ammattibloggaajien puolesta, ettei finalistisijoitustakaan tipahtanut, vaikka se olisi ollut täysin ansaittua. Puolensa kaikella siis!


Meillä jäi Annen kanssa ilta lyhyeen, mä kun olin tosi väsynyt töistä ja kumpaakin koski jalkoihin ja selkään, kun Kattilahallissa istumapaikat olivat todella vähissä. Joskus näinkin päin, oli hauska palata illanvietosta kotiin jo puoli kaksitoista ja aamulla herätä virkeänä kuin peipponen! ;) Tänään ohjelmassa on opparin raakaversion viimeistelyä sekä koulun portfoliojuttuja, molemmat täytyy meilata opettajalle ennen kuin huomenna lennähdän Ranskaan hieman irtautumaan näistä koulukiireistä. ♥

Haluaisin myös piipahtaa vielä Hullareilla nauttimassa viimeisen päivän kuhinasta, mutta vähän epäilen, ettei tuo rakas mieheni ole ihan samalla kannalla… Täytyy alkaa kosiskelemaan.

Ihanaa sunnuntaita kaikille! ♥

Mun oppari: mitä, miten ja milloin

10.4.2018

Kyselin viime postauksessa, että kiinnostaisiko teitä kuulla mun opparista vähän lisää, kun siitä olen välillä sivulauseissa maininnut. Erityisesti se aihe on vilahdellut postauksissa nyt keväällä, kun en näemmä osaa kirjoittaa tällä hetkellä mistään muusta kuin koulusta - kesää ja aivokapasiteetin vapautumisia odotellessa. Nytpä päätin siis ottaa vähän taukoa itse opparin kirjoittamisesta ja tulla turinoimaan siitä teille, hehe...

Mikä mun opparin aihe on?


Perinteiset kulttuurituottajille sopivat aiheet, kuten tapahtumatuotanto ja kehityshankkeet, eivät ole mulle se ykkösjuttu. Olen viimeisen vuoden ajan tehnyt pään sisällä tosi paljon töitä sen kanssa, että mikä mua oikeasti kiinnostaa eniten, mitä haluan tehdä ja mistä pidän. Tämän ajatustyön tuloksena olen tullut siihen tulokseen, että kaikkein kiinnostunein olen sisällöntuotannosta, verkkokaupasta ja markkinoinnista, ja niiden parissa toivon myös lähivuosina työllistyväni. Seuraava askel oli se, että haluaisin kirjoittaa opinnäytetyön jostain blogimaailmaan sijoittuvasta, joka hyödyttäisi mua sisällöntuotannon alalla ammatillisesti.


Meillä työn vaatimuksena on oikea työelämän tilaaja, mikä aiheutti tuossa joulukuussa hetkellistä pientä paniikkia. Olen kuitenkin onnekas, sillä loppujen lopuksi ahkerien keskustelujen jälkeen sain tilaajakseni yhden Suomen suurimmista vaikuttajamarkkinoinnin toimistoista. Olen siitä niin kiitollinen ja innoissani, on meinaan tosi motivoivaa saada kirjoittaa aiheesta, joka kiinnostaa. Aiheena opparille mulla on vaikuttajamarkkinointi perheblogeissa, tarkemmin sanottuna elintarvikkeisiin keskittyvät markkinointiyhteistyöt.

Millainen rakenne?


Mitä olen valmiita oppareita yhtään joutunut opinnäytetyöseminaareissa selailemaan ja tutkimaan, on rakenteet koulusta riippuen tosi erilaisia. Se oli tosi yllättävää, koska muuten Suomessa koulujen yhtenäinen taso on niin tarkoin säädeltyä, ainakin AMK-maailmassa ja mun näkökulmasta. Useimmilla kouluilla ei taideta vaatia tuota tilaajaakaan. Meillä työn rakenne on kuitenkin tosi tärkeä ja aika tiukka, koska Metropolia haluaa yhtenäistää lopputöiden ulkoasua ja sisältöä, vaikka aiheet vaihteleekin.

Tämän vuoksi meillä pitää esimerkiksi opiskella tutkimuksellista kehittämistyötä, jonka opit täytyy näkyä myös opparissa. Erityisesti kehittämisnäkökulma on meidän opinnäytetöissä melko suuressa roolissa. Toisaalta, se taas on antanut eväät mahdollisiin tulevaisuuden analyyttisiin ja tutkimuksellisiin työtehtäviin, ja heti perään olisi helppo tehdä vaikka toinen oppari, kun aivot on viritetty kunnon kehitysmoodille.

Opparit meidän tutkinto-ohjelmassa on olleet 30-50 sivun kokonaisuuksia, ja itse tähtään noin 40 sivuun.


Missä aikataulussa?


Kävin joulu-tammikuun ajan keskusteluja tilaajan kanssa, mutta kaiken fyysisen työn aloitin vasta maaliskuussa. Aika moni tuttu sanoi, etten millään pysty tekemään kokonaista opinnäytetyötä alusta loppuun asti 7,5 viikossa, mutta tässä vaiheessa olo on tosi luottavainen. Olen jo voiton puolella, ja aikaakin on vielä neljä viikkoa. Siitä tosin olen viikon reissussa siellä Ranskassa, mutta ajattelin lähettää raakaversion ohjaajalleni kommentoitavaksi juuri ennen lähtöä. Näin hänelläkin on viikko aikaa katsoa työ läpi sellaisena aikana, kun mäkään en ehtisi sitä edistää. Varmistin tottakai asian myös ohjaajaltani ja tämä sopi hänelle paremmin kuin hyvin.

Uskon, että tämä tahti oli mulle mahdollinen siksi, että ensinnäkin mulla oli aiheesta jo niin paljon pohjatietoa, että olin huomaamattani ajatuksissa prosessoinut työn jo aika valmiiksi. Toiseksi, olen ohjannut muita opintojani (esim. markkinointi ja brändinhallinta) samoihin aiheisiin, joten tiesin jo etukäteen suurimmaksi osaksi sen, mitä teoreettista viitekehystä ja mitä lähdepohjaa haluan työssä hyödyntää. Kolmantena, mulla on vain yksi itse kerätty aineisto ja sen keräämiseen meni vain reilu viikko. Neljäntenä, olen nopea kirjoittaja. Viidentenä, rakastan mun aihetta.

Palautus on toukokuun alussa, valmistuminen kesäkuussa.


Mikä fiilis tällä hetkellä?


Tällä hetkellä multa löytyy 26 sivua tekstiä ja siihen päälle pari sivua lähteitä. Olen siis sivumäärällisesti aika voiton puolella, mutta vielä on paljon edessä. Kuten äskeisestä kappaleesta varmaan saitte mielikuvaa, tämä koko prosessi on edennyt aika lungisti, ja pelkään sen olevan huono merkki. Olenko ottanut asian liian rennosti? Entä, jos Ranskasta tullessa mulla odottaa sähköpostissa ohjaajalta kommentit aloittaa koko homma alusta, ja olenkin ymmärtänyt kaiken ihan päin pyllyä. Entä, jos mun keräämä aineisto on liian suppea eikä tuloksista nouse esille mitään uutta? Entä, jos tilaaja pettyy?

Oon yleensä ihan superstressaaja, ja en ole opparia oikein osannut kunnolla stressata sen jälkeen, kun sain tilaajan lyötyä lukkoon. Asia on edennyt ihan omalla painollaan, ja kirjoittaminen on tuntunut tosi luonnolliselta ja mukavalta. Onko nämä huonoja merkkejä? Kertokaa joku, joka on kirjoittanut opparin, pliis :D Stressi on yleensä ollut hyvä merkki ja tuottanut mulla tulosta sekä töissä että koulussa. Vai onko tämä nyt juuri sitä, että opinnäytetyöllä näytetään oma osaaminen, ja tietämättäni jo osaan tämän aiheen sen verran hyvin, että se ei hirveämmin stressaa?

Vaikka stressiä ei sinänsä ihan hirveästi opparin suhteen ole, kyllä ne tuntemukset silti menevät aika vuoristoradassa! Neljän viikon päästä voi olla aika hauska lukea tätä poistausta....

Blogigaala ja muita tämän viikon suunnitelmia

9.4.2018

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! Viikonloppu ihan hurahti ohitse. Lauantaina olin pääasiassa vaan töissä, muuten se sujui ensin aamulla sängyssä pötkötellessä ja sitten illalla sohvalla pötkötellessä – kunnon mursumeininkiä siis. Sunnuntaista piti tulla erittäin aktiivinen ja tehokas vapaapäivä, kunnes päädyin extemporena ottamaan lyhyen työvuoron iltapäivälle. Aikomus oli nauttia auringosta, käydä pitkällä kävelyllä ja tehdä opparia useampi tunti, mutta se jäi tämän työvuoron vuoksi vain yhteen tuntiin, jonka aikana ehdin kirjoittaa vajaan sivun, ööh...


Onneksi olen opparin kanssa kokonaisuutena ihan hyvässä vauhdissa, eli ei tuo yksi lipsahdus sinänsä haittaa mitään, mutta olen tottunut hoitamaan hommat kuntoon aina jo hyvissä ajoin ennen dediksiä. Samaa yritän opparin kanssa! :) Kiinnostaako teitä muuten tietää lisää mun opparista ja sen aiheesta, kirjoittaisinko siitä oman postauksen?

Tämä viikko tulee olemaan suhteellisen tehokas: neljänä päivänä on töitä, kahtena koulua ja kaikki muu aika menee vääntäessä kouluhommia ja opparia siihen kuosiin, että voin ensi maanantaina hypätä koneeseen ja lentää Ranskaan viideksi päiväksi, mieli keventyneenä to do –listan hoidetuista asioista. Aion myös mahduttaa johonkin rakoon aikaa käydä muutamalla iltakävelyllä, kun nyt saadaan nauttia niin upeista, aurinkoisista illoista. Rautatientorin lämpömittarikin näytti jo +9 kun tulin koulusta, joskin epäilen, että sen mittarin anturit taitaa olla aika paistuvassa kohdassa. Vai voiko oikeasti olla jo +9 astetta? Ihanaa, jos on.


Lauantaina edessä on Indieplacen järjestämä Inspiration Blog Awards, ihan superkivaa! Jossain vaiheessa viikkoa täytyy vähän ideoida ja suunnitella omaa lookia. Olen lauantaina tyylikkäästi myös töissä, joten voi olla, että aika minimeillä mennään – naama on joka tapauksessa työpäivän jäljiltä aika varmasti väsähtänyt. Sain onneksi vaihdettua työvuoron jo viideltä päättyvään vuoroon, eli ehdin käydä kotona hetken lepuuttamassa jalkoja, käymään suihkussa ja päivittämässä hiukset ja meikit tuoreempiin ennen kuin suuntaan Helsingin Kattilahallille.

Teemana gaalapukeutumiselle on yksiselitteisesti Inspiration, eli uskon paikan päällä näkyvän mitä upeimpia asukokonaisuuksia ja –ideoita. Meidän suomalaiset muotibloggaajat ovat niin kauniita ja kekseliäitä, että varmasti silmäkarkkia on luvassa! Mulla on suunnitelmissa pukea päälle ehkä yksi sähkönsininen mekko. Kovasti haluaisin myös lauantaihin mennessä oppia meikkaamaan, mutta se jää nähtäväksi, miten sen kanssa käy :D Tänään olen sentään menossa kokeilemaan Lash Liftiä, ihka ensimmäistä kertaa ikinä. Raportoin myöhemmin, miten siinä sitten kävikään…


takki Ellos Premium
neule Esprit
housut ASOS Petite
samettibootsit ASOS
laukku Rebecca Minkoff

Tässä postauksessa asua ja hämmentävän läheltä napsaistua naamakuvaa viime viikolta! Ystäväni Siru rakastaa valokuvausta, mikä sopii meikäbloggaajalle paremmin kuin hyvin. Kokeiltiin useampaa kuvauspaikkaa ja lopulta valitsin blogiin nämä vaaleanpunaisessa, simppelissä porttikongissa kuvatut otokset, näissä oli niin kaunis valo. Tuo takki on yksi tämän talven parhaimmista alelöydöistä, ja kankaan ohuudesta huolimatta se on suurella villaprosentillaan suhteellisen lämmin.

Mitä teillä on tällä viikolla kalenterissa? :)

USA: Orange County

8.4.2018

Toiseksi viimeistä häämatkapostausta viedään! Los Angelesista oli aika jatkaa kohti seuraavaa kohdetta, Orangen piirikuntaa ja Newport Beachia. Idea O.C.:hen lähdöstä keksittiin ensin vähän vitsillä ja siitä, että olen yläasteelaisesta asti halunnut siellä käydä. The OC oli mun ehdoton lempisarja teininä, ja sain Juusonkin pitämään sarjasta myöhemmin lukiossa, kun hän etsi tekstittämätöntä sarjaa katsottavaksi englannin kuunteluita varten.

Ja koska meidän häämatkabudjettiin ja -aikatauluun mahtui piipahdus vielä etelämmässä, niin eihän me voitu missata sitä ihan oikeaa Newport Beachia.


Sää. Musta oli hauskaa todeta livenä, että sää oli tosi samanlainen kuin sarjassakin. Olen tokaissut lukemattomia kertoja sarjaa tuijotellessa Juusolle, että "onpas niillä taas tuolla harmaa päivä". Vaikka oltiin Kaliforniassa kesällä, olivat päivät pitkälti harmaita ja jopa sumuisia. Silti oikein kauniita, ja pääsipä siihen sarjan kautta omaksuttuun, hieman utuiseen tunnelmaan vielä nopeammin.


Elämän leppoisuus. Oli ihana chillailla laitureilla kalastajien kanssa, käveleksiä rannoilla ja laskea rantavahtien koppien määrää, istahtaa vaan alas ja tuijottaa merta. Laitureilla vieraili tasaiseen tahtiin myös kauniita, suuria pelikaaneja (!) aukomassa suuria nokkiaan!


Redondo Beach Pier. Los Angelesista ajaessa ajetaan läpi Redondon, jonka alueilla monet The OC:n kohtauksista on kuvattu. Sarjassa usein näkyvä laituri sekä dineri, jossa Marissa, Ryan, Seth ja Summer aina istuu, löytyy Redondosta, ja tuo diner on edelleen toiminnassa. Voitte kuvitella sekoamiseni tason, kun astuttiin a) tuonne ilmiselvän tunnistettavalle ja kauniille laiturille b) sisään dineriin, joka on täysin samassa kunnossa kuin sarjassakin. Kyllä riitti hymyä koko päivän!

Redondo Beach Pier ja sen lähialueet itsessään olivat tosi sympaattinen kokonaisuus, ja jo sellaisenaankin kiva paikka vierailla. Olisin hyvin voinut yöpyä 1-2 yötä sielläkin. Nyt tyydyttiin vetämään aamupalat ja pirtelöt dinerissa, hengailemaan laiturilla ja sitten jatkettiinkin jo rantatietä pitkin matkaa kohti Newport Beachia.


Tekemistä. Tykätään käydä yleensä ulkomailla keilaamassa, se vaan on aina hauskaa ja on kiva löytää uusia paikkoja keilata. Nyt käytiinkin paitsi shoppailemassa ja keilaamassa, myös leffassa. En tosin enää millään muista, mikä elokuva oli kyseessä, sillä leffailtaa seuraavana aamuna edessä oli nimittäin actionia, kun huomattiin Juuson lompakon kadonneen...

Ei sitä sitten löytynyt mistään, muttei sitä ilmeisesti oltu varastettukaan, koska kortteja ei oltu käytetty sen 14 tunnin aikana, kun se oli luultavasti ollut kateissa... Eipä siinä, kortit kiinni ja uudet tilaukseen. :)


Ruoka. Haettiin pariin otteeseen ruokaa vain AirBnB-majoitukselle, kun oltiin päivät vedelty siellä täällä ja haluttiin vain istahtaa Netflixin ääreen. Katsottiin muuten The OC:ta O.C.:ssa, voisin sanoa että #lifegoals :D Anyway, yksi mieleen jäänyt ruokakokemus oli ainakin Saddle Ranch Costa Mesassa, jossa söin ensin todella herkullisen salaatin, ja jälkkäriksi vedettiin ihan överisuuri Snickers-jäätelökakkupalanen. Toi kakku oli ehkä herkullisin jälkkäri, mitä olen koskaan syönyt. Namii.

Tuolla ylempänä mainittu elokuvateatteri sijaitsi samassa kompleksissa Saddle Ranchin ja muiden ravintoloiden kera. Tosi kiva hengailualue! Osoite kiinnostuneille on 1870 Harbor Boulevard.


Rantaviivaa piisaa. Rakastan tuota kalifornialaista tyyliä noissa pitkissä laitureissa - oispa kiva selvittää, onko niissä taustalla mikä idea, sen verran systemaattista tuo tyyli on. Sympaattisia on myös nuo rantavalvojakopit, joita on tietyn välimatkan välein rannoilla pitkin koko Kalifornian rantaviivaa, oihh.


Super happy (wish to be) california girl! Seuraava ja viimeinen osa häämatkapostauksia onkin sitten Las Vegas!

Täydellinen harmaa villakangastakki

6.4.2018

Pitkästä aikaa asukuvia! Viime kuukausina vallinneet pakkaskelit ei varsinaisesti ole houkutelleet ulos keikistelemään kameran eteen, varsinkin kun en aina jaksaisi kuvata vaan niitä takkeja vaan myös takin alla olevaa... Pakkasesta kärsii sekä bloggaaja että kamera, vaikka ihan uskollisesti tuo viisi ja puoli vuotta vanha Olympuksenikin vielä kovillakin kylmyyksillä puksuttelee! Enemmän asukuvattomuuteen on tainnut vaikuttaa kuitenkin se, että täällä ollaan jossain hyvin hämmentävässä tyylillisessä välitilassa, enkä oikein saa otetta tuosta omasta vaatekaapista.

Iso kasa on lentänyt kirppareille huonon istuvuuden vuoksi, ja kaikki tosi huonokuntoiset mutta luonnonkuituiset vaatteet on saaneet uuden kohtalon siivousrätteinä. Eli muutaman keväisen mutta ajattoman ihanuuden mielelläni toivottaisin tervetulleeksi, kun kerrankin kaapissa olisi tilaa ja tarvetta. Kun koulu on 6,5 viikon päästä paketissa, täytyy seuraavaksi elämäprojektisti ottaa oma vaatekaappi :D Ja sen jälkeen koti. Jotenkin opiskelujen aikana kaikenlainen "peruselämä" on levähtänyt ihan raiteiltaan, haha.


Sentään yhden pitkäaikaisen vaatehaaveen sain tänä talvena vihdoin ruksittua pois listalta: täydellisen harmaan villakangastakin. Olen valehtelematta etsinyt sitä ainakin viisi vuotta. Minä, jonka 150% lempiväri on harmaa, en ole omistanut tähän ikään mennessä harmaata villakangastakkia, voitteko kuvitella. Tänä talvena se semitäydellinen yksilö tuli vastaan, ja pienten ompelijalla teetettyjen muutosten jälkeen se on täydellinen!!

Mikä parasta, materiaalista 75% on lämpöistä ja pehmeää villaa.


Muokkasin ompelijalla hihojen pituudesta pari senttiä pois sekä pyysin ompelemaan hihoissa olleet 5 cm halkiot kiinni, ”tavallisiksi hihoiksi”. Lisäksi irroitin itse dekolteella sijainneet, omaan makuun sopimattomat keinonahkaiset remmikoristeet pois. En ole koskaan muokkauttanut takkia tai mitään muutakaan vaatetta ompelijalla mutta hitsi vie, miten kätevää se olikaan! En voi kuin suositella, sillä höhlää jättää ostamatta muuten täydellinen vaate pienen, helposti korjattavan ongelman vuoksi. Niin kauan, kun sen vaan ihan oikeasti sitten ehtii ja jaksaa viedä sinne ompelijalle asti!

Olisin halunnut poistattaa takista myös olkatoppaukset, mutta ne on ompelijan mukaan jotenkin kummalliset, ja niiden poisto olisi vaatinut kaikkien isojen saumojen avausta, joten päätettiin jättää ne tällaisiksi. Onneksi jo lyhyessä käytössä olkapäät ovat pehmentyneet sen verran, etten usko pidemmässä käytössä niistä olevan sittenkään silmänvaivaa. Jee!


villakangastakki MANGO
neule Esprit
farkut River Island
tennarit Vagabond
laukku Gina Tricot

Postauksen viimeinen kuva on ihan super-hyper-ylivaloittunut, mutta halusin esitellä takin teille kokonaisessa kuvassa joten menkööt. Kuvattiin Iinan kanssa aika armottoman kattoikkunavalon alla, mutta eiköhän tästä tämän aika basic-henkisen asun hahmota :) Tässä näkyykin aikalailla mun tylsä luottoasu töihin ja jokapäiväiseen arkeen: farkut, neule ja mukavat kengät.

Tennareilla olen mennyt jo muutaman viikon heti siitä asti, kun plussakelit pamahtivat päälle. Vietän vain tosi lyhyitä aikoja ulkona kodin, ratikan, työpaikan ja koulun välillä, ja tennarit on niin hyvät työkengät. Olen saanut joka päivä nauttia vähän paheksuvista katseista, vaikka tennareita näkyy kaupungilla jo paljon :D Ymmärrän toisaalta hyvin, että miksi, koska kyllä muakin ihmetytti niillä -20 pakkasilla, kun jotkut veteli silloin paljailla nilkoilla ja uutisista saatiinkin sitten lukea nilkkanivelten tulehduksista. Silti jokaisen pitää saada pukeutua juuri niin kuin itse haluaa, eiks jeh!

Kuvat Iina Hyttinen / Edit: mä

Paris Dream Outfit

5.4.2018

Alle kahden viikon päästä nautiskellaan äitini kanssa Pariisin kevätauringosta. Toivottavasti jossain kahvilassa istuen, nenän edessä patonkia, macaronseja ja jääkylmää kokista… Sää näyttäisi olevan tuolloin jo 15 asteen molemmin puolin, eli ennen lähtöä pääsen vielä purkamaan kaapeista esille kevätvaatetta, ihanaa!

Aiemmin olen pakannut matkoille aina ihan hirveästi vaatteita ja loppujen lopuksi päätynyt useimmiten käyttämään vain muutamaa samaa vaatekappaletta. Erityisesti rantalomilla. Nyt olen viisastunut, ja alkanut pakkaamisia suunnitellessa pohtia myös kokonaisia asuja – näin itse matkakohteessa ei kulu aikaa vaatteiden pohtimiselle. Silti haluan pakata aina tiiviisti, ja usein matkustankin pelkillä käsimatkatavaroilla, jos kyseessä on vain 3-4 päivän matka. Silloin lentokentillä ei tarvitse olla niin aikaisin, eikä laukkuja joudu odottelemaan hihnalta. Nyt ollaan reissussa kuitenkin viisi päivää ja päätettiin äitini kanssa ottaa matkaan yksi yhteinen matkalaukku. Sitten on ainakin shoppailuille tilaa, mikäli jotain kivaa tulee eteen!

Postaus sisältää tuotesijoittelua, mutta linkit eivät ole komissiolinkkejä.

Tummansininen jakkutakki / Vaaleanpunainen crossbody-laukku / Ketjukoristeiset tohveliballerinat / Mustat farkut / Puuvillainen raitaneule / Vaaleanpunainen epäsymmetrinen neule / Pilkullinen pusero

Kokosin pienen inspiraatiokollaasin siitä tyylistä, mitä haluaisin pakata Pariisiin mukaan. Jokaisen näistä vaatekappaleista voisin haluta omaan kaappiin. Vähän mua kyllä houkuttelisi myös tuo Espritin ihanainen, tosi Pariisi-henkinen jakkutakki. Täytyy katsoa, josko sen vielä kotiuttaisin ennen matkalle lähtöä. ;)

Vaikka sää on ”jo” sen +15 astetta, vaihtelee lämpötila kuitenkin mahdollisen tuulen ja sateen mukana paljonkin, eli ajattelin keskittää pakkaussuunnitelmat kerrostettaviin vaatteisiin, jotka sopii kaikki keskenään yhteen. Haluan pakata matkalle mustaa, valkoista ja pilkkua, ja koska ollaan menossa Ranskaan, ei raitojakaan voi unohtaa! Joko 15 asteessa tarkenisi tohvelikengillä? Sellaiset on olleet mun lempikengät jo viimeiset kaksi kesää, joskin Vagabondin versiot on aktiivisessa käytössä jo hieman kärsineet…

Miten te pukeudutte 15 asteeseen??

Maaliskuun 2018 suosikit

3.4.2018

Jäiset viinirypäleet
Helmikuussa meni niin överiksi herkkujen kanssa, että maaliskuussa yritin pikkaisen pistää jarrua pohjaan ja etsiä karkille, pullalle ja jätskille korvikkeita. Yksi niistä oli syväjäädytetyt viinirypäleet ja ai että, miten hyviä ne onkaan! Koostumus muistuttaa tyyliin sorbettia, ja pienikin annos riittää, koska rypäleet on loppupeleissä aika makeita. Onhan näissäkin sokeria, mutta varmasti rypäleet on ravintoarvoiltaan parempi valinta kuin karkkipussi.


Oppari alkuun
Maaliskuussa sain vihdoin opparin alkuvaiheen käyntiin oikein kunnolla. Tapasin tilaajani, käytiin vähän yhdessä läpi koko projektia ja laitettiin myös tutkimukseeni liittyvä kyselylomake lentoon. Vastauksia keräsin kuun loppuun asti, nyt onkin sitten aika aloittaa se hc-analysointi ja -kirjoittaminen... Palautus on 8. toukokuuta, please wish me luck.

Musta laatikko
Kävin Kansallisteatterissa katsomassa Helsingin Sanomien Musta laatikko -esityksiä, joista yksi oli tuon rakkaan aviomieheni. Tätä harjoiteltiin yhdessä kotona monen monta iltaa, loppupeleissä jo ennen esitystä olin kuullut Juuson tekstin ainakin 15 kertaa! :D Olin kuitenkin niin ylpeä, kun sain vihdoin nähdä hänet varsinaisella lavalla, vetämässä tekstin vielä sata kertaa paremmin. Myös muut esitykset oli tosi hyviä tänä vuonna, ei voi kuin nostaa hattua!


Opintopisteiden ropinaa

Sain lähes kaikki viimeiset normikurssit pakettiin ja pisteet tipahti tilille. Enää puuttuu 5op portfoliokurssi ja yksi 5op itsenäinen projekti, tuon opparin lisäksi tietty. Itsenäistä projektia olen tainnut täällä muutamin sanoin lyhyesti sivuta, mutten sen tarkemmin selittää. Rakennan siis tällä hetkellä ystäväni Marin yritykselle verkkosivuja ja luon hänelle myös markkinointisuunnitelman tulevaisuutta varten. Tosi kiva projekti, vaikka aika onkin vähän kortilla opparin, portfoliokurssin ja töiden kanssa. Onneksi oon ihan hyvä sauhuttelemaan tota kalenteria ;)

Rento ote bloggaamisessa
Varmasti se on näkynyt myös teille päin, että en ole hetkeen ottanut mitään stressiä bloggaamisesta. Olen postannut juuri sen verran kuin on kiireiden keskellä ehtinyt ilman, että karsin lepoajasta. Ja se on toiminut! Innolla odotan valmistumista, jonka jälkeen blogille vapautuu ihan valtavasti aikaa, jos tätä haluan jatkaa ja edelleen tehdä. Opiskelu syö niin paljon vapaa-aikaa paitsi fyysisesti, vielä enemmän henkisesti, kun aina olisi jotain raportteja tai esseitä kirjoitettavana... Kesäkuun jälkeen kaikki töiden ulkopuolinen aika on vapaa-aikaa, jiihaa! ♥

Kulttuurituotannon opiskelu

20.3.2018

Sivusin kulttuurituotannon opiskeluja joskus vuosia sitten vanhan blogin postauksissa, mutta päätin kirjoittaa siitä myös täällä uuden blogin puolella nyt, kun korkeakoulujen yhteishaku on juuri alkanut. Mitä on kulttuurituotannon opiskelu? Millaisia opinnot ovat? Mitä kulttuurituottaja tekee?

Mitä kulttuurituotanto on ja missä kulttuurituottaja työskentelee?

Kun kerron opiskelevani kulttuurituottajaksi ammattikorkeassa, monikaan ei tiedä, mitä se edes tarkoittaa eikä aina kehtaa kysyä. Eikä varsinkaan jälkikäteen muista, mitä olen vastannut :D Yleensä ilmoitankin siis jo samassa lauseessa perään, että "se on tarkoittaa tapahtumatuotantoa ja sen sellaista projektiluontoista työtä", vielä hieman epämääräistääkseni asiaa lisää...

Kulttuurituottaja voi tehdä mitä tahansa projektiluontoisia töitä. Kutu voi siis olla töissä lähes missä tahansa: kunnalla, yhdistyksillä, liitoissa, osuuskunnissa, pyörittää omaa yritystä tai olla pätkä- tai projektityöläinen. Esimerkiksi kunnalla kulttuurituottaja voi työskennellä toiminnanohjaajana, järjestää kuntouttavaa toimintaa tai vaikka leirejä. Yrityspuolella järjestetään seminaareja, konferensseja tai vaikka messuja, yhdistyksissä esim. tapahtumia tai kampanjoita. Tapahtumatuotannon aihealue ei tosiaankaan ole se ainoa osaamisalue, vaan työmahdollisuuksia löytyy myös markkinoinnin, brändäyksen tai vaikka suurlähetystöjen piireistä. Kulttuurituottaja työskentelee usein esimiehenä, ja kaiken kaikkiaan vastaa siitä, että kokonaisuus on onnistunut.


Millaista opetus on käytännössä?

Alan opiskelusta minulla ei ollut kovin tarkkoja odotuksia, sillä netistä siitä löytyy hyvin vähän hands-on tietoa ja laitoin hakemuksen silloin aika vauhdikkaasti, keskellä toiseen kaupunkiin muuttoa ja uudessa työssä aloitusta. Näin melkein kolmen vuoden (!!) kokemuksen perusteella voisin sanoa, että opiskelu on ollut jännittävää, rankkaa, käytännöllistä ja unelmia ruokkivaa. Opetus on meillä Metropoliassa todella laadukasta, opettajat alansa asiantuntijoita ja kurssit mielenkiintoisia.

Läsnäolopakkoa ja lähiopetustunteja on korkeakouluksi paljon, ja se on ollut itselleni rankinta kahden työpaikan ohella suorittaa. Olen kuitenkin koko ajan pysynyt maksimien poissaolojen määrissä (yleensä 2 kertaa/kurssi) tai siis usein jo niiden allekin, heh. Poissaoloista täytyy tehdä korvaavat tehtävät, jotka ovat usein esim. esseitä missatulla tunnilla käsitellyistä asioista.

Ensimmäisenä vuotena opintoihin sisältyi mm. mm. Exceliä (mm. matkalaskut, kassavirtapohjat, palkkalaskelmat, kulukoonti), tapahtumatuotannon peruskurssi, markkinointia, viestintää (lehdistötiedotteet, kritiikit, haastattelut, ammattitekstit), taiteiden tuntemusta (tanssi, teatteri, musiikki, elokuva, kirjallisuus, kuvataiteet...), kulttuurin tuntemusta (kohderyhmät, tapakulttuuri, popkulttuuri...), musiikin managerointia, visuaalista viestintää ja tapahtumatekniikkaa.

Myöhempinä vuosina lukkarissa on ollut ainakin johtamista, tapahtumamarkkinointia, innovaatioprojektia, liiketoiminta-analyysiä, apurahoja, taloushallintoa, ruotsia, brändinhallintaa, tutkimuksellista kehittämistyötä, englantia, kansainvälistymistä ja puheviestintää. Kävin toisena vuonna etukäteen harjoittelun, joten tein osan kakkosvuoden kursseista vasta nyt kolmannella.

Tähtään valmistumaan kesäkuussa, jolloin valmistuisin vuoden etuajassa :) Enää puuttuu 35 op!

Koulutyöt

Kotihommia on paljon, kuten myös ryhmätöitä. Ryhmätyöt on olleet suuritöisiä mutta antoisia, ja niitä ollaan väännetty varmasti kymmeniä ja taas kymmeniä näiden vuosien aikana. Ryhmätyömuotoja on olleet esimerkiksi kokonaisten tapahtumakäsikirjojen kirjoittaminen, ryhmäesseitä, paneelikeskustelujen rakentaminen ja järjestäminen ulkoisilla panelisteilla, eduskuntapuolueiden kulttuuripolitiikan arviointia, liiketoiminta-analyysejä ja brändianalyysejä. Siihen päälle kaikki lyhyet tunneilla tehtävät, lyhyemmät ryhmätyöt.

Opetus on hyvin seminaari- tai työpajahenkistä, nimittäin yliopistomaisia luentoja meillä on melko vähän. Tunneilla opettajat käsittelevät asioita meidän kanssamme, eivät meille yksipuolisesti suunnattuina. Keskustelut ovatkin olleet kurssien parasta antia, ainakin mulle. Joillain kursseilla meillä on ollut avoimen AMK:n kautta opiskelijoiden joukossa myös yliopisto-opiskelijoita, jotka on olleet ihan fiiliksissä meidän hands-on-opetusmuodosta!

Koska meillä on kurssitöitä paljon, meillä on tosi vähän tenttejä.


Työelämäyhteydet

Lisäksi opintoihin on kuulunut neljä omaa itsenäistä projektia (100-120h työtä/projekti) ja tietysti kaksi harjoittelua (400h/harkka). Mun projekteja on olleet muun muassa kolme Galleriakeskiviikko-tapahtumaa (1. vuosi), Slushissa työskentely (2. vuosi), kaksi viime syksynä Ouluun tuottamaani seminaaria (3. vuoden syksy) ja nyt keväällä tuo verkkokauppaprojekti, mistä olen teille vähän jo jutellut (3. vuoden kevät). Molemmat harjoittelut tein yhtenä pidempänä pakettina (eli 800h) samaan paikkaan, ME Studiolle, viime vuoden keväänä.

Opinnot ovat siis hyvin monipuolisia, ja niistä löytyy jokaiselle varmasti jotakin. Meillä on tyyppejä, jotka tähtäävät töihin museoihin ja gallerioihin, itse taas olen enemmän business-suuntautunut ja mun kiinnostus on markkinoinnissa, somessa, brändäyksessä ja liiketoiminnassa. Tällä hetkellä kirjoitan opparia vaikuttajamarkkinoinnista, jota sain hieman perustella opparisemmoissa kulttuurituottajalle kuuluvana työalana, mutta läpi meni, koska onhan sisällöntuotantokin kutun työtä. Kulttuurituotanto on vähän niin kuin liiketaloutta, höystettynä kulttuurin kursseilla, ja jokainen voi suuntautua juuri niin kuin haluaa. Meidänkään luokan 40 hengestä kukaan ei ole samanlainen, vaan kaikilla on ne ihan omat juttunsa, jotka ovat sitten tulevaisuuden työelämässä omia vahvuuksia.

Kuinka hakea?

Miten meille sitten pääsee opiskelijaksi? Ihan normaalissa yhteishaussa, joka alkoi viime viikolla! Ennakkotehtävät, niiden ohjeet ja aikataulut löytyvät täältä. Haussa on monta vaihetta ja suuri osa karsiutuu, muttei sitä kannata pelätä. Hakemalla et menetä mitään!

Kulttuurituotanto antaa todella monipuoliset mahdollisuudet lähes mihin vain!

5 x edullista lempikosmetiikkaa

15.3.2018

Organic Shop: Brazilian Coffee Body Scrub -kuorintavoide
Äiti osti tätä mulle ja itselleen testiin viime syksyn I love me -messuilta, ja voi kuulkaas kaverit. Tuoksu on huumaava, sellainen suklainen kahvi, iho voi hyvin ja tuntuu kuin vauvan pepulta. Tästä on tullut yksi mun ihonhoidon kulmakivistä, ja yritän melkein jokaisella saunareissulla muistaa aina kuoria ihon, välillä myös saunavuorojen välissä suihkussa käydessä. Käytän tätä tosi varovaisesti hieroen silloin tällöin myös kasvoihin, eivätkä kasvot ole reagoineet kuin parhaalla mahdollisella tavalla. Äärettömän hyvä hinta-laatusuhde, sillä tämä 280ml purkki maksaa vain 4,50 euroa, ja on itseasiassa usein tarjouksessa n. 3 eurolla esim. Sokoksella.

Neutrogena: Visibly Clear Pink Grapefruit Oil-free Moisturiser -kosteusvoide
Aivan superhyvä kasvovoide, hinta-laatusuhde on tässä ihan äärimmäisen korkea. Jättää kasvoille puhtaan, viileän tunteen, ja on saanut mut rakastamaan ihonhoitorutiineja entisen syvän vihan sijaan. Tuoksu on raikas greippi, mikäs sen parempi aamuherättäjä. Käytin saman sarjan puhdistustuotteita Lontoossa asuessa yli 6 vuotta sitten, ja ajan kulusta huolimattsa edelleen tätä voidetta nyt käyttäessä mulle tulee kunnon tuoksufläsäri niihin Lontoon aamuihin, kun pesin kylmässä vessassa naamaa ennen luennoille juoksua :D Harmittaa, että välissä unohdin yli viideksi vuodeksi koko Neutrogenan olemassaolon.


L’Oréal: Brow Artist -kulmakynä
Lyömätön kulmakynä, joka sopii sellaiselle, joka ei osaa meikata. Eli mulle. Tällä saa piirrettyä ja muotoiltua karvat juuri niin luonnollisesti tai niin Instagram-kulmatyyliin kuin haluaa, ja sävy 303 Deep Brown on aivan täydellinen. Mietin jonkin aikaa vaaleamman ja tämän tummemman välillä, mutta vaalea oli ehkä himppasen liian punakka, ja tuota tummuutta pystyy aina vähän säätelemään tuolla harjapäällä, joten päädyin tummempaan! En ole katunut.

Essence: I love Extreme Crazy Volume mascara
Näistä Essencen alle neljä euroa maksavista ripsareista olen kokeillut kahta, ja molemmat on toimeet hyvin. Lemppariksi nousi kuitenkin XXX, jossa en harjaa lukuun ottamatta ole huomannut mitään eroa esimerkiksi aikaisempaan vuosia käytössä olleeseen suosikkiini eli Maybellinen Lash Sensationaliin. Alkuun tuo isohko harja otti aikansa opetella käyttämään, mutta nyt en varmaan osaisi enää muuta, ja lopputulos on ihan yhtä hyvä. Mulla on tosi itsepäisen suorat ripset, eivät pysy taivutettuina edes vedenkestävillä tuotteilla (niin kuin monilla kuulemma pysyy), ja tämäkään ei sitä tee, mutta ehdottomasti paras ripsari tässä vaiheessa elämää. Ja hinta-laatusuhteeltaan ihan naurettavan hyvä! Pakko testata kaikki Essencen ripsarit kyllä läpi, myös merkin muita ripsareita olen kuullut kehuttavan.

Flormar: Full Color Nail Enamel -kynsilakka

Tämä alle 2 euroa maksava kynsilakka yllätti kestävyydellään, ja osuin heti ensi ostamalla siihen täydelliseen sävyyn. Kaunis harmaaseen taittava, kylmän nude sävy on nimeltään FC05 Teddy Always with Me.

Kevään 2018 hot or not

12.3.2018

Kevättunnelmia jatkaen ajattelin pohdiskella läpi parit tänä keväänä tapetilla olevat trendit ja jakaa mielipiteeni siitä, onko ne mun mielestä kuumaa kamaa vai jotain, mitä en välttämättä itse hankkisi. Jakakaa tekin ihmeessä omat mielipiteenne tuolla kommenttiboksin puolella, näistä on hauska aina käydä keskustelua :D

Eiköhän aloiteta, ensin superkivoista trendeistä...

DEFINITELY HOT:


Jättikorvikset on tänä keväänä yksi näkyvimmistä trendeistä. Ainakin mun kaveripiirissä joka toiselle on yhtäkkiä ilmestynyt isoja killuttimia korviin! Myös kauppojen koruhyllyt oikein notkuu niistä, eli nyt on varaa mistä valita, ja isojen korvisten rakastajia hellitään. Ostoslistalla on itsellekin jotkut täydelliset yksilöt, mutta mulla on niille kovat vaatimukset. Korvisten täytyy olla ajattomat ja siksi väriltään neutraalit ja oikeastaan yksiväriset. Niiden täytyy myös olla kevyet, ettei koko korva venähdä... Vielä se täydellinen pari tulee vastaan! (vasen kuva, oikea kuva)


Sävy sävyyn -asut ihastuttivat erityisesti joitain viikkoja sitten, kun seurailin New Yorkin muotiviikoilla nähtyjä katutyylejä. Ajatuksena sävy sävyyn -puku ehkä jopa kauhistuttaa, erityisesti jos kyseessä ei ole musta, mutta lopputulos on kaikkea muuta. Kunnon bosslady-tyyli, varsinkin tuo oikeanpuoleinen! (vasen kuva, oikea kuva)


Vyölaukut on ihan supersöpöjä, jos ne on vaan tarpeeksi pieniä, yksinkertaisia ja neutraalin sävyisiä. Erityisesti reissussa ja kaupungilla on kiva jättää kädet vapaaksi ja kuljettaa mukana vain ne oleelliset tavarat. Ehdoton ei kuitenkin kunnon kasari- ja ysärityylisille versioille :D Aina muuten tulee mieleen vyölaukuista hands free belt satchel Tedin tyyliin, hohhohhooo... (vasen kuva, oikea kuva)


Samettipinnat sisustuksessa, niitä on kyllä kuolailtu oikein ajan kanssa. Erityisesti sykähdyttää vaaleanpunainen ja turkoosi sametti, ja olenkin hankkinut meidän muutaman vuoden vanhan turkoosin villamaton pariksi sohvalle varovaisesti vaaleanpunaisen samettityynyn. Täydellinen yhdistelmä, ah. (vasen kuva, oikea kuva)



VERY MUCH NOT:


Kissamaiset Matrix-aurinkolasit näyttää kyllä coolilta joillain tyypeillä, mutta myös epäkäytännölliseltä, kun niitä aina näkee vain laskettuna nenän päälle. En myöskään usko, että tämä aurinkolasimalli imartelee kovin monia kasvoja, varsinkaan meikäläisen pallopäätä... Jotain pientä eleganttia vibaa niissä on, mutta nope, en itseni kohdalla lämpene näille "nopeille". (vasen kuva, oikea kuva)


Vyölaukut pääsi kummallekin listalle, oikeanlaisen yksilön kanssa nimittäin saa olla aivan helkutin tarkkana...
(vasen kuva, oikea kuva)


Keltainen väri on ihastuttanut monia kavereitani tänä keväänä erityisesti sisustuksessa, ja onhan se kaunis ja pirteä, mutta en vielä toistaiseksi sille itse antaudu. Keltainen on oikeastaan aina ollut mulle vähän nou-nou, paitsi tosi, tosi kylmänä versiona sitä on joskus meillä näkynyt sisustustyynyissä kotona. Semmoinen lämmin auringonkukankeltainen ei kyllä nappaa, muuta kuin auringonkukkina. Ja narsisseina! (vasen kuva, oikea kuva)


Pyjamatrendi ei ole muistaakseni koskaan aikaisemmin miellyttänyt mun silmää, eikä se tee sitä tänäkään vuonna. Ylipäätään en lämpene missään kodin ulkopuolisessa vaatetuksessa kiiltäville kankaille, sillä kalliskin satiini näyttää mun mielestä usein halvalta. (vasen kuva, oikea kuva)

Toivottavasti näistä ei kukaan pahoita mieltään! Itseni tuntien vetelen toukokuussa ulkona keltainen pyjama päällä, Matrix-laseissa ja Aku Ankka -vyölaukku vyötäröllä killuen :D

Kevätkenkäinen nainen

9.3.2018

Ulkona vielä tuiskuttelee lunta ainakin täällä Helsingin päässä, mutta mun katse on jo keväässä. Erityisesti kenkien osalta! Joka vuosi oon niin kikseissä siitä kuivasta asfaltista, mikä tuolta jään ja loskamoskan alta lopulta paljastuu, eikä tämä vuosi ole poikkeus. Näistä kuivista asfalteista haaveillen kaappiin on muuttaneet kahdet täydelliset kevätyksilöt, joista toiset tosin varmasti jakavat mielipiteitä...

Ainakaan Juuso ei ollut niistä niin hirveän innoissaan, hehe. Mutta mä tykkäänkin välillä vähän hassuista jutuista!


Jostain syystä viime vuonna vallinnut sukkabuutsi-trendi ei tavoittanut meikäläistä ennen kuin vasta tämän vuoden alkupuolella. Ja sitten se iskikin jo kovaa! Nämä beiget samettikaunokaiset on Asoksen valikoimista, ja jouduin vielä venkslaamaan kokojen välillä, ennen kuin tämä oma löytyi. Ja se itseasiassa olikin lopulta ihan se mun normikoko. Jostain ihme pistoksesta johtuen menin tilaamaan puolikkaan koon suuremman ensin, kun muistelin, että aiemmin Asoksella koot on olleet mulle pieniä. Summasummarum, oikea koko löytyi, ja kuten sukkabuutsit yleensä, nämä istuvat kuin hanskat, eikä sametti kiillä livenä noin paljon kuin kuvissa.

Mielessäni olen yhdistänyt nämä jo ainakin mustiin, korkeavyötäröisiin löysempiin housuihin! Aijjaijjai. Vähän sotivat mun shoppailusääntöjä vastaan siinä mielessä, etten haluaisi enää hirveästi ostaa mitään, mikä ei kestä aikaa. But trust me, näiden ostoa tuli hartaasti harkittua, enkä voisi olla tyytyväisempi.


Löysin pari vuotta sitten häämatkalta Jenkeistä täydelliset valkoiset Vansit (näkyy mm. tässä postauksessa) ja oon pian käyttänyt ne lähes roskiskuntoon. Ne vaan on olleet niin täydelliset duunikengät!

Samalla mussa syttyi rakkaus valkoisia tennareita kohtaan ja olenkin paniikissa etsinyt koko alkuvuoden uusia valmiiksi kevättä varten, Tukholmaa myöten. Sitten tuli vastaan nämä täydelliset nahkaiset yksilöt Vagabondilta! Olivat vielä tarjouksessa KooKengällä maaliskuun ajan, eli suosittelen tsekkaamaan, jos joku muukin ihastui :) Noiden ohuiden nauhojen tilalle pystyy vaihtamaan vähän paksummatkin nauhat, mitä nopeasti tsekkailin.

Mikäs on teidän kevätkenkätilanne, meikäläinen alkaa olla all set! ;)

USA: Los Angeles

8.3.2018

Nyt on vihdoin aika jatkaa vanhojen häämatkapostausten jakoa täällä, lukijatoiveesta! Aikaisemmat häämatkaan liittyvät postaukset löydät täältä! :)

Kaikista häämatkan kohteista, joita oli yhteensä se viisi kappaletta, Los Angeles varasti mun sydämen ihan ykkösenä. Ihmiset tuossa Enkelten Kaupungissa ovat niin toiveita ja unelmia täynnä, että se on lähes käsin kosketeltavaa kaupungin ilmapiirissä. Siellä positiivisuuden kehässä oli helppo hengittää, ja jokainen kohtamaamme paikallinen oli tosi ystävällinen - ei tietoakaan siitä "kuuluisasta" kalifornialaisesta pinnallisuudesta. Toisaalta saman kaupungin sisällä tuloerot on ihan valtavia, mutta niinhän se on nykyään kaikkialla.

Los Angelesissa tuntui, että jokainen paras piirre omassa itsessä on jatkuvasti pinnassa ja kaikki harmit unohtuu eikä niitä oikeastaan edes ole olemassa - hymyilin vaan koko ajan ihan 24/7. Olin onneni kukkuloilla silloinkin, kun seisottiin kiireessä kolme tuntia motarin ruuhkassa :D Tähän iloon ja onneen saattoi vaikuttaa myös se, että Kuuban jälkeen oli aika mahtavaa puhua taas englantia ja tulla ymmärretyksi, mutta ennen kaikkea se, että tässä vaiheessa kaikki kevään väsymys oli karissut pois ja oltiin saatu olla Juuson kanssa kaksin jo melkein kaksi viikkoa! ♥


Jos se olisi taloudellisesti mahdollista, haluaisin vielä joskus asua ja elää Kaliforniassa. Sen voin kuitenkin sanoa, että varmuudella Los Angelesiin ja Kaliforniaan tulen tekemään vielä monen monta matkaa, sen verran tuohon osavaltioon rakastuin ♥ Ajattelin tässä tammikuun pimeydessä palata tähän ihanaan, ihanaan paikkaan ja jakaa meidän reissun meininkejä teillekin! Oltiin kaupungissa ensimmäistä kertaa, joten paljon tuli kierrettyä turistijuttuja, mutta sen lisäksi nautittiin ihan paikallisestakin meiningistä.


Santa Monica, Venice ja Malibu. Kaikki nämä ihanat kilometrien mittaiset rantatiet joita huristella ja loputtomat kalifornialaiset, pitkät laiturit. Onnelliset ihmiset viettää arki-iltojaan sulassa sovussa turistien kanssa. Santa Monican laituri huvipuistoineen on monille leffoista ja telkkarista varmasti tuttu, ja kokemuksena se oli kyllä aivan ihana. Hengailtiin laiturilla ilman kelloon katsomista, käväistiin maailmanpyörässä kieppumassa (se pyöri yhdellä tiketillä ainakin miljoona kierrosta!), pelailtiin parin dollarin huvipuistopelejä, istuskeltiin laiturin penkeillä ja tuijotettiin vain auringon kimmeltäväksi maalaamaa merta.


Dodger Stadium. Käytiin katsomassa L.A. Dodgersien kotipeli heidän omalla Dodger Stadiumillaan, muistaakseni Coloradoa vastaan. Alunperin mun houkute lähteä katsomaan peliä oli se, että Juuso lupasi ostaa mulle ihka aidon jenkkiläisen vaahtohanskan, mutta lopulta tää peli oli yks koko reissun parhaista jutuista! En ollut koskaan aiemmin ollut katsomassa yhtään minkään lajin mitään peliä livenä, ja tuo stadion on aivan jäätävän suuri. Oli ihanaa natustella Juuson kainalossa ranskiksia ja Dodger's Dogia, syödä sinistä hattaraa ja huitoa sinisellä hanskalla aina, kun radiosta kuului "titi-di-titti-diiii-CHARGE!" Lähdettiin pelin loppupuolella vähän etuajassa jo pois, kun tulos oli arvattavissa ja ilta kylmeni yllättäen tosi nopeasti. Tämä oli ihan fiksu veto, sillä vaikka lähdettiin vähän ajoissa, oli liikenne stadionilta kaupunkiin silti jo hieman ruuhkautunut, pian se olikin jo tukossa...

Ostettiin liput peliin ja parkkiin etukäteen netistä, ja tää oli kyllä yksi mahtava kokemus bucket listiltä raksittavaksi! Vahva suositus, vaikkei urheilusta välittäisikään (niin kuin minä), nimittäin tuo stadionin tunnelma tempaisee mukaansa 100% varmuudella!


5th Helena Drive. Saatiin kesken reissua päähänpisto lähteä autoilemaan naapurustoon, jossa Marilyn Monroe aikoinaan asui ja jossa asuessaan hän myöhemmin kuoli. Tämä lähti liikkeelle siitä, että olin ottanut Kuubaan mukaan Marilynin elämänkerran ja lukenut sen siellä, minkä jälkeen Juuso aloitti sen lukemisen. Marilynin tarina on todella surullinen, mutta myös mielenkiintoinen ja mukaansatempaava, ja olinkin koko reissun ihan Marilyn-höyryissä, juuri Hollywood-teemaan sopivasti! Mä myös rakastuin Losissa ajeluun, ja erityisesti oli hauska ajella pikkuisempia katuja pitkin ja nähdä ihan normaalia lähiöelämää.

Idea etsiytyä Marilynin kotikadulle lähti myös siitä, että hän asui yhdellä helenoista. Losissa on naapurusto/alue, jonka kadut on kaikki nimetty "x helena drive", ja Marilyn asui osoitteessa 5th Helena Dr. Mun mielestä tällaiset randomit asiat on välillä tosi jänniä, ja iskettiinkin Santa Monicasta pois lähtiessä navigaattoriin tämä osoite. Ei tietysti käyty kadun vartta pidemmällä, mutta on silti mielettömän jännää ajatella, että olen seisonut siinä, missä joskus muinoin Marilynkin. Vau.


All Things Hollywood. Suosittelen syleilemään kaikki perinteiset turistijutut, vaikka yleensä matkatessa me niitä vähän vältellään - tässä tapauksessa ei. Ainakin Walk of Fame tähtikatuineen ja Chinese Theatre betoniin upotettuine kädenjälkineen kannattaa käydä vilkaisemassa! Yritettiin päästä tsekkaamaan kädenjälkiä parina päivänä, mutta vaikka kyseessä oli arkipäivät, oli teatterilla uusien elokuvien punaisen maton ensi-iltoja. Onneksi kävi tuuri, ja lopulta kolmantena päivänä teatterilla ei ollut ensi-iltaa, niin päästiin tsekkaamaan noi painaumat. Oispa hauska asua tuolla, pääsisi arkisinkin aina näkemään Hollywood-tähtiä ;)

Käveltiin tähtikatua nimiä tuijotellen, ja käytiin sitten etsimässä Harry Potter -näyttelijöiden ja Marilynin kädenjäljet ja kokeilemassa omaa kämmentä niihin. Marilynin jäljet olivat jo lähes pois kuluneet, niin moni on niihin koskenut... Hollywood Boulevardilta jatkettiin katsomaan rinteillä seisovaa Hollywood-kylttiä, ja oli se kyllä aika siistiä. Niin monessa tv-sarjassa, elokuvassa ja lehdessä sen on pienestä asti nähnyt, ja siinä se seisoi.


Shoppailijoiden Outlet-kylät. Käytiin pariin otteeseen autolla Citadelissa eli kylässä, joka on täynnä eri brändien outlet-myymälöitä. Meitä kiinnostivat lähinnä Vans, Converse ja Calvin Klein, mutta kierreltiin kyllä monessa muussakin. Syötiin myös paikan päällä. Kumpikin meistä osti Vansit 33 dollaria/pari ja paljon Calvinin alusvaatteita, minkä lisäksi Juuso osti paljon muutakin sekä Converselta että Vansilta.

Alet ei kaikissa kaupoissa olleet mitenkään erityisen matalia, mutta kaikesta sai vähintään jonkin verran alennusta. Ja olihan se kiva hoitaa reissun shoppailut "ulkoilmaostoskeskuksessa" :) Kylää kierrettiin kummallakin kerralla vähän kiireessä, eli kaikkia kauppoja ei ehditty koluta - helposti olisi saanut menemään vaikka päivän.


Universal Studios Hollywood. Ultimate-turistimesta, mutta aivan mieletön ja 100% lippuhintojensa arvoinen. Alue jossain määrin toimii edelleenkin Universalin elokuvien kuvauspaikkana, mutta varsinaisina houkuttimina toimivat elokuva- ja tv-historian tunnetuimpien ohjelmien teemapuistot ja vanhat lavasteet. Me käytiin tsekkaamassa mm. Simpson-kylä, Itse Ilkimys -alue, Moulin Rouge -maa ja studiokierros, joka kattoi mm. Täykkäreistä tutun Wisteria Lane -kadun. Erityisen monta tuntia vierähti meidän suosikissa, nimittäin viime vuonna avatussa Harry Potter -maassa!! Oisin oikeasti voinut jäädä asumaan sinne, ei varmaan yllätä ketään... Alue on rakennettu Tylyahoksi, eli kirjoista ja elokuvista tutuksi velhokyläksi, kaikkine upeine putiikkeineen, ravintoloineen ja oih. Alueen reunalta löytyy myös jättimäinen Tylypahka, jonka sisällä saa kävellä ja jossa päädytään lopulta mielettömään 4D-vuoristorataan.

Ruokailtiin Kolme Luudanvartta -ravintolassa, jossa ruoka oli herkullista ja turistimeininkiin nähden jopa ok-hintaista. Ostettiin Hunajaherttuasta kurpitsajuomaa ja suklaasammakoita ja lähetettiin Pöllölästä postikortteja. Da best.


Kukkamarketit. Näitä löytyy Losista useita, mutta kaikkein suurin taitaa olla tuo Los Angeles Original Flower Market, jossa mekin käytiin. Käytiin täällä vasta Losin viimeisenä päivänä, joten en viitsinyt ostaa majoituksellemme kukkia, mutta voi että sitä loistoa! Ja valikoimaa! Ja hintoja! Jos asuisin Losissa, hakisin tuolta joka viikko tuoreet kukat joka huoneeseen.


Majoitus. Yövyimme ihanalla ja merellisellä Marina Del Reyn alueella, josta oli kävelymatka Venice Beachille, Venicen vanhoille (jo vähän kuivahtaneille) kanaaleille, sekä ravintoloihin. Alue oli hieman kalliimpi, mutta siisti, turvallinen ja kaunis. Käytiin ihanaisella iltakävelyllä pimeällä Venice Beachilla viimeisen Los Angelesin illallisen jälkeen - parasta. ♥


Autoilu Los Angelesissa. Etukäteen palloteltiin kahden eri vaihtoehdon välillä: vuokratako auto vai surrautellaanko takseilla ja Uberilla vaan. Päädyttiin lopulta siihen, että vuokrataan oma, jotta ei tarvitse motariruuhkissa turhaan kriiseillä mittaria, eikä aina tarvitse tilata jotain jos halutaan lähteä käväisemään vaikka kaupassa. Ratkaisu oli oikea, ajettiin kuitenkin tosi paljon Kalifornian sisällä ja Nevadan puolellekin, jonne lopulta auto palautettiin. Mullahan ei ole ajokorttia, eli Juuso ajoi kaikki matkat, joten haluttiin vuokrata sellainen kaara, jolla jaksaa ajaa pidempiäkin matkoja. Juuso on ikänsä haaveillut avoautolla ajamisesta, joten jotenkin vahingossa me vuokrattiin ihan hullu Mustang, josta sai katon alas tarvittaessa :D

Los Angelesissa ajaminen oli näin pelkääjän paikalta katsottuna ihan mukavaa siihen nähden, että se on aika hurjaa. Kaistoja on noin miljoona, minkä lisäksi kimppakyytikaistoissa ja tulleissa on omat tulkitsemisensa. Kaikkein suurin ongelma Losin liikenteessä on varmasti autoilijoiden mielestä ne ainaiset ruuhkat. Aamuisin ja iltapäivisin puolen tunnin matkaan saattoi mennä heittämällä kaksikin tuntia. Onneksi opittiin nopeasti tätä ennakoimaan niin, ettei myöhästytty mistään, mihin meillä oli liput ostettuna. Ja ei kummaltakaan hirveämmin pinna palanut tässä asiassa. Mikäs siinä lomalaisena, autoradion tahtiin yhdessä lauleskellessa ja auringomaisemista nauttiessa, häämatkalaisen onnenkuplassa :)

Tämä Los Angelesista tällä kertaa - se todella on kaupunki, jossa unelmat toteutuvat. ♥ Pala sydäntä jäi 10 tunnin aikaeron päähän. Losista köröteltiin seuraavaksi kohti Orange Countya...