Minun Suomi

6.12.2017

Tänään Suomen 100-vuotispäivänä olen nauttinut suomalaisuudesta täysin rinnoin, ja oikein upottautunut meidän upean, kauniin ja turvallisen kotimaan ja kansalaisuuteni fiilistelyyn. Aamupäivä meni kuunnellessa ikuista suosikkiani, Finlandia-hymniä, joka laittaa kyyneleet valumaan kyllä ihan jokaisella kuuntelukerralla. Sen melankolinen sävy on aina iskenyt johonkin sydämen itkunappiin, ainakin yläasteesta asti. Yhtenä tämän päivän suurimpana juttuna katsoin myös vihdoin ensimmäistä kertaa alkuperäisen mustavalkoisen Tuntemattoman sotilaan.

Se liikautti minussa jotain ja kovaa, ja jotenkin maailmankuva oman kotimaan historiasta aukesi. Linnanjuhlia ja lehtijuttuja veteraaneista katson tästä lähtien ihan uudella mielenkiinnolla ja ennen kaikkea suurella kunnioituksella. Jotenkin tuo elokuva konkretisoi minulle vihdoin sen, millaista suomalaisilla miehillä on rintamalla ollut, ja varmasti elokuva on vielä todella kaunisteltu versio todellisuudesta. Nuoret pojat on joutuneet sotimaan niin täysin ihmisyyttä vastaan, että jo pelkkää elokuvaa katsoessa hirvittää. Alkuperäinen Edvin Laineen versio oli niin hyvä, että viimeistään nyt tuli to do -listalle mennä katsomaan uusi Tuntematon.


6 vuotta sitten lähdin Lontooseen takki auki, ihan lapsena ja mielessä ajatus siitä, että Suomi on jokin takapajula ja sillä ei ole minulle siihen elämäntilanteeseen mitään tarjottavaa. En olisi voinut enempää olla väärässä. Onneksi lähdin, koska viimeistään Suomesta poissa oleminen sai minut arvostamaan kotimaata kaikessa, mitä sillä on tarjota. Suomi on tarjonnut minulle laadukasta varhaiskasvatusta lapsena, ilmaisen peruskoulutuksen, tukea lyhyenä työttömyyden jaksona. Saan ilmaiseksi laadukasta korkeakouluopetusta niin, että minua myös henkilökohtaisesti tuetaan opinnoissani. Suomi on tarjonnut minulle turvaa, toimivia palveluita, yhteisöllisyyttä. Joskus tulevaisuudessa tulen saamaan pitkän äitiysloman ja tukea perheeni kasvattamiseen, rauhassa kotona. Maamme monimuotoinen luonto elättää monet meistä, ja se on sanoinkuvaamattoman kaunista, rauhallinen paikka jokaiselle hengittää ja hengähtää keskellä nykymaailman kiirettä. Monikaan muu maa ei tähän kaikkeen kykene.

Kotimaa on antanut minulle niin paljon, että haluan antaa sille takaisin parhaimpani. Haluan kehittää itseäni ja saada omalla työlläni Suomea nousuun. Haluan edustaa Suomea ulkomailla käydessä hyvin ja haluan olla rakentamassa tulevaisuuden Suomea entisen lailla turvalliseksi paikaksi asua ja elää. Se tapahtuu auttamalla läheisteni lisäksi myös tuntemattomia ja suhtautumalla ihmisiin avoimesti, erityisesti näinä vaikeina aikoina, kun Euroopassakin ollaan kärsitty turvattomuudesta. Yhteisöllisyys ja kiinteät suhteet ihmisten ja kansojen välillä ovat iso ja hyvä ase niitä vastaan, jotka turvallisuuden tunnettamme haluavat järkyttää.

Kuten kaikissa maissa, myös Suomessa riittää kehitettävää muun muassa tasavertaisten ihmisoikeuksien ja alati kasvavien tuloerojen suhteen. Tänään kuitenkin ajattelin keskittyä vain siihen hyvään, mitä meillä on.


Olen vanhan ajan suomalainen siinä mielessä, että viihdyn rauhaisassa ympäristössä, olen luotettava ja ahkera. Välillä olen vähän aktiivinen syrjäytyjä, viihdyn omissa oloissani mutta haluan silti olla osallisena. Voisin saunoa joka päivä. Rakastan paeta luontoon, hengittää raikasta ilmaa. Rakastan kaikkia neljää vuodenaikaa. Matkustaminen on ihanaa, mutta kotiin palaaminen on vielä ihanampaa. Suomi on minä ja minä olen Suomi.

Eilen juhlittiin puvut ja pitkät mekot päällä ystäväni juhlissa, tänään on kokattu suomalaisia ruokia ja joulutorttuja, poltettu kynttilöitä ja kilistelty laseja Suomineidolle. Onnea vielä kerran, upea ja ehdottoman rakas, 100-vuotias Suomi!

6 kommenttia:

  1. Hyvin kirjoitettu! Ja tosi upeat kuvat, varsinkin toi lippukuva! Olisinpa itsekin ollut näkemässä ne paikanpäältä :) Mutta oon myös täysin samaa mieltä tosta, että Suomessa poissaolo auttaa ymmärtämään oman kotimaan tärkeyden! Itsellenikin kävi samalla tavalla tänä syksynä, että vaihto vain vahvisti suomalaisuuden tunnetta ja ylpeyttä omista juurista. Kirjoittelinkin muuten samasta aiheesta myös omaan blogiini :) Oon toki aina tykännyt Suomesta, mutta ehkä sen "menettäminen" vahvisti ja lisäsi sitä vielä entisestään :D

    www.ellileppiniemi.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Hirveellä kiireellä lähdettiin ihailemaan noita lippuja ennen kuin aurinko ehti laskea, oli ne kyllä mielettömät kun siellä liehuivat sata kappaletta yhdessä tahdissa :) Joo, todellakin, tuo hetkellinen menettäminen auttaa monessa asiassa tajuamaan sen, mitä oikeasti arvostaa ja haluaa elämässään säilyttää!

      Poista
  2. <33 Upeasti kirjoitit, samaistun.

    http://nea-amalia.blogspot.co.uk/

    VastaaPoista