Throwback Thursday: Asuja, joita edelleen pukisin

8.2.2018

Omasta tyylistä bloggaamisessa parasta on ehdottomasti se, että vuosien kasaantuessa pääsee todistamaan oman tyylin ja tyylitajun kehittymistä ja muuttumista. Usein vanhat asut aiheuttaa vuosien päästä aika major häpeää, mutta on sieltä mahdollista bongata niitä hyviäkin hetkiä! :D Itseasiassa nyt kun selailin vuoden 2013 asuja, alkoi harmittaa se, että olen jotenkin päästänyt irti siitä hauskuudesta omassa tyylissä lähes kokonaan.

Kaapista ei löydy enää puudelibleiseriä eikä kirkkaanoranssia sambamekkoa, vaan se on nykyään huomattavasti tylsempi. Ehkä siksi pukeutuminen ei ole kiinnostanut enää niin paljoa viime vuosina? Tämä täytyy ehdottomasti korjata, sillä 100% omaa persoonaa kuvastavissa vaatteissa sitä viihtyy parhaiten ja on oma itsensä. En ehkä enää halua niin sekalaista tyyliä kuin esimerkiksi näissä kuvissa, mutta haluan jotain hauskan, ajattoman ja tyylikkään välimaastosta. Who knows what it is mutta sitä kohti aion ehdottomasti lähteä.

Kokosin tähän postaukseen muutaman edelleen silmää miellyttävän asun vuodelta 2013! En pistäisi hanttiin pukeutua näihin uudelleen tänäkin päivänä, joskin en ehkä osaisi niitä enää yhdistellä ihan samaan tapaan, vaikka samat vaatteet kaapista löytyisivätkin (kaikki eivät löydy). Jatkossa ehkä poimisin yhden räikeämmän efektin per asu ja yhdistäisin sen enempi neutraaleihin vaatekappaleisiin ja asusteisiin - entisen sekasorron sijaan...


Vasemman puoleisen asun vihreine farkkuineen voisin pukea itseasiassa päälle vaikka heti tänään, niin kiva se on! Harmillisesti kyseisestä asukokonaisuudesta kaapista löytyy enää tuo Wangin laukku.

Oikeanpuoleisessa asussa viehättää tuo graafinen hame, tykkään edelleen tosi paljon samanhenkisistä yksityiskohdista muuten simppeleissä vaatteissa. Kaapista löytyy edelleen tuo villakangastakki ja tuo laukku.


Tuo vasemman puoleinen musta haalari oli mun lempivaate varmaan putkeen jonkun 3 vuotta. Olisi varmasti ollut pidempäänkin, mutta luovuin siitä itku silmässä siksi, ettei se enää painonnousun myötä mahtunut päälle :( Parhaat neljä euroa, mitä olen kirppikselle kuluttanut! Kaapista löytyy enää tuo laukku.

Hauska kirppisbleiseri, mitä tuli tosin käytettyä vain muutaman kerran. Tästä asusta kaapissa on edelleen ainoastaan tuo laukku.


Vasemmanpuoleisen asun kengät mullistivat monet asukokonaisuudet, mutta en nyt muista, onko ne kirppiskassissa vai Mikkelissä varastossa. Punaiset farkut oli tuolloin pop, kuten ne taitaa olla jokaisena syksynä ja talvena. Kaapista löytyy edelleen tuo Marimekon Tasku ja (ehkä) nuo kengät.

Tästä asusta fiilaan eniten mun kapeita kasvoja ja skarppia polkkaa :D Napa-asu ei onnistuisi enää tänä päivänä, heh.


Vasemmanpuoleisesta upeasta maksimekosta en ole raaskinut vielä luopua vaikka se on mulle liian pieni. Ihan vaan siltä varalta, että saankin painon putoamaan heti kun sen nostattanut opiskelustressi valmistumisen jälkeen katoaa (yeah right). Se on upein mekko minkä ikinä olen omistanut, ja väreiltään niin ajaton! Bleiserin olen myynyt koska koko jäi pieneksi, ehdottomasti voisin hankkia uuden burgundyn bleiserin tuota aukkoa paikkaamaan.

Oranssit asukuvat taitaa olla meikäläisen 22-vuotissynttäreiltä! Tuo mekko oli ihana kirppislöytö. Sadly mikään asun osista ei enää löydy kaapistani.

Nopeana tulkintana vaatekaapin tylsistymiseen on vaikuttanut eniten painon nousu ja se on kyllä väärin!! Oon aina ollut tosi stressilihoaja, ja paino on ollut opiskelun aloittamisesta asti koholla. Suapi nähdä, onko tuo vain sattumaa vai ihan muuta sitten kun valmistun ja sen stressin pitäisi loppua... Joka tapauksessa täytyy ottaa pieni ryhtiliike vaatekaapin kanssa ja selvittää, mistä Katri vuonna 2018 pitää ja mistä ei!

Lilac Spring 2018

4.2.2018

Yksi tämän kevään ihanimmista trendeistä on mun silmään ehdottomasti kaikki erilaiset liilan sävyt! Oikein sellainen tulppaanin liila, kylmä ja raikas. Silloin kun sää on sallinut täällä Suomessakin pitää takkia auki, on katukuvassa jo näkynyt muutamia upeita, laventelinliiloja neuleita ja paitoja. Se kaikista täydellisin sävy taitaa olla tämän trendin startanneen Gannin Julliard-mohairneuleessa, mutta liila kuin liila istuu täydellisesti esimerkiksi kokomustaan asuun, kunhan sävy on vaalea ja kirkas.

Ostoslistalle menee meikäläisen osalta vähintäänkin lila kynsilakka, mutta ehkä taivun myös johonkin seuraavista...

Postaus sisältää mainoslinkkejä, jotka on merkitty *tähdellä.

1. Syvään uurrettu v-aukkoinen body 2. Upea röyhelöinen neulepusero 3. Raybanin liilat linssit 4. Sairaan hieno, solmulle väännetty samettibody 5. Röyhelöinen, kylmän vaaleanpunainen hame 6. Yksiolkaiminen gingham-toppi

Iskeekö liila teihin tänä keväänä? ;)

Q&A-vastauksien aika

3.2.2018

Kiitos edelliseen postaukseen tulleista tsempeistä! Heti, kun sai ajatukset purettua tekstiksi ja välitettyä ne teille, olo lähti kummasti helpottumaan. Täytyisi vaan muistaa tosiaan se, että tämä blogi on mulle ainakin vielä toistaiseksi harrastus, eikä siitä pidä ottaa turhia kierroksia ja paineita. Varsinkin, kun samalla vielä opiskelen täysipäiväisesti ja teen samalla tosi paljon töitä. Kiitos, kun muistutitte mua siitä! ♥ Rennommalla otteella eteenpäin :)

Nyt on aika postailla vastaukset teidän esittämiin kysymyksiin, ja ne tulee tässä!

Uskotko että voisit vielä asua pidemmän aikaa ulkomailla, vai tuntuuko siltä että Suomi on se oma paikka?
- Tällä hetkellä Suomi tuntuu 150% hyvältä, mutta en tietenkään vielä voi sanoa, etten koskaan muuttaisi ulkomaille. Jos esimerkiksi Juusolle tulisi joku mahtava työmahdollisuus ulkomailla, pakkaisin heti kimpsut ja kampsut ja lähtisin innolla mukaan. Tällä hetkellä omasta puolesta mulle riittää kyllä matkustamisen mahdollisuus - on aina ihana palata kotiin, ja rakastan kaikkia meidän eri vuodenaikoja (paitsi Helsingin versioita niistä).

Onko maata/kaupunkia minne et missään nimessä haluaisi matkustaa?
- Dubai! Kaikessa komeudessaan ja visuaalisuudessaan se sinänsä houkuttaa, mutta se on vielä nykypäivänä (?!?) niin vastenmielisen epäeettisesti rakennettu ja orjuudella pyörivä kaupunki, etten halua osallistua sen tukemiseen millään lailla. Kaikkien maiden historia on yleensä jossain määrin ruma ja epäoikeudenmukainen, mutta se, että Dubai on rakennettu niin kyseenalaisella työvoimalla vielä nykypäivänä, on mun mielestä ihan käsittämätöntä. Ja mitä enemmän paikka vetää turisteja, sitä enemmän samantapaisia paikkoja rakennetaan uusia, jälleen epäilyttävissä olosuhteissa. Jonnekin historialliseen, vanhaan paikkaan voisin samoille seuduille mahdollisesti matkustaa, muttei sekään ole listani kärkipäässä lähimainkaan.


Mikä on sun ikävin/tylsin reissukokemus tähän asti ja miksI?
- Hmm. No ainakin se, kun myöhästyttiin kerran lentokoneesta liikenneonnettomuuden takia! :D Asuin silloin vielä Lontoossa, ja oltiin sieltä käsin menossa Italiaan viideksi päiväksi, mutta onnettomuus motarilla aiheutti tuntikausien ruuhkan. Nähtiin meidän kulkupelistä käsin, kun meidän kone nousi kiitoradalta ilman meitä. Olo oli ihan sanoin kuvaamaton ja tosi outo. Päädyttiin sitten viettämään Lontoossa se aika ja tuhlaamaan kaikki Italiaan suunnitellut matkarahat, onneksi matkavakuutus korvasi. Toinen oli tämä viime marraskuussa sattunut lentojen peruuntuminen, josta voi lukea lisää täältä!

Jos sulla olis kuukausi aikaa ja rajattomasti rahaa, millasen reissun tekisit?
- Kanada + Jenkit, ehdottomasti! Ensin Kanadaan rakkaan ystävän luokse, sen jälkeen joko Kaliforniaan tai New Yorkiin. Tai Alaskaan, se on kiehtonut mua siitä asti kun telkkarista tuli Teoria miehistä -sarja :D

Ootko ajatellut jossain vaiheessa tehdä blogiin videoita?
- On se käynyt muutamaan otteeseen mielessä. Videoita tuli joskus tehtyä vanhan blogin puolelle, mutta en tiedä, kestäisinkö enää katsoa itseäni puhumassa kameralle :D Toisaalta, eihän niitä videoita itse katsota. Täytyy siis pitää tämä idea mielessä, mutta siihen asti keskityn kuvaamaan videoita Insta Storiesin puolelle @katrimaattanen, siellä kandee seurailla :)


Onko sulla blogin kanssa tavoitteita vai onko tämä vain leppoisa harrastus?
- Se vaihtelee. Välillä otan tämän 150% harrastuksena, välillä taas elämäkriiseillessä mietin, että jospa blogin kautta avautuisi uusia mahdollisuuksia. Kunnon avautuminen aiheesta löytyy täältä...

Missä tapasitte Juuson kanssa?
- Lukiossa, reilut 10 vuotta sitten :) Juuso kirjoitti syksyllä tänne blogin puolelle postauksen meidän tapaamisesta, se löytyy täältä!

Mitä meikkipohjaa käytät?
- Käytän jauhemaista BareMineralsin Blemish Remedyä silloin kun haluan vain kevyttä peittoa, esimerkiksi vapaapäivinä asioita hoitaessa kaupungilla. Parempaa peittoa ja siistimpää meikkiä tarvitessa käytän Lumenen Matte Foundationia.

Mitä hajuvettä käytät, tai käytätkö hajuvesiä? :)
- Käytän yleensä melkein aina Lancomen Tresor Midnight Rosea, mutta nyt sain joululahjaksi Juusolta Guccin Bloom-tuoksun, joka on myös aivan ihana. Kaapista löytyy myös muita, mutta noita kahta eksyy kaulalle useimmiten!


paita Tiger of Sweden
hame Esprit
nilkkurit Dinsko
laukku Rebecca Minkoff
korvikset Glitter

Kiitos hauskoista kysymyksistä, niihin oli kiva vastailla! :) Täytyy joskus laittaa sama pystyyn uudelleen! Kuvituksena asukuvat parin viikon takaa.

Bloggaaminen - ollako vai eikö olla

2.2.2018

Yksi bloggaamiseen liittyvistä, usein toistuvista ajatuksista päässäni on se, että miksi kirjoitan blogia. Silloin kun ajatukset ja olo on positiivisia ja kyseessä on niin sanottu hyvä kausi ja ideoita riittää, vastaus on se, että se tuo mulle todella paljon iloa arkeen. Musta on aivan ihanaa jakaa asioita teidän kanssa, silloin kun teiltä saa vastavuoroisuutta kommenttiboksissa ja somekanavissa. Moni teistä on ollut mukana jo lähes vuosikymmenen, blogista blogiin ja vitsit, miten äärimmäisen otettu olenkaan siitä! Tunnistan teidän nimimerkit kyllä ♥

Blogissa pääsen toteuttamaan mulle rakkaita harrastuksia, kuten valokuvausta, matkustelua ja vaatehömppää. Blogi on mulle kanava taltioida arkea ja juhlaa, ja se on ollut mun elämässä läsnä enemmän ja vähemmän kevättalvesta 2009 asti. Yksi parhaista jutuista on lukea 9 vuoden takaisen Katrin juttuja blogista ja pyöritellä vaan päätä että huhhahheijaa, mikä huithapeli :D

Heikoimpina hetkinä se kysymys muuttuu todella raskaasti miksi-painotteiseksi, eli oikeastaan tähän muotoon: ”MIKSI HITOSSA kirjoitan jotain blogia?!?!?” Alan kyseenalaistamaan liikaa tämän koko konseptin tarkoitusta ja ottamaan siitä paineita. Seuraan lukijamääriä Analyticsissä ihan liikaa. Olen siis melko perfektionisti niissä asioissa, joihin käytän kallisarvoisia tuntejani, ja samasta piirteestä saa kärsiä siis myös blogi. Haluaisin ottaa täydellisiä kuvia, kirjoittaa hauskaa tekstiä ja ideoida teitä lukijoita houkuttavaa sisältöä. Haluan tehdä kaiken täysillä tai en ollenkaan.


Ja tuntuu, etten vaan pysty. Olo on välillä tosi kurja ja mielessä pyörii ajatukset siitä, etten koskaan tule saavuttamaan tavoitteitani. Ja sitten kysyn itseltäni, että mitä tavoitteita mulla tämän suhteen edes on? En tiedä. Ja ennen kaikkea, miksi pitäisi olla jotain tavoitteita, eikö syyksi riitä se, että bloggaaminen tuo mulle iloa ja harrastuksen arkeen? Tarvitseeko kaiken elämässä olla aina tavoitteellista toimintaa?

Kolmantena pyöränä tässä hirveässä ajatuslingossa pyörii myös aina asia nimeltä yksityisyys. Miten paljon uskallan itsestäni paljastaa ilman, että jälkikäteen kaduttaa? Olen julkaissut postauksia meidän tapaamisesta, kihlautumisesta ja 10-vuotisesta yhteisestä taipaleesta. Silti olen pidätellyt meidän hääpäivästä kertovaa, yksityiskohtaista ja runsailla hääkuvilla kuvitettua postausta (tai siis kahta, koska onnistuin rupattelemaan niin pitkästi) luonnoksissa jo kuukausia. En vain uskalla julkaista sitä, ettei sen jakaminen jälkikäteen kaduta.


Samalla tiedostan, että jos haluan pitää teidät ihanat lukijat mukana, on mun pakko myös avautua ja avata omaa elämää jonkin verran. Ja kaikkein kierointa on se, että myös haluan tehdä niin. Musta on ihana lukea juuri sellaisten kirjoittajien blogeja, joissa kerrotaan avoimesti omasta elämästä paljon, koska juuri se oma persoona tekee blogista erityisen. Eikä kukaan siitä tunnu vahingoittuvan. Mistä siis kiikastaa? En ehkä osaa oikein kategorisoida omaa blogiani mihinkään, eikä sillä siksi tunnu olevan mitään tarkoitusta. Muoti, ei. Sisustus, ei. Ruoka, ei. Matka, ei. Ja lifestyle-blogeja on 13 tusinassa, toinen toistaan laadukkaampia ja persoonallisempia.

Luin Reetan postauksen vähän samantapaisesta aiheesta ja samaistuin ihan täysin – olenko tarpeeksi tyylikäs julkaisemaan tekstieni kuvituksena asukuvia? En ole se kaikista laihin, kaikista kaunein, kaikista rikkain tai kaikista tyylikkäin. Toisaalta jokaisella on oikeus omaan tyyliin, ja juuri se erilaisuus on rikkaus. En osaa poseerata kuvissa, olo on muiden kuin Juuson kuvatessa kamalan nolo. Silti, asukuvien julkaisu on yksi lemppariaiheeni sekä omassa että muiden blogeissa.


Yksi ystävä ehdottikin, että entäs, jos keskittyisin vaan Instagramiin – kyllähän sielläkin voi turinoida pidemmin, ja julkaista omia kuvia ja tarinoita. En kuitenkaan tiedä, riittääkö se mulle, kun aina palaan vaan bloggaamisen, jos siitä yritän päästä eroon. Toisaalta tuntuu, että aika on jättämässä blogit taakseen. Niin kamalalta kuin se tuntuukin.

Voi olla, että tämä on vain blogikriisi 1.0 ja menee ihan itsekseen ohi, kun lakkaan ottamasta paineita ainakin hetkeksi. Mutta osaako joku antaa vinkkejä siitä, miten tällaisista kriiseistä pääsee yli? Tai pitäisikö mun vaan siirtyä sinne Instan puolelle enemmän? :D

Ja ennen kaikkea, mitkä teidän mielestä on tämän blogin vahvuuksia tai parhaita puolia?

Tammikuun 2018 suosikit

31.1.2018

Granaattiomenan siemenet
Vihdoin opettelin avaamaan tämän ihanaisen hedelmän ilman, että koko keittiö näyttää sen jälkeen teurastamolta! Tämän uuden supertaidon innostamana tammikuussa tuli vedettyä varmaan kymmeniä granaattiomenoita, ne siemenet kun sopii lähes mihin tahansa ruokaan, suolaisesta makeaan.

Vitanallet
Nyt on kuulkaa meikälikka oppinut vihdoin napsimaan vitamiinit, joka ikinen päivä! Törmättiin Verkkokaupassa näihin hauskoihin nallekarkki-vitamiineihin ja herranjestas, noi on ihan kun nallekarkkeja söis. Tekee tiukkaa syödä vain se kaksi kappaletta päivässä, on nimittäin vähän enemmän kilohintaa kun oikeilla nallekarkeilla :D Mutta jos oot yhtä huono muistamaan vitskuja kun minä, suosittelen näitä. 120 kappaleen purkki taisi maksaa 15 euroa, ja aikuisen päiväannos on kaksi nallea. Aamun aloitus karkeilla on mulle sopiva tyyli ♥


Boulderointi
Käytiin toissailtana Juuson kanssa ihka ensimmäistä kertaa ikinä kokeilemassa boulderointia ja ei hitsi, miten siistiä se oli! Pääsin tosin ylös asti vain niissä 4-radoissa ja olin kankea kuin käki, mutta oli hauska päästä kokeilemaan pitkästä aikaa jotain uutta. Paikoin tuli vastaan korkeanpaikankammokin :D Silti pakko mennä joskus uudelleen, ihanasti huutaa lihakset tällä hetkellä hoosiannaa jo pelkästään tätä läppäriä naputellessa...

Leikkokukat
Ostan jostain syystä leikkokukkia syksyisin tosi paljon vähemmän kuin keväisin, mutta nyt on taas kukkia ollut meillä pariin otteeseen. Ensin tulppaaneja ja sitten vuokkoja. Ai että, miten ihanaa fiilistä ne tuo kotiin pelkällä läsnäolollaan!

Opiskeluelämä raiteilleen
Tammikuun alussa päätin pitää elämä raiteilleen -päivän, jolloin pyhitin kalenteriin kokonaisen päivän roikkuneiden asioiden hoitamiselle. Oikeasti siihen onneksi meni vain aamupäivä, mutta siitä suurin osa hurahti kouluelämän suunnitteluun. Tein päätöksen yrittää valmistua kesäkuussa eli vuoden etuajassa (edelleen tosin odotan vahvistusta opparitilaajaltani, jaiks...) vaikka sitä ennen pitää vielä tehdä 45 opintopistettä. Aikataulutin kaiken kuitenkin valmiiksi kalenteriin, joten eiköhän tämä onnistu!


I can do this shit -fiilis!
Koko syksyn ajan olo oli jotenkin lannistunut, ja tuntui, ettei mistään meinaa oikein tulla mitään. En tiedä onko se lisääntyvä valo, D-vitamiini, toisen työn lopetus vai tuo opiskeluiden järjestely, mutta nyt olo on ollut sairasteluista huolimatta valtavan paljon energisempi kuin aikaisemmin. Jee, I'm back!!

Herkkutorstai: Kuusijäätelö

25.1.2018

Marraskuussa postasin ensimmäisen osan Herkkutorstai-sarjassa, jossa esittelen teille lemppariherkkujani. Silloin tällöin kaupasta löytyy jotain ihan hassua, joka teoriassa kuulostaa tosi oudolta, mutta käytännössä maistuu taivaalliselta. Onneksi on olemassa blogi, jossa jakaa näitä koska hei, suola ja sokeri on kuitenkin yksi maailman parhaista asioista, kohtuudella nautittuna ;)

Ihan niitä tavallisia karkkipusseja en välttämättä tule tässä sarjassa nostamaan esille, vaikka niitäkin tässä taloudessa kuluu, vaan keskitän postaukset juurikin niihin vähän erikoisempiin herkkuihin. Ainakin toistaiseksi. Tällä kertaa esittelyssä on herkku, jota olen pistellyt poskeeni jo ainakin viime keväästä!


Nimittäin, Suomen jäätelön kuusen makuista jädeä, joka on tehty yhteistyössä Artekin kanssa. Pelkään jo nyt, että tämä joskus loppuu kaupoista, nimittäin sen verran hyvin toimii ja koukuttaa, vaikka hämärältä kuulostaakin. Tuo kuusen maku saadaan ihan oikeista kuusenhavuista, ja Suomen jäätelön jädeissä ei yleisestikään käytetä muuten mitään esansseja tai keinotekoisia väriaineita.

Voisin vetäistä tätä vaikka sen 550ml purkin kerralla, mutta hinta on sen verran suolainen opiskelijan kukkarolle, että tätä nautiskelen useammassa erässä. Onneksi laatu korvaa määrän, tässä tapauksessa.

Valtava suositus!

Blogin ensimmäinen Q&A - kysy mitä vaan!

Vuosia sitten tein vanhan blogin puolella kaksi kertaa vuodessa Q&A-postauksen, jota varten te saitte kysyä mitä vaan, ja mä vastasin videolla ja kirjoittamalla. Taisin kerran jopa järjestää Q&A:n niin, että lukijat saivat kysyä Juusolta mitä tahansa, ja hän päätyi vastailemaan niihin tyyliin kolmessa postauksessa, kun kyssäreitä tuli niin paljon :D

Tämän blogin puolella kysymys-vastaus-postausta ei ole tullut vielä tehtyä, joten nyt on ensimmäisen sellaisen aika.


Kommenttiboksissa, Facebookissa tai Instassa voi kysyä meikäläiseltä mitä vain kuun loppuun asti, ja työstän sitten kysymykset ja vastaukset niihin yhdeksi kokonaiseksi postaukseksi. :)

Eli än-yy-tee-nyt, HIT ME!

Spring 2018 Travel Plans

24.1.2018

Olen perinteisesti edellisten blogien puolella tehnyt lyhyen katsauksen puolivuosittain siihen, mitä reissuja meillä on tulossa ja mitä matkasuunnitelmia mielessä. Nyt on aika tämän kevään katsauksen, joka tosin on hieman viime vuosia suppeampi - säästetään tällä hetkellä syksyn mahdollista isompaa reissua varten!

Helmikuu: Tukholma

Vajaan kolmen viikon päästä suunnataan Juuson kanssa 5,5 vuoden tauon jälkeen yhdessä Tukholmaan, perinteiselle pe-su-risteilylle. Ja ihan totta, yhdessä ollaan oltu laivalla viimeksi syksyllä 2012, hassua. Meitsi tykkää edelleen perinteisestä laivamatkailusta buffeteineen kaikkineen, ja Tukholma on aina vaan niin ihana kaupunki! En malta odottaa, mutta onneksi viikot kuluu ihan hirveää vauhtia, kun on paljon töitä ja koulua. Noin kuuden tunnin maissaolon aikana haluan fiilistellä kaupungin tunnelmaa, käydä Åhlensilla ja Lagerhausilla sekä käydä herkuttelemassa joko Hawaii Pokessa tai Jensens Bofhusissa.



Huhtikuu: Pariisi


Suunnataan äitini kanssa huhtikuussa viideksi päiväksi Pariisiin. Äiti ei ole koskaan käynyt siellä tai Ranskassa muuallakaan, joten ostaa päräytin meille synttärilahjaksi lentoliput. Tästä matkasta huikean tekee se, että äitin synttäreitä vietetään nimenomaan matkan aikana, eli päästään kilistelemään sille Pariisin keväästä nauttien! Reissattiin viime vuonna yhdessä Tukholmaan, ja vuonna 2015 Roomaan - tässä on meidän seuraava tyttömatka, jota en malta odottaa.

Touko-kesäkuu: ?


Ollaan vähän pohdittu Juuson kanssa jotain matkaa toukokuulle tai kesäkuulle, mutta toistaiseksi ei uskalleta mitään varata, kun mun valmistumisaikataulu on vielä niin epäselvä, eikä kesälomatoiveitakaan ole kummankaan työpaikalla vielä kerätty. Kovasti houkuttaisi lähteä alkukesästä jonnekin reissuun, mutta yhtä mieleiseltä tuntuisi jäädä juhannuksesta suoraan lomalle, ja viettää kerrankin se vuosia haaveiltu pidempi aika mökillä rentoutuen.
Jää nähtäväksi!

Onko teillä mitään reissuja keväälle varattuna? :)

Mitä haluan tehdä isona?

23.1.2018

Tänään opparisemmassa käytiin kierroksena läpi jokaisen oma alustava idea omasta opinnäytetyöstä. 99,99% varmuudella aion kirjoittaa omani blogimaailmaan liittyvästä aiheesta, mutta vielä hetken odottelen tilaajan sataprosenttista vahvistumista ja sopimusten allekirjoitusta. Meillä on siis pakko olla opparille tilaaja, eli en voi vain päästäni keksiä aihetta, jota tutkia firman ulkopuolelta käsin. Näin saadaan itsekin jalkaa oven väliin taas uuteen paikkaan ja luotua konkreettisempaa työelämän hyötyä, jos tutkimuksesta on iloa valitulle yritykselle. Käsittääkseni läheskään kaikissa ammattikorkeoissa ei ole tätä tilaajapakkoa?

Siinä samalla tultiin kavereiden kanssa jutelleeksi, että mitä halutaan tehdä isona. Kulttuurituotannon tutkinto valmistaa tapahtumatuotannon lisäksi moneen muuhun työhön, ja Metropoliassa opiskelu on meillä ollut ihanan business-painotteista, mistä meitsi tykkää. Tapahtumatuotantoa on tullut tehtyä projekteissa, harjottelussa ja työelämässä, ja ainakin toistaiseksi se on siirtynyt ykköspallilta tulevaisuuden uraunelmissa.


En osaa tarkalleen määritellä vielä unelmatyötäni, mutta sillä on varmasti jotain tekemistä sisällöntuotannon, digimarkkinoinnin, blogien, sosiaalisen median ja vaikka verkkokaupan pyörteissä. Olen mukana eräässä verkkokauppaprojektissa tänä keväänä, kunhan vain saadaan se käyntiin. Tässä alkuvuodesta opiskelen muun muassa tapahtumamarkkinointia, taloushallinnon ja muiden kurssien lisäksi. Kiva saada näistä taas vähän lisäosviittaa ja touchia siihen, mikä tuntuu kivalta hommalta ja mikä ei.

Villeimmissä unelmissani työskentelisin blogiportaalissa vaikka kampanjoiden parissa tai sisällöntuotannollisissa tehtävissä ja samalla pyörittäisin omaa blogia. Tai sitten musta olisi siisti luoda brändiä, somesisältöä ja verkkokauppaa jollekin nousevalle, uudelle merkille. Onneksi jälkimmäistä pääsen kokemaan jo alkukeväästä, ja blogimaailman tutkimukseen saan keskittyä loppukeväästä opparin parissa!


takki Esprit
huivi Esprit
laukku Rebecca Minkoff

Pahoittelut muuten siitä, että blogi on tällä hetkellä täynnä tätä iänikuista koulusepustusta. Elämä vaan tuntuu siltä osin olevan tällä hetkellä niin levällään. Melko suorassa putkessa saan loput 45 opintopistettä kyllä suoritettua, mutta se, mitä valmistumisen jälkeen odottaa, on vielä täysi mysteeri. Uskon kuitenkin siihen, että kun vaan uskaltaa unelmoida ja olla rohkea, päätyy juuri sinne, minne pitääkin! Se vain pitäisi muistaa niillä heikoilla hetkillä.

Olisi kiva kuulla, jos siellä ruutujen takana on AMK:sta valmistuneita, että millainen teidän oppariprosessi on ollut, miten tuon tilaajapakon kanssa ja mistä aiheista kirjoititte oppareita? :)

Tällä viikolla

22.1.2018

Töissä. Tällä viikolla mulla on edessä neljä työvuoroa, kaksi arkena ja kaksi viikonloppuna (jes, sunnuntailisät!) Joulualet alkaa pikkuhiljaa hiipua, mutta edelleen varsinkin viikonloput, iltapäivät ja illat on kiireisiä ja täynnä asiakkaita. Edelleen ihmiset tekee hyviä löytöjä aleista, mutta on myös ihanaa meille myyjille, kun alkaa tulla vähän uuttakin sesonkia myyntiin ja esille.

Helmikuussa alkaa sitten se kaupanalan hiljaisin kausi, siksi olen tehnyt nyt niin paljon töitä varastoon nyt 4-6 vuoroa viikossa. Helmikuussa ehdin vihdoin pistää kaikki voimavarat kohti koulua!


Koulussa. Lähiopetusta mulla on tällä viikolla vain kahtena päivänä, toinen on opparisemmaa ja toinen taloushallintoa. Sen lisäksi kotihommia on sitten joku 12328937 kirjoitettavaa sivua, eli niin paljon kun vain jaksan ja ehdin tehdä. Olo on aika voimaton kaikkien deadlinejen edessä, mutta vain siksi, että en ole vielä tehnyt kaikista palautettavista töistä mitään listaa. Kaikki itsenäisten etäkurssien ohjeistukset makaa mulla toistaiseksi koskemattomina sähköpostissa, bad me.

Eli tämän viikon haaste onkin avata Excel, avata kaikki tehtäväohjeistukset kaikista lähi- ja etäkursseista, ja iskeä tehtävät dediksineen taulukoksi. Siitä on sitten hyvä lähteä putkessa tekemään palautusjärjestyksessä kaikkea.


Vapaa-ajalla. Luulen, että tämä viikko on aika koulupainotteinen vapaa-ajan puolesta, mutta tiistaiksi olen sopinut pitkästä aikaa treffit ihanan ystäväni Riikan kanssa. Riippuen kouluhommien toteutetusta määrästä, ajattelin viikon ainoana vapaapäivänä eli keskiviikkona suunnata Sipooseen äitin luokse varmaan puoliltapäivin. Menen viemään äitille netistä hänelle tilaamani mekon ja tietty istahtamaan valmiiseen ruokapöytään, hehe.

Sunnuntain vaalipäivänä suunnataan Juuson kanssa äänestämään ennen mun työvuoroa, ja tietty käydään niiden välissä vielä meidän perinteisillä vaalisubeilla. Ainiin, ja mun pitää löytää uusi koukutussarja Netflixistä, kun katsoin Modernin perheen tänä aamuna loppuun, nyyh. Tai no en ihan loppuun, mutta sen määrän, mitä sitä Netflixissä oli tarjolla. Jos on ehdotuksia mistään n. 20-minuuttisia jaksoja sisältävästä hauskasta komediasarjasta, antakaa palaa kommenttiboksiin. Koska Netflix on mun vapaa-aika.

Tämän etukäteisen viikkokatsauksen myötä, ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! ♥


P.S. Miten ihania on nämä vuokot, joita Juuso eilen mulle osti? Vielä kun ne kaikki aukeaa, oih.

Ihana viikonloppu ja Matkamessut 2018

21.1.2018

Vitsit, tää viikonloppu on ollut kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan huippu! Eilinen meni päivän osalta pitkälti töissä, mutta illalla kokkailtiin yhdessä Juuson kanssa hunajaista uunilohta ja bataattiranuja. Tänään nukuttiin myöhään, möhnittiin ihan rauhassa kotona ja lähdettiin Matkamessuille fiilistelemään pinnalla olevia kohteita. Käydään tosi usein messuilla muuten juuri sunnuntaisin, jotenkin ei koskaan ole aikaa ennen sunnuntaita. Silloin on vähemmän porukkaakin liikkeellä, eli se on sinänsä ihan hyvä valinta messuilemiseen.

Toisaalta negatiivisena puolena osa messuständeistä aloittaa välillä purkamisen jo aikaisin, ja messuesittelijät saattaa olla jo vähän väsähtäneitä. Ihan ymmärrettävistä syistä tottakai, messut on aina rankkoja puristuksia kun koko ajan pitäisi olla reippaana, morjestaa tuhansia kävijöitä ja myydä sitä omaa tuotetta... Huhhuh!


Matkamessut oli kokonaisuudessaan tänäkin vuonna ihan kivat, kovasti riitti populaa myös sunnuntaina. Suunnattiin ihan intopiukeana SAS:n pisteelle moikkaamaan mun paikalla päivystänyttä ihanaa stuerttikaveria, ja samalla yritin vastata SAS:n haasteeseen... Jos olisin saanut 1 minuutin sisällä tirautettua poskelle näkyvän kyyneleen, olisin saanut osallistua Los Angelesin matkan arvontaan. Ja hitto, en onnistunut!! Mun lempparikohde (= Los Angeles) ja mun yleisin harrastus (= turha parkuminen), ja silti mä feilasin, en kestä. So close yet so far.


Hiljaisessa ympäristössä olisin saanut kyyneleet varmasti tulemaan, mutta siellä messumelun keskellä ja ihmisten tuijottaessa sain aikaiseksi vain kosteat silmät ja palan kurkkuun. Kauheaa itsensä kiduttamista, mutta oli kyllä kaikessa outoudessaan hauska haaste! :D Kävikö teistä kukaan Matkamessuilla, eritoten testaamassa tätä SAS:n haastetta? Onnistuiko joku?

Osallistuttiin myös messuvierailun loppupuolella SAS:n toiseen haasteeseen, eli meille lätkäistiin rintaan numerosarjat (mulle 2828 ja Juusolle 2827), ja jos oltaisiin löydetty messuilta kohtalotoveri samalla numerosarjalla, oltaisiin saatettu voittaa Malagan lennot. Harmitti, kun ei tajuttu napata noita numeroita heti messuvierailun alussa, ei nimittäin siinä vaiheessa jaksettu pyöriä tsiigailemassa numeroita kuin parikymmentä minuuttia eikä omaa vastakappaletta tullut enää vastaan. Buu.


silkkipaita Marimekko
housut ASOS Petite
laukku Rebecca Minkoff
nilkkurit Vagabond

Hauskaa oli, joka tapauksessa! Tykkään messuilla eniten juuri tällaisista toiminnallisista jutuista, niiden tavallisten arvontaan osallistumisien sijasta. Harmillista, että messuille osallistuminen on yrityksille niin sikakallista, että monella pienemmällä firmalla koko budjetti menee jo siihen muutaman neliön alueeseen, vaikka ideoita riittäisi kuinka. Sitten kävijät helposti ohittaa tällaiset firmat. Täytyy vetää itseä niskasta kiinni kaikilla tulevilla messuilla ja jaksaa tutustua edes suurimpaan osaan näytteilleasettajista, oli ständi millainen tahansa!

Kävittekö te Matkamessuilla? :) Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille!

5 matkahaavetta

19.1.2018

Tänään pärähtää käyntiin vuosittaiset Messukeskuksen Matkamessut, ja niiden kunniaksi päätin kertoa teille viisi tämän hetken matkahaavettani. Ollaan paiskittu paljon töitä ja oltu onnekkaita siinä mielessä, että monta matkahaavetta on jo saatu toteutettua, mutta niinhän se on, että jokainen matka synnyttää taas uusia unelmia! Seuraavan viiden vuoden sisällä haluaisin käydä seuraavissa viidessä paikassa...

(kuva)
Kappadokia, Turkki
Haluan yöpyä upeissa Anatolian niemimaan kiviluoliin rakennetuissa hotelleissa ja nauttia aamupalaa kymmeniä kuumailmapalloja katsellen. Haluan vaeltaa jonkin noista vuorista huipulle katsomaan auringonnousua tai -laskua, ja ennen kaikkea haluan kokea elämäni ensimmäisen kuumailmapalloajelun juuri täällä!

(kuva)
Kanada
Juuson paras kaveri asuu Kanadassa, ja aikeissa on ollut jo pari vuotta mennä käymään siellä. Aina vaan on tullut tielle joko raha tai aika, useimmiten aika. Haluttaisiin suunnata Kanadaan syysruskan aikaan, mutta taidetaan pian alkaa joustaa siitä, kun syksyisin aina sattuu ja tapahtuu joko koulu- tai työrintamalla :D Ystävämme saattaa myös olla jossain vaiheessa muuttamassa toiseen kaupunkiin, joten tällä hetkellä lentoja ei uskalla kohdekaupunkiin ostaa hirveän aikaisin. Sinä päivänä kun Kanadaan selvitään, haluan käydä tutkimassa jotain upeita luontokohteita, kansallispuistoja ja hengailla vaan paikallisten parissa!

(kuva)
New York
Pari vuotta sitten häämatkallamme rakastuin Yhdysvaltain länsirannikkoon, ja seuraavaksi haluaisin toteuttaa erittäin pitkäaikaisen haaveen itärannikosta, eli tietysti New Yorkista! Haluaisin katsastaa läpi kaikki telkkarista ja leffoista tutut paikat, ajella keltaisilla takseilla enemmän kuin sielu sietää, syödä katuhodareita, ihastella upeita eri alueita, hengailla Central Parkissa ja tutustua joka paikkaan kävellen. Paras matkustusajankohta voisi olla loppukevät tai alkusyksy, jolloin pahimmat helteet on ohi ja sää on juuri sopiva.

(kuva)
Santorini
Kreikassa olen käynyt jo useamman kerran, ja se on joka kerta yhtä ihana. Kuvissa upea mutta kuulemma luonnossa vähän rapistunutkin Santorini on vielä kokematta, ja ehdottomasti haluan päästä katsomaan noita upeita auringonlaskuja vielä joku päivä. Kreikkalaisten valkoinen arkkitehtuuri, maukas ruoka ja iloinen luonne on aina oikein kunnon energiakylpy, jonka jälkeen jaksaa palata arkeen uudella akulla.

(kuva)
Chefchaouen
Kuten osa lukijoista ehkä muistaa, oltiin tänne jo menossa marraskuussa, ennen kuin kävi vähän huonosti. Marokko on edelleen unelmien listalla, ja haluaisin nähdä sieltä useita eri kaupunkeja, ympäri maata. Ainakin Chefchaouenin, Casablancan, Essaouiran ja Marrakechin. Vielä jonain päivänä tämä onnistuu, vaikkei viime syksynä ollutkaan meidän kohtalo! Haaveissa on marokkolainen ruoka, kauniit metalliset valaisimet ja tekstiilit. Olisi mahtavaa löytää omaan kotiin oikea ja aito marokkolainen matto, jonka saisi raijata selkä vääränä Suomeen...

Lunta tupaan

18.1.2018

Yhdeksän päivän tiukan putken jälkeen oon tänään viettänyt ihanan hidasta vapaapäivää, joskin seurana oli ystävän lisäksi myös inhottava päänsärky. Tiedättekö sen tunteen, kun herää siihen, että pää halkeaa? Jep. Onneksi kuuma suihku, kunnon annos aspartaamia (= kokis zeroa, hehe), särkylääke ja raikas ilma auttoivat suurimmaksi osaksi, ja illaksi taidan haaveilla vielä kuumasta saunasta, eiköhän silloin lähde rippeetkin. Erityisesti, jos tuo aviomies innostuu antamaan vielä niskahieronnan löylyjen lämmössä :)


Aamulla köllöttelin sohvalla kriiseilemässä tekemättömistä kouluhommista, kunnes päätin, että nyt saa riittää, sä muija tarvitset vapaatakin. Ihastelin ulkona pyryttävää lunta, kiskaisin hiukset ponnarille, vähän meikkiä naamaan ja hyppäsin ratikkaan kohti lounastreffejä. Oli ihana nähdä Netta-kaveria pitkästä aikaa, niin hirveän helposti pääsee putkahtamaan aikaa meidän väliin, mutta onneksi sitten on aina ihana nähdä! Käytiin lounaalla ja vähän kiertelemässä kauppoja potentiaaliset villakangastakki-alet silmissä kiiluen. Ei napannut, pöh.


Netta napsaisi musta ja sinisestä takistani pikaiset kuvat tätä postausta varten! Kylmässä hytistessä en jaksanut säätää kameraa sen kummemmin, enkä huomannut, että kuvattiin vastavaloon, mutta näillä mennään. Onneksi on Photoshop! :D Muokkaan yleensä lähinnä valoitusta ja väritasoja (keltaista ja punaista), nyt jouduin vähän tasoittelemaan rakeisuuttakin. Netta oli muuten hyvä asemoimaan meikäläistä kuvan ruutuun juuri oikein, mikä onkin se tärkein, vaikka tämä taisi olla eka kerta kun kuvattiin yhdessä!


takki Monki
laukku Glitter
huivi Esprit
farkut ASOS Petite
maiharit Vagabond

Pari sanaa asusta. Jalassa olevat farkut eivät ole kirjoittamani oppaan ohjeiden mukaiset, eivät tosiaankaan, vaan valitsin jalkaan tarkoituksella lounasbuffan kestävät farkut :D Ja päänsäryissäni halusin pukeutua mukavasti. Nää on mulla yleensä jalassa myös kummitytön kanssa peuhatessa, niissä on hyvä kyykkiä ja oleilla, ei purista eikä kiristä.

Toiseksi: kuinka mahtava on mun uusi mummohuivi? Erityisen kiva se on värikkäiden takkien kaverina. ♥

Ihanaa torstain jatkoa kaikille!

Etelä-Afrikka: Safarilla

17.1.2018

Yksi Kapkaupungin odotetuimmista jutuista oli safari, joka tosin buukattiin vasta kahta päivää ennen, koska noh, koko meidän reissuhan oli aika nopeatempoinen :D Googlailtiin paljon eri safarivaihtoehtoja, ja päädyttiin meille parhaiten sopivien aikataulujen ja hyvän hinnan vuoksi Aquila-nimiseen yritykseen. Aquila sijaitsee kahden tunnin ajomatkan päässä Kapkaupungista, ja omistaa valtavan määrän maata, jonka sisällä se majoittaa useita eri eläinlajeja. Alueella elävät eläimet on pelastettu salametsästäjiltä, ja osa niistä on lähes sukupuuton partaalla. Aquila taistelee sekä salametsästäjiä ja sukupuuttoon kuolemista vastaan, ja on luonut eläimille niiden luonnollisia elinolosuhteita vastaavat ympäristöt, jotta ne voisivat rauhassa elää ja jopa toivottavasti lisääntyä.

Tavallaan safari siis oli "keinotekoinen", mutta onneksi hyvällä tarkoituksella. Ja maa-alue on tosiaan aivan valtava, ja joitain eläimiä saatiin etsimällä etsiä ja silti ei nähty kaikkia. Alueella pitäisi elää muun muassa gepardeja, sarvikuonoja, leijonia, gaselleja, hippoja, elefantteja, seeproja ja kirahveja.


Yllättävän harva yritys tarjosi puolen päivän safaria Kapkaupunki-kuljetuksineen, ja Aquila teki sen vielä melko "edullisesti", ainakin verrattuna muihin palveluntarjoajiin. Koko safari maksoi 140 euroa henkilöltä, sisältäen menopaluu-kuljetukset Kapkaupungista Aquilaan, tervetuliaisjuoman, lounaan, tunnin oleilun Aquilan upean majatalon piha-alueilla ja uima-altaalla sekä tietysti kahden tunnin safarin. Lähdettiin aamulla joskus ysin maissa Kapkaupungista, ja oltiin takaisin joskus neljän maita.

Jokaisen safarikokemus on erilainen, Insta-kuvista päätellen esimerkiksi elefantit saattavat joillain tulla suorastaan auton viereen, kun me taas saatiin tyytyä niiden osalta zoom-linssillä kuvaamiseen. Mutta eläimet edellä, ennen kaikkea! :) Seeprat ja sarvikuonot tulivat tuttavallisesti tosi lähelle autoa, se oli hauskaa.


Safarilla ajettiin supercoolilla aavikkohenkisellä katosautolla, ja eläinten lähelle pysähtyessä kuljettaja toimi myös oppaana, ja kertoi paljon mielenkiintoisia faktoja eläimistä, niiden historiasta ja elinolosuhteista. Samalla saatiin kysyä paljon omia kysymyksiä. Eläinten kokonaismäärää opas ei voinut kommentoida, sillä ilmeisesti salametsästäjät ovat yrittäneet tunkeutua myös Aquilan tilalle, sarvikuonojen perässä. Huhhuh!


Sellainen oli meidän safarikokemus! Sisämaassa sijaitsevalla Aquilalla on tilan yhteydessä toimiva majatalo/hotelli, jonka pihapiirit on aivan upeat: alueella kuljeskelee vapaana useita riikinkukkoja ja sieltä löytyy pari uima-allasta ja rivi aurinkotuoleja. Ylipäätään alueella vallitsee vain todella rauhallinen ja seesteinen tunnelma, ja oikein harmitti, ettei oltu tajuttu buukata safarin yhteyteen yhtä yötä tuolla! Ensi kerralla sitten :)

Onko teillä kokemuksia safareista? Haluaisin ehkä kokea safarin vielä jollain vähän kosteammalla alueella, kun Etelä-Afrikan maasto on niin kuivaa, jolloin eläinkantakin on hieman erilainen. Mutta aivan ihana kokemus oli tämäkin, ja joka pennin arvoinen!

Vikat 45 opintopistettä, täältä tullaan!

15.1.2018

Viikonloppu tuli vahingossa pidettyä blogilomaa, mutta täällä ollaan taas! Viimeisen kuukauden ajan oon saanut nauttia pelkästään työnteosta, ja erityisesti on tullut painettua paljon iltavuoroja. Mahdollisesti siksi tänään oli tosi, tosi vaikea päästä taas koulumoodiin ja heti aamulla istahtaa taloushallinnon tunnille :D Tyylikkäästi myöhästyin (onneksi vaan 2 minuuttia ja ihka ensimmäistä kertaa koko amk-aikana, muistaakseni) ja olin ihan pihalla koko kolmituntisen, vaikka yleensä tällaiset matikkapohjaiset asiat on mun juttu. Syytän tästä yleistä koko pään vallannutta duunimoodia, olo on nimittäin ollut koko lukuvuoden ajan vähän koulusta irtaantunut.

Tein kaikki loppusyksyn kurssit itsenäisenä, jolloin tavallinen luennoilla istuminen pääsi unohtumaan kokonaan. Mun on koulussa välillä hirveän vaikea istua paikallaan ja kuunnella ilman että ajatukset harhautuu, aina pitää keksiä käsille tekemistä, piirrellä jotain paperiin tms. Pitäiskö opetella kunnolla neulomaan, se varmaan auttais keskittymään? Mutta onneksi joissain kursseissa on tarjoutunut mahdollisuus itsenäiseen suoritukseen, se sopii mulle opiskelutyylillisesti hyvin.


Joka tapauksessa, nyt kuitenkin ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni tässä keskittymisessä, koska jos haluan valmistua kevään päätteeksi, mun pitää saada rekisteriin vielä kauhistuttavat 45 opintopistettä... Mutta motivaatiota löytyy, eli ainakin yritän! :) Onneksi on vain melko kiinnostavia kursseja jäljellä, tää taloushallintokin vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta kunhan vain pysyttelen sen imussa mukana. Ja jos keväästä tuntuu tulevan liian rankka, siirrän valmistumisen syksyyn itseäni soimaamatta - simple as that.


Jos kuitenkin pitäisi valita, valmistuisin mieluummin nyt alkukesästä kuin pimeään syksyn aikaan: haluan järjestää kunnon valmistujaisbileet, kunnon kesäisessä juhlamekossa ja bailata lämpimän kesäyön aamun tunneille asti! Ja haluan viettää vapaan kesän ilman varmaa tietoa siitä, mitä syksyllä on edessä. Joulukuussa ihmisillä on aina viikonloput täynnä ohjelmaa ja joulusuunnitelmia, ja silloin on kylmä. Eli yksi mun motivaattoreista tähän 45 opintopisteen raivosuorittamiseen on kesä :D


pusero H&M
farkut Esprit
maiharit Vagabond
laukku Rebecca Minkoff

Summasummarum, oon tehnyt paljon töitä ja nyt alkoi koulu. Tässä muuten ainoat tänä viikonloppuna napsitut asukuvat, hööh. Yleensä kuvataan 2-3 kuvat silloin kun ollaan Juuson kanssa yhdessä vapaalla päiväsaikaan (= viikonloput), koska arkena se ei vaan onnistu. Silti kuitenkin kaikkia asukokonaisuuksia joita kuvataan, mä myös oikeasti käytän kuvauspäivänä tai olen käyttänyt kuluneella viikolla :) Harmillisesti seuraava mahdollisuus kuvaamiseen taitaa tulla vasta ensi viikonloppuna.

Tykkään kovasti harmaiden farkkujen yhdistämisestä värikkäisiin yläosiin, kokonaisuus tuntuu itsestä raikkaalta :) Mitä mieltä te olette? Oon käyttänyt viime aikoina tosi paljon huulipunaa, ja näitä kuvia katsoessa huomaa, että kyllä se vaan tuo kasvoihin ihan uutta väriä - tähänkin asuun olisi sopinut tumma viininpunainen, jota meinasin itseasiassa huuliin ensin jo sipaistakin... Dääm!

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! ♥

Kaikki laukkuni

12.1.2018

Mulla on vähän kummallinen laukkumaku. Mulla on muutama kalliimpi designer-laukku, mutta yksikään niistä ei ole mikään perusmallinen tai edes -värinen vaan vähän hassu. Näiden lisäksi mulla on muutama vähän kalliimpaa perusmerkkiä oleva bägi ja sitten vielä halvempia laukkuja ihan perus ketjuliikkeistä. Sopiva kombo, jos multa kysytään! Nyt jo pari vuotta olen suosinut eniten pieniä, olan yli meneviä laukkuja, joihin mahtuu tasan avaimet, bussikortti, lompakko, puhelin ja työavaimet. Kädet on vapaana, eikä hartiat väsy :)

Joskus kuitenkin tarvitsen kouluun läppärin tai kalenterin mentävää laukkua, tai sitten juhliin hihnatonta clutchia. Eli vaikka osa kaappini laukuista on tosi pienellä käytöllä, en ole raaskinut ihan kaikista kuitenkaan luopua, kun koskaan ei tiedä, mitä sitä tuleekaan tarvitsemaan. Anyway, toteutin joskus vanhan blogin puolella Kaikki laukkuni -postauksen, ja nyt kun laukkukokoelma on kokenut muutaman lisäyksen, ajattelin päivittää tuon postauksen nyt tänne uuden blogin puolelle. Uusien laukkujen lisäksi tietysti myös uusin kuvin!


Alexander Wang: Kirsten Tote
Ensimmäinen designer-laukkuni, jonka ostamista mietin niin kauan, että se poistui jo kaikista kaupoista. Onneksi sain sen sittemmin metsästettyä Ebaysra, papereiden kera. Entinen omistaja oli teettänyt siihen suutarilla pidemmän harmaan hihnan, jonka ansiosta (melko painavaa) kassia voi kantaa myös olalla. Hihna näkyy tuossa kuvassakin, se on vähän eri sävyä kuin itse laukku mutta ei onneksi noin pahasti eri sävyinen kuin kuvan väreissä näyttää. Välillä olen ajatellut poistattaa sen, mutta sitten taas mietin, että onhan se kätevä. Tämä laukku riitti yhdellä Lontoon 3 yön matkalla mulle käsimatkaravarana kaikille matkalla mukana olleille tavaroille ja vaatteille, eli kyseessä on aikamoinen tilaihme! (Oon myös semihyvä pakkaaja.)

3.1 Phillip Lim: Pashli Medium Satchel
Mun numero yksi koululaukku! Mahduttaa sisäänsä läppärin, laturin, kalenterin, ohuen penaalin ja pikkusälää. Sittemmin olen miettinyt, että olisi pitänyt valita jokin neutraalimpi väri, mutta aina onneksi tasaisin väliajoin palaan rakastamaan tuota viininpunaista, se tuo ihan uutta fiilistä esimerkiksi syksyasuihin!

Espritin pieni puuterilaukku
Tätä käytin ainakin puoli vuotta putkeen: ostin sen maaliskuussa juuri ennen Amsterdamin matkaa, ja taisin vaihtaa sen toiseen melkein vasta viime syksynä. Kätevä moniosastoinen tilaihme, joka tuo ihanaa hempeää sävyä moneen asuun.

Glitterin harmaa rengaskoristeinen saddle bag
Siis tämä oli kyllä syksyn alelöytö! Oon etsinyt melkein jo kaksi vuotta ihanaa harmaata pientä laukkua (koska arjessa pienet laukut on tosiaan lemppareita!), ja vaikka olin käynyt läpi kymmenet verkkokaupat ja kaikenmaailman Sokokset ja Stockat, tämä oli ensimmäinen, josta oikeasti pidin. Ja se maksoi muutaman euron. Ensimmäinen pyöreämallinen laukku, jonka olen omistanut. Ja väri on täydellinen.


S.U. Londonin konjakin värinen tote
Tämä oli ensimmäinen kalliimpi laukkuni, jonka ostin Lontooseen muutettuani paikalliselta S.U. London -merkiltä. Ulkopuolelta se on laadukasta nahkaa, sisäpuolelta paksua, punaista samettia. Sen muoto on muunneltavissa, ja siksi vähän vaikea käsittää tuosta kuvasta, mutta pääasiassa se on todella tilava ja mahduttaa sisälleen esimerkiksi läppärin. Yksi ainoa miinus siinä on: sisäpuolen sametti laski ainakin ennen väriä, ja esimerkiksi valkoiset paperit ja kalenterin kulmat värjääntyivät nopeasti. Siksi se on sittemmin jäänyt vähemmälle käytölle, vaikka esim. koulussa se olisi tosi kätevä. Täytyisi käydä kysymässä jostain pesulasta, pystyvätkö he pesemään pelkkää vuorikangasta...

Espritin musta satchel
Täydellinen välikokoinen laukku! Ei mahduta sisäänsä läppäriä, mutta kalenterit ja eväät helposti. Keinonahkamateriaalinsa vuoksi se on myös tosi kevyt, mikä on välillä ihanaa vaihtelua isojen nahkalaukkujen kantamiseen. Ei valittamista!

Etui-merkkinen clutch
Sain tämän Juusolta vuonna 2011 yhdeksi joululahjaksi, ja edelleen olen ihan rakastunut vaikka se onkin jäänyt viime vuosina vähän vähemmälle käytölle. Materiaali on kaunista, kuvioitua nahkaa, ja laukku on toiminut täydellisesti monessa juhla-asussa, erityisesti kesäisin! Sisältä löytyy ketjuhihna, mutta pidän siitä enemmän ilman hihnaa.

Marimekko: Tasku-clutchit
Ikoniset Marimekon Tasku-pussukat, jotka ostin muistaakseni joskus 2014. Ulkopuoli on nahkaa, sisäpuoli puolestaan kaunista Marimekon raidallista puuvillaa. Harmaalle on ollut harvemmin käyttöä, viimeksi se toimi mulla häälaukkuna omissa häissä, joten olen ajatellut ehkä laittaa sen myyntiin, jos vaan raaskin. Sävy on kyllä tosi kaunis, ja voisihan se toimia muussakin tarkoituksessa kuin clutchina! Olen vähän jumiutunut yhteen ja samaan tarkoitusperään...


Rebecca Minkoff: Hudson Moto
Ehkä numero ykkönen tai vähintään kakkonen kaikista mun laukuista! Tuo niin ihanaa särmää kaikkiin asuihin, ja lukko on turvallinen ja mahdoton kellekään kaupunkirosvolle murtaa ilman että huomaan, haha :D Tämä oli mitä täydellisin löytö häämatkalta Jenkeistä, ja siitä asti ollut yksi mun rakkaimmista asusteista, jopa vaatteet mukaan laskien. Kovan käytön jälkeen se on edelleen kuin uusi, koska pinta on kovaa ja harjattua saffiano-nahkaa.

Nicolin valkoinen nahkalaukku
Roomasta 2015 bongattu ja Juusolta synttärilahjaksi saamani valkoinen nahkalaukku on yksi mun lemppareita edelleen, mutta se on jo jonkin aikaa odotellut suutarille viemistä, kun sen pitkä hihna katkesi. Tämä on kooltaan ihan täydellinen, sillä sinne mahtuu huolellisesti asetellen jopa mun minijärkkäri!

Elloksen mokkalaukku
Tämän hippihenkisen kassin ostin Ellokselta vuosia sitten, ja se on palvellut monissa reissuissa. Sen pohjalta tosin on mahdoton löytää mitään, mikä saa Juuson vihaamaan sitä :D Mutta siis, vetää sisälleen p-a-l-j-o-n tavaraa, ja tuo kivaa rentoutta skarppeihinkin asuihin.

2OR+BYYAT: Strap Bag
Kotimaisen 2OR+BYYAT-merkin ihana nahkalaukku, jonka laatu petti mut melkein heti alkuunsa, kun vetoketju hajosi. En edistynyt koskaan reklamoimaan laukkua, ja sitten reklamaatioaika menikin jo umpeen. Täytyisi viedä ketju suutarille tai ompelijalle vaihdettavaksi (huomaatteko, että mä en käy kovin usein suutarilla kun näitä hommia kasaantuu :D), niin saisin tämän taas käyttöön! Superkiva ja toimiva malli, heti kun saan käyttöön.

Tässäpä (ainakin melkein) kaikki mun laukut! ♥ Suurimmasta osasta löytyy kuvia viime vuoden asukokoelmassa täällä, jos kiinnostaa nähdä näitä asukokonaisuuksissa. :) Laukkujen lisäksi käytän arjessa paljon erilaisia kangaskasseja ja silloin tällöin myös yhtä reppua.