Viisi lupaustani vuodelle 2018

30.12.2017

En ole yleensä tehnyt minkäänlaisia lupauksia uudenvuoden kunniaksi, sillä yleensä ne lupaukset unohtuvat jo ennen tammikuun puolta väliä. Nyt tuntuu kuitenkin, että elämä on vähän rempallaan, ja olen tosi monella elämän osa-alueella vähän eksyksissä sen suhteen, mihin suuntaan lähteä jatkamaan. Siksi tuntuu, että haluan tehdä muutamia pieniä lupauksia ensi vuodelle niin, että vaikka suuret linjat (esim. opiskelut) tuottaisivat vaihtoehtoineen epävarmuutta, saavuttaisin ensi vuonna kuitenkin muutamia pieniä asioita, jotka tuottavat mulle iloa ja hyvää oloa!

Ylihuomenna kellon kilahtaessa vuoteen 2018 ja sitä myöten meidän 10-vuotispäivään kilistelen rakkaani kanssa häälahjaksi saatua shampanjaa ja lupaan itselleni, että yritän parhaani mukaan pitää seuraavat viisi lupausta...


1. Opettelen kokkaamaan risottoa.
Tämä lupaus tehtiin Juuson kanssa yhdessä, kun syötiin niin taivaallisia risottoja Kapkaupungissa. Täytemahdollisuuksia on niin monia, ja risotto on koostumuksellaan koko vartaloa lämmittävää lohturuokaa ihan parhaimmillaan. Jotkut sanovat, että se on vaikea valmistaa, osa taas vannoo helppouden nimeen. Tästä otetaan selvää ensi vuonna!

2. Tutustun rahastoihin ja sijoittamiseen.

Moni ystäväni on kiinnostunut tänä vuonna rahastoista ja sijoittamisesta, niin myös minä. Heti kun saan opiskelut pakettiin ja sitä myöten vapautettua vähän kasettinauhaa tuolta aivojeni sopukoista, alkaa Google sauhuta rahasto-hakusanoista.

3. Kiinnitän huomiota ruokavalioon ja ateriarytmiin.
Tämä syksy on ollut ihan retuperällä sekä syömäni ruoan laadun että rytmin suhteen. Liian helposti tulee syötyä roskaruokaa tai uuniranskiksia silloinkin, kun on jo valmiiksi huono olo. Syön myös ihan liian harvoin ja ihan liian pieniä annoksia, jolloin tästä syntyvää nälkää tulee taas paikattua huonoilla hiilareilla ja huonolla rasvalla. Tämä liittyy oikeastaan myös seuraavaan lupaukseen...


4. Teen enemmän ruokaa kotona, ja heitän vähemmän ruokaa roskiin.
Tehdään hävettävän vähän ruokaa kotona, kun meidän työrytmit on niin erilaiset: mä teen töitä iltaisin ja viikonloppuisin, Juuso puolestaan toimistoaikoina. Siksi tulee tosi monta kertaa viikossa haettua ruokaa jostain pikaruokapaikasta, nepalilaisesta tai tilattua Woltilla jostain ravintolasta. Tämä on suunnaton rahareikä tässä kahden hengen taloudessa, ja haluan opetella siitä pois. Päätin joulun jälkeen asettaa takeawaylle/ulkonasyömiselle rajaksi 2 kertaa viikossa, ja toivottavasti vähitellen tiputtaa sen yhteen kertaan viikossa. En tosin ole vielä päättänyt, sisältyykö tähän esimerkiksi lounaat, vai koskeeko tämä vain illallisia.

Koska tehdään ruokaa kotona harvoin, menee sitä meillä myös roskiin hävettävän paljon. Molemmat vielä välitetään tosi paljon kierrätyksestä ja turhasta roskan keräämisestä, joten tää on tosi noloa ja kokonaisuudessaan inhottava tapa. Uskon kuitenkin, että tämä helpottaa heti, kun aletaan kokkaamaan enemmän kotosalla. Tähteet tulee käytettyä paremmin pois kun suunnittelee!

5. Syön D-vitamiinia.
Aloitin tämän jo mallikkaasti I love me -messujen jälkeen, mutta marraskuun lopussa se vaan lopahti, kun unohdin pakata vitamiinit mukaan Kapkaupunkiin. Olen taipuvainen kaikenlaisille vitamiinipuutoksille, ja myös altis pimeän ajan mukanaan tuomalle alakulolle ja väsymykselle, mutta D-vitamiinista toivottavasti on apuja, kunhan saan startattua siitä uuden, automaattisen rutiinin! ;)

Onko teillä uudenvuoden lupauksia, ja minkälaisia? :)

Vuosi 2017: Asut

29.12.2017

Perinteisesti aina vuoden lopussa olen julkaissut yhdessä postauksessa kaikki kuluneen vuoden aikana blogiin päätyneet asukuvat, joista te olette valinneet lempparinne. Mietin kovasti, että teenkö sitä tänä vuonna, kun blogi on vasta reilut 3 kuukautta vanha - onko siinä järkeä, kun asukuvia on vain reilu tusina. Päädyin siihen, että kokosin tähän postaukseen asuja myös vanhan blogin puolelta, ne kun ovat myös tänä vuonna julkaistuja. Eli asut 1-16 ovat vanhan blogin puolelta tämän vuoden tammi-toukokuu-väliltä, ja loput on tässä blogissa tänä syksynä julkaistuja.

Muutama asu keväältä aiheuttaa mussa vähän wtf-reaktioita, että mitä ihmettä olen ajatellut, mutta juuri siksi tämä vuosikollaasi on aina niin hauska tehdä :D Samalla harmittaa, kun niin moni kiva asu on jäänyt kuvaamatta pimeyden, sään tai kiireen vuoksi. Ensi vuonna on pakko yrittää saada kuvatuksi edes 50 asukuvaa, muistan nimittäin ne bloggaamiseni kulta-ajat, kun asuja tuli kuvattua ja postattua jotain 100-150 vuodessa. Silloin taisin asua Lontoossa, jolloin sää oli kuvaamisen kannalta sallivampi, ja bloggaavia kavereita oli monta, joten napsittiin helposti toisistamme kuvat aina yliopistossa luentojen jälkeen :)


Onneksi 30 asua on kuitenkin ihan hyvä tasaluku, ottaen huomioon, että olin neljä kuukautta ja koko Suomen valoisimman ajanjakson bloggaamatta kokonaan. Näistä kuvista opin myös, että en enää ikinä leikkaa itselleni polkkatukkaa, vaikka kuinka houkuttaisi! Toivottavasti muistan palata näihin kuviin sitten, kun houkutus taas iskee :D

Kokonaisuudessaan tästä ei ole suunta kuin ylöspäin, eikö vain...

Summasummarum, mitkä on Sun lemppareita, ja mitä veikkaat Mun lemppareiksi? ;)

Etelä-Afrikka: Boulder's Beachin pingviinit

28.12.2017

Yksi Kapkaupungin matkan kohokohdista marraskuussa oli ehdottomasti reissu Boulder’s Beachille Simon’s Towniin, joka sijaitsee hieman Kapkaupunkia etelämmässä. Boulder’s Beachin rannoilla ja lähiympäristössä elää satoja villejä afrikanpingviinejä ihan omissa oloissaan ja vapaana, mutta ne eivät hätkähdä rannoilla heitä katselevia ihmisiä.

Surkeiden sattumusten sarja olevan meidän koko marraskuisen reissun teema (ihan jo niistä lentojen peruuntumisista lähtien), kun joka päivä aina sattui jotain outoa ja odottamatonta :D Onneksi ei sentään jouduttu mihinkään vaarallisiin tilanteisiin, eli sen verran oli tuuria matkassa, mutta hidastuksia ja hämmästyksiä tuli tottuneillekin matkaajille eteen ihan joka päivä. Harmi, ettei Boulder’s Beachkään ollut poikkeus – sinne pääseminen oli aikamoista seikkailua se…


Meidän oli tarkoitus päästä perille matkustamalla ensin junalla Kapkaupungista Simon’s Towniin, ja sieltä jatkamalla muutama kilometri yhdellä minibussilla. Matkaan menisi noin tunti. Oltaisiin voitu mennä edullisesti myös Uberilla, mutta haluttiin testata paikallista junaa, koska paikallisia palveluita on aina kiva eri matkakohteissa testailla, ja systeemi vaikutti suhteellisen toimivalta ja simppeliltä. Meno-paluu-lippukin maksoi vain pari euroa naamalta Metro+-luokassa, jonka kerrottiin Tripadvisorissa olevan toimiva ja turvallinen turisteille.


Simppeliä se ei sitten kuitenkaan ollut. Loppupeleissä päästiin perille 2 junalla, 2 bussilla ja 1 minibussilla, joka sekin oli mm. viillettyine penkkeineen niin räjähtänyt, etten missään muussa maassa olisi uskaltanut sellaisen kyytiin koskaan nousta :D Ilmeisesti junaradoilla oli jotain remontteja, joista kuitenkaan asemien työntekijät eivät tienneet, ja junat olivat tunteja myöhässä. Yhtäkkiä käskettiin siirtymään bussiin (ja myöhemmin vielä toiseen bussiin), kun raiteilla olikin onnettomuuksia.

Kaiken kaikkiaan aikaa tähän Kapkaupungista Bouldersiin siirtymiseen meni kokonaisuudessaan 3,5 tuntia, puuuuh. Sanomattakin selvää, että paluumatkalle otettiin Uber, joka vei rannalta 45 minuuttia meidän Airbnb-asunnolle Kapkaupunkiin ja maksoi meiltä yhteensä jotain 18 euroa :D Mutta hei, onpahan ainakin hauska tarina kerrottavana sitten jälkipolville, haha!


Anyway, biitsille päästessä oltiin rankasta ja hikisestä matkasta huolimatta ihan onnemme kukkuloilla. Kaunis ja aurinkoinen sää sekä satoja pingviinejä, what’s not to like!? Pingut olivat vuosittaisessa moulding-vaiheessaan, jossa niiden sulkapeite putoaa pois ja alta pukkaa uutta. Pikkasen ällösti noita sulkia lenteli tuulen mukana välillä suuhunkin, ja hetken sai panikoida että mikähän tauti sieltä tulee – jatkoa siis näille surkeille sattumuksille…


Juusoa ei meinannut saada rannalta millään pois, hän niin kovasti rakastaa pingviinejä. ♥ Nyt ollaan nähty niitä jo monen monessa paikassa, Etelä-Afrikan lisäksi villiyksilöitä ainakin Australian Penguin Islandilla :)

Rannalle pääsemiseen maksettiin jokin pieni pääsymaksu, olisiko ollut jotain viitisen euroa maksimissaan. Ihan must-kohde jokaiselle Kapkaupunkiin reissaavalle, ja lähistöllähän sijaitsee myös suosittu Cape Point, jossa Atlantti ja Intian valtameri kohtaavat. Sitä me ei tästä junaseikkailusta johtuen ehditty käydä tällä reissulla katsomassa, mutta jääpähän nähtävää sitten myös ensi kertaan! Jos Kapkaupunkiin vielä (toivottavasti) uudelleen reissataan, mennään Cape Pointin reissulla ehdottomasti moikkaamaan näitä pingviinejäkin uudestaan ja vielä paremman ajan kanssa.

Instagram's Best Nine of 2017

Joka vuosi Instagramiin alkaa jossain vaiheessa joulukuun loppua ilmestymään Best Nine -kuvia, eli tällä generaattorilla luotuja kollaaseja yhdeksästä kuvasta, jotka olivat tilin suosituimmat kuluneen vuoden aikana. Best Nine -kuvia olen julkaissut myös minä, mutta tänä vuonna päätin tehdä sen näin blogin välityksellä, jolloin pystyn samalla hieman pidemmin muistelemaan, mitä noiden kuvien takana onkaan :)

Katsotaanpas siis, mitä tuo generaattori valitsi 9 suosituimmaksi tilini kuvaksi...


1. Tämä kuva tuli napattua ihan hirveessä kiireessä Ruisrockin viimeisenä iltana, kun lähdettiin talsimaan Via Dolorosaa pitkin kohti illan viimeistä junaa. Narikoiden kohdalla muistin että ainiin, haluaisin vielä Ruissin logosta kauniin auringonlaskukuvan, ja pikapikaa hyppäsin myös itse kameran eteen. Ruisrock oli rankka, mutta ihana ja ennen kaikkea aurinkoinen!

2. Vappua vietettiin skumpan ja ilmapallojen keskellä! Saatiin juuri ennen tätä vihdoin asennettua myös tuo meidän (vähän kamala...) DIY-sängynpääty, joten se pääsi tämän vuoden vappukuviin mukaan :D

3. Itsenäisyyspäivänä Kauppatorilla liehuneet 100 lippua, Suomi100-vuoden kunniaksi. Hienot oli!

4. Vitivalkoista hiekkaa ja hirmuisen kirkasta merivettä Ksamilin rannalla, Albaniassa. Elokuinen reissu oli aivan ihana, ja täytti kyllä kaikki rentoutumiselle asetetut odotukset, ah.

5. Vihdoin, vihdoin ja vihdoin kävin tänä kesänä ensimmäistä kertaa ikinä sup-lautailemassa! Se on ollut listalla niin monta kesää, nyt sitä on vihdoin testattu. Pakko mennä ensi kesänä uudestaan, ja mieluusti vaikka useamman kerran. Seuraavat päivät jalat oli ihan kummallisen kipeänä, eli kröhöm, taisi tuo urheilulaji löytää mun kropasta uusia ja käyttämättömiä lihaksia. Se ei sinänsä varmaan yllätä ketään :D

6. Ensimmäinen ilta ja samalla mun syntymäpäivän ilta auringonlaskussa Sarandassa, Albaniassa. Tätä kuvaa ottaessa olin ollut hereillä tyyliin 40 tuntia, ja siltä näyttää naamakin :D

7. Kesän ensimmäinen mökkireissu Etelä-Savossa!

8. Mä ja pingviinit Etelä-Afrikassa Boulder's Beachilla.

9. Peilityyni järvi keskiyöllä juhannuksena. Parasta.

Haastan omaa blogia pitävät lukijat toteuttamaan tän saman idean omassa blogissaan, ja tulkaas linkkaamaan postauksianne sitten mulle tämän postauksen kommenttiboksiin! :)

13 kysymystä joulusta

23.12.2017

Kohta vielä piipahdan tekemään viimeisen työvuoron ennen joulua, ja sitten alkuillasta lähdetään ajamaan kohti joulunviettoa ja Mikkeliä. Vähän jännittää tuo eilen uutisissa povattu lumimyrsky, mutta täytyy illalla katsoa, miltä sää näyttää ja toimia sen mukaan. Jos meininki on ihan järjetön, ei lähdetä ottamaan riskejä vaan odotellaan huomiseen aamuun. Olisi kuitenkin ihanaa päästä huomenna jo heräämään lapsuudenkodissa, riisipuuron ja kanelin tuoksuun. ♥

Bongasin Jennin blogista hauskan jouluhaasteen, ja päätin toteuttaa sen vielä näin ennen aattoa. Tässäpä 13 jouluisaa kysymystä, ja mun vastaukset niihin! :)


1. Millaisia jouluperinteitä vaalit?
Jouluaattona tai viimeistään joulupäivänä täytyy katsoa Joulupukki ja noitarumpu, joka on ihan ehdoton lapsuuden lempparini. Se on mun mielestä vielä paljon parempi kuin Lumiukko, joka on sekin kyllä toinen ihana klassikko! Useimmat jouluaatot ollaan vietetty Mikkelissä isäni luona, jolloin käydään myös kiertämässä jo joukosta poistuneiden sukulaisten haudat ja sytyttämässä heille kynttilät. Syödään hyvin, saunotaan ja istutaan perheen kesken kynttilöiden ja kuusen valossa. Parasta!

2. Mitä asioita lapsuuden jouluista on jäänyt parhaiten mieleen?
Hehe, tuo Joulupukki ja noitarumpu. Ja se, kun saatiin pikkuveljen kanssa koristella aina meitä triplasti suurempi kuusi, ja vuosi vuodelta yletettiin ylemmäs, kun kasvettiin. Vihdoin jonain vuonna toinen meistä (eli minun ohitseni kasvanut pikkuveli, hmph) yletti laittaa kuusenlatvaan tähden, oli se ihan supersiistiä.

3. Mikä on sinun lempi joululaulu?
Rakastan joululauluista erityisesti kaikkia suomalaisia ja vähän melankolisia lauluja, ja niistä mun lempparini on Tonttu. Varsinkin Vesku Loirin laulamana se on niiiiin tunnelmallinen, ah. Samaistun siihen tonttuun, kun se ei vain saa unta, sillä on jatkuvasti joitain vaivoja ja se kovasti pohdiskelee kaikkea. Tykkään kuitenkin myös hilpeistä amerikkalaisista lauluista, kaikille on oma hetkensä. Yksi lemppari on myös All I want for christmas is you.


4. Onko jotain jouluperinteitä omasta lapsuudestasi joita tahtoisit siirtää joskus tulevalle omalle perheellesi, vai haluatko keksiä kokonaan uusia perinteitä?
Omalle tulevaisuuden perheelle haluan siirtää ehdottomasti sen koko lapsuuden joulut tuntemani yhdessä olon, lämpimän tunnelman ja rauhoittumisen. Haluan myös tuoda omia perinteitä monessa muodossa: haluan osallistua omien lasten kanssa sitten aina johonkin joulukeräykseen, jotta he oppivat heti pienestä lähtien antamaan omastaan ja käsittämään, ettei kaikilla asiat ole yhtä hyvin kuin heillä (jos meidän tilanne on hyvä, sitä sopii toivoa). Haluan myös kokeilla uudistaa joitain jouluruokia, tai tuoda joulupöytään klassikkojen rinnalle jotain uutta.

5. Pidätkö jouluruuista? Mikä on lemppari joulupöydän antimista?
Tykkään oikeastaan kaikista jouluruoista, paitsi rosollista. Lipeäkalaa en ole koskaan maistanut. Lohi, karjalanpaisti, herneet ja luumukiisseli on mun lemppareita, mutta laatikoita ja kinkkuakin tulee oikeastaan aina maistettua, kaikista niistä tykkään. Tortut on pop, pipareihin oon vähän kyllästynyt paitsi jos ne parittaa aurajuuston kanssa.


6. Mikä on parasta joulussa?

Tunnelma ja rauhoittuminen. Läheiset ihmiset. Mun pahin pelkoni on se, että joutuisin joskus viettämään jouluni yksin. Samalla on ihan hirveää käsittää se, että niin monet ihmiset siinä tilanteessa vuosittain ovat.

7. Onko joku asia mistä et pidä joulussa/joulukuussa?
Se, jos ei tule kunnolla lunta, eli joulu on pimeä.

8. Tykkäätkö jouluelokuvista?
Kyllä! Rakastan.

9. Voisitko olla joulun jossain lämpöisessä?
Olen kaksi kertaa ollut (Lanzarotella ja Australiassa), ja ei se kyllä joululta tuntunut. Voisin kuitenkin vielä joskus kokeilla, koska kyllä näitä jouluja aina tulee :)


10. Onko sinulla joku joululahjatoive?
Ei! En ole keksinyt mitään, mitä tarvitsen, ja mun isä ja Juuso ovat ihan hukassa, koska he tietävät myös sen, että mä en halua mitään turhaa. Ihaninta on vaan nähdä isi, kun ei olla kuukausiin nähty.

11. Paras saamasi joululahja?
En osaa vastata. Kaikki lahjat on olleet arvokkaita, ja olen saanut ihania lahjoja eri ikävaiheissa ja eri tarpeisiin.

12. Ärsyttävin joululaulu, tai sellainen josta et pidä?
Ehkä semmoiset kauniista klassikoista väännetyt kimeä-ääniset, kamalat renkutukset :D

13. Onko sinulla joulukalenteria?
On! Kaunis postissa tullut paperinen ilmaiskalenteri ja Juuson läpällä ostama poni-teemainen suklaakalenteri, johon syttyy valot :D

Kun me mentiin kihloihin

22.12.2017

Meidän yhdessäolon vuosipäivän lisäksi tammikuussa vietetään myös meidän kihlautumisen vuosipäivää. Tiedän, että monet viettää naimisiinmenon jälkeen enää vain hääpäivää, mutta me taidetaan olla vähän hömppiä juhlistaessamme myös kaikkia "menneitä" vuosipäiviä - tutustumista, seurustelun alkua, kihlautumista, hääpäivää. Siihen on mahdollisuus, ja molemmat osapuolet ovat halukkaita, joten miksipä ei? :) Mentiin siis kihloihin tammikuun lopussa vuonna 2013, ja siinä vaiheessa oltiin seurusteltu jo reilut viisi vuotta. Kihlautumisesta 2,5 vuoden päästä mentiin naimisiin, mutta häät onkin jo ihan oma tarinansa.

Marraskuussa 2012 heitin Juusolle joskus kotisohvalla lööbaillessa, että millonkas sitä mentäis kihloihin. Heitin vitsillä, että varmaan kolmen vuoden päästä, ja siihen Juuso kommentoi, että "kuule, alle kolmen kuukauden päästä." Sen vuoksi osasin odottaa, että pian se saattaa tapahtua, muttei mulla sinänsä ollut mitään kiirettä - kihloja tai ei, ihan yhtä sitoutuneita sitä toisiimme oltiin :)

Tammikuun lopussa matkustettiin pitkän haaveilun jälkeen viikoksi Islantiin, ja tuon viikon aikana nähtiin aivan uskomattomia asioita. Kuumia lähteitä, geysireitä, vesiputouksia, jäätikköä, lunta, vuoristoa. Jostain syystä aavistin, että tällä matkalla se tapahtuu. Tällä matkalla Juuso kosii mua. Kuitenkaan ennen reissun viimeistää iltaa mitään ei tapahtunut, ennen kuin mentiin kuluttamaan viimeiset islantilaiset valuutat läheiseen kahvilaan.

Ainoat Islannin matkakuvat, jotka tähän hätään löysin. Näissä lillutaan Blue Lagoonin kuumissa lähteissä.

Tälle kahvilareissulle nauretaan välillä vieläkin, koska kukaan muu maailmassa kuin Juuso ei tilaa samaan aikaan kaakaota, suklaakakkua ja suklaalettuja. Hyi olkoon, mitkä suklaaöverit :D Siinä istuskellessa kiinnitin huomiota Juusoon, joka oli jotenkin vähän jännittyneen oloinen, ja ihan hassu. Kysyin moneen otteeseen, onko jokin huonosti, mutta hän vaan vastasi kieltävästi. Ajattelin siinä sitten, että ehkä häntä vaan jännittää joku paluulento, vaikkei Juuso koskaan ole jännittänyt lentämisiä.

Kahvilasta lähdettiin kierimään (mahat suklaisia herkkuja täynnä) jotain keskuskatua pitkin meidän hotelliin, kun Juuso yhtäkkiä pysäytti mut jotenkin tosi hassusti, että odota. Ja ennen kuin tajusinkaan, hän oli jo polvillaan mun edessä, piteli kädessään muovihelmisormusta ja heitti ilmoille kysymyksen: "Tuutko mun kanssa naimisiin?" Vastauksen jo tiedättekin ♥

Tuo muovihelmisormus johtaa juurensa siitä, että mä rakastan The O.C. -sarjaa, ja siinä Sandy kosi Kirsteniä leluautomaatista saamallaan sormuksella, samoin Seth myöhemmin Summeria. Tää oli aina mun mielestä ihan superromanttista, ja Juuso tiesi tämän. Keväällä 2012 eli n. 8kk ennen kihloihin menoa Juuso oli mun luona Lontoossa käymässä, ja lähdettiin läheisellä kiskalle palauttamaan mun jotain Asoksen postipakettia. Juuso odotteli ulkona sillä aikaa, kun mä asioin sisällä, ja ulos astuessa näin hänen sujauttavan nopeasti jotain taskuun. Muistan, että kiskan ulkopuolella oli sellaiset oikein old school -purkka-automaatit, joista yhdestä sai myös sormuksia, mutten ajatellut asiaa sitä enempää.

Vasemmalla mun rakas muovisormus, joka on edelleen tallessa. ♥

Kävi ilmi, että hän oli jo silloin hankkinut tämän lelusormuksen, ja säilytti sitä tuonne Islannin matkalle asti, kosiakseen mua sillä O.C. -tyyliin. Taisin saada jonkun super romance overloadin kun tajusin tämän ♥

Palattiin Suomeen ja sovittiin, ettei vielä kerrota uutisia kellekään. Pari päivää myöhemmin ehdittiin vihdoin kultaliikkeeseen hankkimaan meille yksinkertaiset ja kauniit valkokultarinkulat, ja sitten alettiin kertoa läheisille. Lopulta jaoin tiedon myös blogin puolelle. Nämä kihlasormukset ne ei ole enää kummallakaan käytössä, kun eivät sovi vihkisormuksiin, mutta tasaisin väliajoin käyn niitä silittelemässä tuolla korurasiassa. Haaveissa olisi myös mahdollisesti istuttaa vanhaan kihlaani sitten joskus timantteja, yksi jokaista lasta kohden joka meille siunaantuu... Saapi nähdä, mahtuuko se enää silloin edes sormeen, ei mahdu ainakaan enää :D Terveisin pulla.

Tämä oli meidän tarina, mutta kertokaas tälle romantiikkahullulle, miten siellä on kihlauduttu?

Voita liput matkamessuille!

21.12.2017

Joulu tulla jolkuttaa, mutta katseet on yhdessä asiassa jo ensi vuodessa - nimittäin Matkamessuissa! Niille on joka vuosi päästävä inspiroitumaan ja ostamaan tietty myös ulkomaisia (lue: kreikkalaisia) herkkuja, se on jo mun ja Juuson perinne. Perinne on tottakai myös se, että jälleen teillä on mahdollisuus voittaa kaksi lippua noille messuille, jotka ovat yleisölle auki 19.-21.1.2018 :)

Arvonta järjestetty yhteistyössä Messukeskuksen kanssa.


Osallistu arvontaan seuraavalla tavalla:

1. Tykkää blogini Facebook-sivusta täällä.
2. Kommentoi tämän postauksen kommenttiboksiin sähköpostiosoitteesi.

Arvonta päättyy 10.1.2018 klo 23:59! Voittajalle ilmoitan henkilökohtaisesti sähköpostilla.

Highlights of 2017

20.12.2017


Tammikuu
Otettiin uusivuosi vastaan veljeni uuden vuoden juhlissa.
Aloitin harjoittelun tapahtumatoimistossa.
Kävin Mikkelissä halailemassa isää ja äitipuolta, kun ei vietetty joulua heidän kanssaan.


Helmikuu
Harjoittelua varten anottu opintovapaa töistä astui vihdoin voimaan.
Olin ystävänpäivänä kipeä, mutta sain yllärinä ihanan kukkalähetyksen kotiovelle töissä olevalta Juusolta!
Käytiin pitkästä aikaa pakohuonepelissä.


Maaliskuu
Vietettiin ihana rakkausviikonloppu Amsterdamissa, ja sinne on kyllä pakko päästä uudelleen.
Kävin paljon salilla ja kävelylenkeillä, aurinkoisesta talvi-ilmasta nauttien.
Meidän kummityttö tuli Helsinkiin kyläilemään, ja sain nuuhkia vauvantuoksua varastoon viikkojen edestä.
Käytiin ihanalla Tukholman tyttöristeilyllä mun äidin ja veljen tyttöystävän kanssa ♥


Huhtikuu
Vietettiin Juuson kanssa ihana, pidennetty viikonloppu Lontoossa: fiilisteltiin vanhoja lempparipaikkoja, syötiin hyvin, käytiin Potter-studioilla ja Bruno Marsin konsertissa.
Juuso valmistui maisteriksi, ja sen kunniaksi hankin meidän talouteen yhdessä vanhempieni kanssa PS4:sen!
Käytiin äänestämässä ja sen jälkeen of course vaalipullilla.


Toukokuu
Startattiin ensimmäinen kesäkuukausi skumpalla Kaivarissa kavereiden kanssa!
Järkättiin Juusolle maisterijuhlat, joihin tilattiin maailman hienoin pingviinikakku.
Tein Kayla Itsinesin BBG-treeniä.


Kesäkuu
Työskentelin monessa mielenkiintoisessa tapahtumassa, ja tuotin ensimmäisen oman yritystapahtumani!
Lopetin harjoitteluni, ja sain samasta työpaikasta töitä.
Vietettiin aivan ihana mökkijuhannus.


Heinäkuu
Pompittiin kavereiden kanssa Ruisrockissa Sean Paulin No Lien tahtiin. Vieläkin ihan paras energiabiisi!
Käytiin Tampereella juhlistamassa 1-vuotiasta kymmityttöä ♥
Edistyin vihdoin ja viimein myymään hääpukuni - eihän siinä mennytkään kuin kaksi vuotta.



Elokuu
Vietettiin mun 26. syntymäpäivää ja meidän 2. hääpäivää Albanian auringon alla!
Rentouduttiin vuosittaiseksi perinteeksi muodostuneissa rapujuhlissa kavereiden saaressa Luvialla.
Aloitin (toivottavasti) viimeisen kouluvuoteni.



Syyskuu
Raadoin kahdessa työssä ja koulussa, pimeneviä iltoja vastaan taistellen.
Tärisin kauhusta puheviestinnän ja ruotsin tunneilla...
Järjestettiin ystävälle yllätysjuhlat ♥
Perustin tämän uuden blogin ♥



Lokakuu
Ihastelin superkaunista ruskaa, joka valtasi Helsingin ihan muutamassa päivässä.
Käytiin Tuusulassa ihan mielettömän suloisilla Kurpitsakarnevaaleilla.
Päädyin Ilta-Sanomien matkaosioon, kun kirjoitin rahan säästämisestä matkusteluun.
Pidettiin meidän perinteiset Halloween-kemut!



Marraskuu
Saatiin slaagi, kun meidän Marokon lennot peruuntui, mutta sen seurauksena vietettiin upea viikko Kapkaupungissa!
Luin paljon kivoja kirjoja, kynttilöitä poltellen.
Juuso vei mut yllärinä Haikon kartanoon lillumaan ja rentoutumaan yhdeksi yöksi. ♥


Joulukuu
Päätin irtisanoutua toisesta työpaikastani.
Fiilistelin joulutunnelmaa Helsingin kaduilla, ja vietin tunteellista itsenäisyyspäivää.
Kärvistelin kotona viisurileikkauksen jälkeen tennispalloksi muuttuneen posken kanssa (tämä jatkuu edelleen...)

Vuosi on tuntunut kaiken kaikkiaan aikamoiselta. Suurimmaksi osaksi hyvältä, mutta ajoittain myös tosi raskaalta. Teki hyvää itselle tehdä tämä kertauspostaus, sillä tässä sitä käytännön kautta huomaa, että kyllähän jokaiselta kuulta löytyi aina myös niitä kohokohtia. Ja ennen kaikkea koko vuodesta yleisesti vino pino asioita ja hetkiä, joita muistella myöhemmin ilolla ja naurulla. ♥

Innolla odotan, mitä vuodella 2018 on meikäläiselle tarjota - toivottavasti ainakin valmistuminen ammattikorkeasta! Siinä mun ainoat vaatimukset :D

Miksi huudat myyjälle?

19.12.2017

Kaksi viikkoa sitten Yle kirjoitti Kaupan liiton Ollaan ihmisiksi -kampanjasta, jolla yritetään torjua kaupan alan työntekijöiden työssä kokemaa, asiakkaiden käytöksellään aiheuttamaa turvattomuutta. Ja kuin taikaiskusta mulla oli tässä joulukuun puolivälissä töissä sitten kamalin asiakaspalvelutilanne pitkään aikaan. Tilanne, jossa sain fyysisesti täristä ja nieleskellä itkua asiakkaan huutaessa mulle tiskin yli täyttä kurkkua, vaikka 7,5 vuoden asiakaspalvelualalla työskentelyn jälkeen olen saanut jossain määrin jo kovetettua itseni ja opetellut vääntämään sen hymyn ja ystävällisen äänensävyn esiin hankalassakin tilanteessa.

Ja kyse oli tavarasta. Miksi kukaan ihminen haluaa luoda niin turvattoman olon toiselle tämän työpaikalla, tavaran takia? Miksi kukaan haluaa mennä henkilökohtaisuuksiin ja alentaa toista ihmistä, tavaran takia?


Tätä tilannetta en viitsi avata enempää ainakaan tällä hetkellä, koska kyseessä on nykyinen työni, mutta 7,5 vuoden aikana on tullut kyllä koettua kaikki mahdolliset haukut, huorittelut, fyysiset oman tilani ahdistelut ja päälle sylkemiset. Vaikka olen mielestäni hyvä asiakaspalvelija ja aina saanut siitä myös esimiehiltäni kiitosta. Tavoitteeni työssä on olla asiakkaan kaveri ja myyjä, johon voi luottaa, mutta minulla on myös vaatimuksia työnantajani puolelta, joita minun on noudatettava, jos haluan työpaikkani pitää. Se on selvä minulle, muttei aina asiakkaille.

Kuten Ollaan ihmisiksi -kampanjassakin muistutetaan, kauppa on myyjälle työpaikka. Sillä, mitä ihminen tekee työkseen, ei ole väliä - kukaan ei varmasti halua tuntea oloaan turvattomaksi työpaikallaan. Miltä sinusta tuntuisi, jos sinulle tultaisiin kesken työpäiväsi huutamaan päin naamaa tai jopa uhkailemaan? Ystäväni kaupan alalle sijoittuvalla työpaikalla yksi myyjä jopa hakattiin, kun tämän katse ei miellyttänyt. Ja minuakin on uhkailtu vanhassa työssä, että tyytymätön asiakas odottaa nurkan takana sitä, kun pääsen töistä illalla pimeään aikaan. Silloin pelotti, ja pyysin vartijan saattamaan bussille. Onneksi asiakasta ei lopulta näkynyt, mutta siis ihan oikeasti, valot päälle.


Moni asiakas varsinkin näin joulun alla tuntuu tietävän oikeutensa, mutta hyvin harva tuntee sen lisäksi myös vastuitaan kuluttajana. Käsi sydämellä voin sanoa, että koskaan en ole huutanut asiakaspalvelijalle, koska oli aihe tai ongelma mikä tahansa, se ei ole lähes koskaan asiakaspalvelijan syy. Ystävällisyydellä pääsee pidemmälle, sen olen huomannut myös kuluttajana. Asiakaspalvelutyö on ilman päivittäisiä huutamisiakin rankkaa, jos sen haluaa tehdä hyvin, eivätkä siihen kaikki pysty. Palkkaus ei kulje läheskään aina käsi kädessä työn vaativuuden kanssa, mutta se on antoisaa, jos se sopii omalle persoonalle, ja siksi moni sen valitsee.

Tiedän, että samoista ongelmista kärsitään myös lukemattomilla muilla aloilla, eli annetaanko yhdessä ja alasta riippumatta, kaikille nyt vaan yksinkertaisesti se työrauha? Valittaa ja vaatia saa, kunhan sen tekee asiallisesti, ilman henkilökohtaisuuksiin menemistä, ilman perusteettomia asiattomuuksia ja ilman silmitöntä kassaraivoa. Ymmärrän, että erityisesti näin joulun alla ketuttaa juosta läpi sata kauppaa joululahjojen perässä, mutta juuri siinäkin voi se ystävällisen hymyn väläyttävä myyjä olla sinulle avuksi, jotta homma nopeutuu :)

Kaikilla on oikeus saada tehdä työnsä rauhassa.