2 x lämpimät uunivoileivät

30.11.2017

Lapsena rakastin uunivoileipiä yli kaiken, ja edelleenkään en ole niihin kyllästynyt. Kävin pienenä kokkiksessa, ja aina, jos saatiin esittää toivomuksia seuraavien leipomusten suhteen, annoin ääneni uunivoikkareille! Vedin itseasiassa myös itse yläasteella ja lukiossa kerhoja pienille lapsille, ja silloin heidänkin ikisuosikkinsa taisi olla uunivoileipä. Niin yksinkertainen, mutta silti paras juttu!

Erityisesti viimeisen vuoden aikana olen etsinyt uusia makuyhdistelmiä, joista muutama onkin ihan vakiintunyt käyttöön niille hetkille, kun tekee mieli syödä jotain, muttei esim. ihan kokonaista illallista. Tässäpä tulee ohje kahteen meikäläisen lemppariherkuista, joka on täydellinen iltapalaksi, leffailtaan tai vaikka illalliseksi salaattiin yhdistettynä.


Aasialaiset tonnikalaleivät (6 kpl)

• 6 palaa paahtoleipää
• 1 prk tonnikalaa vedessä
• 100g valitsemaasi tuorejuustoa
• 1 avokado
• Pippuria
• Santa Maria Japanese Wasabi & Sesame -mauste

1. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

2. Sekoita tuorejuusto ja tonnikala keskenään tahnaksi, johon saa jäädä myös sattumia.

3. Levitä tahna leiville. Sirota päälle pippuria.

4. Paista uunin keskitasolla n. 5-10 min. Kannattaa tarkkailla, milloin leipien reunat tummuvat sopivasti niin, että tulos on rapsakka muttei palanut.

5. Paiston jälkeen leikkaa päälle siivut avokadoa.

6. Ripota päälle Wasabi & Sesame -maustetta ja nauti!


Vuohenjuustohunaja-voileivät granaattiomenan siemenillä (6 kpl)

• 6 palaa paahtoleipää
• puolikas pötkö vuohenjuustoa
• puolikas granaattiomena
• hunajaa
• voita, margariinia tai tuorejuustoa

1. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

2. Voitele leivät voilla, margariinilla tai tuorejuustolla.

3. Leikkaa vuohenjuustosta 12 kpl ohuita kiekkoja, asettele leipien päälle.

4. Paista uunin keskitasolla n. 5-10 min. Kannattaa tarkkailla, milloin vuohenjuusto sulaa ja leipien reunat tummuvat sopivasti niin, että tulos on rapsakka muttei palanut.

5. Kerää granaattiomenan puolikkaasta talteen siemenet.

6. Ripottele paistuneen ja sulaneen vuohenjuuston päälle hunajaa sekä granaattiomenan siemeniä ja nauti!

7 vinkkiä pitkille lennoille

25.11.2017

Nesteytä. Lentokoneilma on todella kuivaa, joten muista huolehtia kehon nesteytyksestä ja kosteutuksesta sisäisesti. Pitkillä lennoilla vesi ja vähintään alkoholittomat juomat kuuluvat usein hintaan, joten tekosyytä juomattomuudelle ei ole. Jokaista alkoholiannosta kohden juo yksi lasi vettä.

Pukeudu mukavasti ja lämpimästi. Koneiden lämpötila säädetään yleensä sairaskohtausten välttämiseksi melko viileälle, joten pukeudu lämpimästi, vaikka olisit menossa helteiseen kohteeseen. Mä yleensä vaihdan lentokentällä vaatteet mukavampiin, ja pakkaan farkut valmiiksi käsitavaroihin odottamaan saapumista kohteeseen, jossa taas vaihdan ne jalkaan. Kaikkein ihanin lentoasu on yleensä legginsit, villasukat ja pitkä huppari tai neule, mutta myös löysät kangashousut on osoittautuneet hyväksi vaihtoehdoksi. Kun lahkeet on tosi leveät, mahtuu jalat vääntymään housujen sisälläkin mitä kummallisempiin asentoihin, mikä sopii meikävänkyrälle :D Mulla on yleensä koneessa mukana myös mun iso villahuivi, joka menee koneen lisäksi peittona myös lentokentällä odotellessa.


Kokeile unimaskia ja korvatulppia. Itse olen todella, todella huono nukkumaan lennoilla. Olen testannut melatoniinia, korvatulppia, unimaskia ja jopa viiniä, vaikken siitä yleisesti niin välitä. Mulla mikään ei toimi. Monet 10-15 tunnin lennot olen istunut silmät apposen avoimina ja turhautuneena, nukkumatta silmänräpäystäkään. Se on tosi raskasta erityisesti silloin, kun lentoajat on kohdemaan aikaan verrattuna huonot, ja aikaero suuri. Nukahtaa voi kuitenkin yrittää unimaskin ja korvatulppien avulla, niistä moni ystäväni on saanut pitkillä lennoilla apua.

Hanki lentosukat. Vaikkeivat jalkasi näkyvästi lennoilla turpoaisikaan, kannattaa lentosukat silti hankkia jalkojen verenkierron maksimoimiseksi ja laskimotukoksen eli veritulpan riskin vähentämiseksi. Sukkia ostaessa on on tärkeää, että sukissa on asteittainen kompressio. Se tarkoittaa sitä, että sukan puristus on voimakkainta nilkassa ja kevenee polvea kohti. Meillä on toistaiseksi testissä ihan vain nämä Chlas Olsonin halppissukat tällä Kapkaupungin reissulla, ja innolla odotan, miltä jalat tuntuu lentojen jälkeen.


Kävele, kyykkää. Pitkän matkan lennoilla kone on useimmiten sen verran suuri, että sieltä löytyy useampi käytävä. Kävele tasaisin väliajoin, vaikka kerran tunnissa, kone päästä päähän, hyödyntäen myös vaakasuuntaisia välikäytäviä, joissa vessat yleensä sijaitsevat. Kyykkää käytävien päissä, jotta veri lähtee kiertämään. Muista jumpata ja venytellä myös yläkroppaa, selkää ja hartioita, jotka helposti pitkään istuessa jumahtavat.

Laske aikaeromatikkaa. Onneksi nykyään lentoyhtiötkin ovat hoksanneet, että matkustamon valaistusta ja äänimaailmaa muuntelemalla voi helpottaa matkustajien sopeutumista uuden kohdemaan rytmiin. Aikaeron suhdetta matkustusaikoihin voi ja kannattaa kuitenkin myös itse laskea, ja omaa rytmiä alkaa säädellä jo muutamaa päivää ennen matkaa, jolloin sopeutuminen matkakohteessa on nopeampaa. Varsinkin itään päin lentäessä aikaerorasitus voi olla todella kovaa! Itselläni meni Kaliforniasta Suomeen palatessa 10 tunnin aikaerosta toipumiseen viikko, ja olo oli ensimmäisten päivien ajan kuin humalaisella, kun en tajunnut säädellä omaa rytmiäni ennen lentoja...

Rentoudu. Pitkä lento voi ahdistaa, mutta se voi olla myös mukava. Pakkaa mukaan tekemistä ja herkkuja, selaa ajatuksella läpi koko koneen viihdevalikoima, tuijottele välillä live-lentokarttaa ja yritä olla stressaamatta, jos et saa unta. Anna ajatusten levähtää ja nauti siitä, että olet kerrankin muiden tavoittelemattomissa. Fiilistele tulevaa matkaa, tai paluuta omaan ihanaan kotiin!

Kun me 10 vuotta sitten tavattiin - Juuso kertoo

24.11.2017

Moi!

Hyvä varmaan heti alkuun kertoa, että tällä kertaa tämä teksti ei ole Katrin kirjoittama, vaan Katri on päästänyt minut kirjoittamaan tämän yhden postauksen tänne. Kuka siis minä olen? Se tyyppi, joka tapasi tasan kymmenen vuotta sitten Katrin ensimmäisen kerran mikkeliläisen lukion koululehden kokouksessa, ihastui, rakastui, meni kihloihin ja naimisiin Katrin kanssa. Okei, kaikki tämä ei (onneksi) ihan yhdessä päivässä, mutta juuri kymmenen vuotta sitten elämäni muuttui Katrin tapaamisen ansiosta loppuelämäksi.

Olen joskus ennenkin kirjoittanut Katrin blogiin meidän ensitapaamisesta (ja niin on varmasti Katrikin), mutta nyt on aika ainutlaatuinen hetki kirjoittaa siitä vielä jotain, kun tänään tulee tosiaan tasan kymmenen vuotta siitä, kun olen tavannut Katrin ensimmäisen kerran.

Tai ensimmäisen kerran sillä tavalla, että Katrikin muistaa tapaamisen. Jo pari viikkoa aiemmin samaisen koululehden edellisessä tapaamisessa olin kyllä huomannut kaverinsa kanssa äänekkäästi nauravan ensimmäisen vuoden lukiolaisen (olen siis Katria vuoden vanhempi ja olin kypsästi lukion toisella luokalla, kun tavattiin). Joku Katrissa, ehkä Katrin iloisuudessa, jäi mieleen, koska bongasin Katrin heti seuraavalla kerralla lehden kokoukseen tullessa. Ei me mitään ollut juteltu, enkä ollut mitään suurempaa rakkaustarinaa vielä siinä vaiheessa päässäni pyöritellyt, mutta silti. Katri kyllä jäi heti mieleen.

Hollywood Hillseillä, Los Angelesissa

Tämä seuraava lehden tapaaminen oli sitten se oikea tapaaminen, jolloin juttelimme ensimmäisen kerran Katrin kanssa ja jonka Katrikin muistaa. Moni ensitapaamiseen liittyvistä yksityiskohdista tuntuu nykyään niin hölmöltä, että niitä on jo vaikea kirjoittaa, haha. Minkäs sille voi, kymmenen vuotta sitten elämä oli vielä railakasta teinimeininkiä. Välillä toivoo, että olisipa edelleen.

Mutta niin: olin lehden ”päätoimittaja”, ja kun en osannut itse taitto-ohjelmalla taittaa kirjoittamaani juttua, toimintaa ohjannut opettaja (Katrin luokanvalvoja) pisti minut taittamaan jutun yhdessä Katrin kanssa. Miten Katri edes osasi käyttää taitto-ohjelmaa minua paremmin jo silloin? Onneksi osasi! Ja onneksi opettajamme pisti minut taittamaan juttua juuri Katrin kanssa.

Välillä olen miettinyt sitä, olisimmeko tavanneet samalla tavalla koskaan, jos ei olisi ollut sitä lehden kokousta, sitä taitettavaa juttua ja sitä taitto-osaamista, mikä Katrilla oli. Ehkä, toivon tietenkin niin. Samalla on kuitenkin hullu ajatus, että asiat ovat niin pienestä kiinni. Oltiin kuitenkin Katrin kanssa eri vuosikursseilla, meillä ei ollut muuten mitään yhteisiä kursseja, ei minkäänlaista yhteistä kaveripiiriä. Ei ollut tarjolla mitenkään liikaa mahdollisuuksia meidän tapaamiseen. Onneksi tämä yksi riitti.

Juuri se yhden kerran riittäminen oikeastaan oli se asia, mikä Katrissa oli ja on edelleen joka päivä niin erilaista. En väitä, että oma rakkauselämähistoriani olisi ehtinyt olla 17-vuotiaana ennen Katrin tapaamista kovin mittava, mikä johtui ainakin osittain siitä, että olin koko teini-ikäni tosi ujo. Uusiin porukoihin mukaan pääseminen oli tosi vaikeaa, isot sosiaaliset tilanteet tuntuivat vaikeilta. Silloin välillä jos olin johonkuhun ihastunut, en yleensä uskaltanut tehdä asialle mitään.

Trinidadissa, Kuubassa

Katrin kohdalla tiesin kuitenkin haluavani tehdä heti jotain. Kun Katri oli auttanut minua taittamisessa ja vittuillut minulle sanan ”keritä”-käyttämisestä väärin, jouduin lähtemään kesken kaiken pois lehden kokouksesta. Yleensä olisin varmaan vain antanut asian olla ja toivonut, että törmäisin kivaan taittajatyttöön vielä joskus. Nyt en kuitenkaan antanut olla, vaan kävin aika pian (seuraavana päivänä?) kommentoimassa Katrin kuvaan IRC-Galleriassa. Koska niin tehtiin vuonna 2007. Miten muuten edes tiesin Katrin IRC-Galleria-nimimerkin? Olenko stalkannut Katrin jostain lukion galtsuyhteisöstä? Luultavasti. Tämä teksti saa minut näyttämään tosi hyvältä.

Parasta oli tietenkin se, että Katri vastasi takaisin, mistä alkoi meidän jokapäiväinen viestittely IRC-Galleriassa. Muutaman päivän jälkeen jompikumpi uskalsi kysyä galtsuun kirjoitetuissa yksityisissä kommenteissa toisen mesesähköpostia, minkä jälkeen mesetettiinkin päivittäin tuntien ajan. IRC-Galleria ja MSN Messenger, paljon olisi jäänyt tapahtumatta ilman niitä. Samalla toki alettiin tapailla myös koulun ulkopuolella, ensin leikkipuistossa ja lenkkeilemällä. Sitten Katri pyysi minua leffaan tekstarilla (mihin vastasin ”Tuliko tämä varmasti oikealle tyypille”).

Minulle oli alusta asti selvää, että tykkäsin Katrista niin paljon, että haluaisin seurustella Katrin kanssa. Aluksi epäilin, olivatko Katrin tunteet oikeasti yhtä vahvoja, mutta parin viikon jälkeen sekin kävi selväksi. Koska olimme teinejä, piti meillä tietenkin olla myös virallinen ”seurustelun aloittamisen päivä”, mikä on aina uutenavuotena. Silloin oltiin ensimmäisillä kunnon treffeillä. Ja kohta siitäkin tulee kymmenen vuotta. Naimisissa ollaan oltu kohta kaksi ja puoli vuotta.

Päätin etukäteen alkaessani kirjoittaa tätä, etten jaarittelisi hirveästi ja etten ajautuisi sivupoluille kirjoituksessa, mutta niinhän tässä on käynyt, että molemmat lupaukset itselleni olen jo oikeastaan onnistunut rikkomaan tässä tekstissä. Varsinaisen tapaamiskerran muistelun lisäksi ajattelin nimittäin, että olisi kiva kirjoittaa jotain siitä, miten tuo kymmenen vuoden takainen tapaaminen on muuttanut koko elämäni ja millaista ajattelisin, että elämäni olisi, jos vaikka olisinkin osannut taittaa omat juttuni.

Havannassa, Kuubassa

Totaalisen erilaista se ainakin olisi, se on varma. Siis muillakin kuin itsestään selvillä tavoilla. Olen hyvin varma siitä, että olisin ihmisenä erilainen. Niin kuin kirjoitinkin jo, Katrin tapaamisen aikaan olin ujo, hiljainen ja paljon omissa oloissani. Vaikka omaa nykyistä personallisuutta on vaikea määritellä itse, sanoisin silti, että olen nykyisin hyvin sosiaalinen, iloinen ja tulen mielestäni kivasti toimeen kaikissa uusissa tilanteissa. Minulla on paljon mahtavia kavereita, jotka olen tavannut nimenomaan sen jälkeen, kun olen tutustunut Katriin. Olisinko koskaan uskaltanut tutustua heihinkään, jos olisin ollut samanlainen kuin vielä lukion alussa olin? En välttämättä olisi.

Alusta lähtien Katri on saanut minut tekemään asioita, joita en olisi aiemmin uskaltanut, saanut minut uskomaan itseeni ja tavoittelemaan toivomiani juttuja täysillä. Kamalan kliseisiä lauseita, mutta pakko ne on tällä tavalla kirjoittaa, koska ne ovat totta. Toki toivon, että yhtä lailla minä olen onnistunut ehkä tuomaan jotain samanlaisia fiiliksiä myös Katrin elämään. Tärkeintä minulle on ollut se, että Katri on aina hyväksynyt minut sellaisena kuin olen ja jaksanut jotenkin ihmeessä aina uskoa minuun.

Se ei ole aina ollut helppoa, koska on ollut joitain ajanjaksoja, jolloin olen ollut totaalisen turhautunut esimerkiksi omaan työtilanteeseeni tai taloudelliseen tilanteeseeni. Pariin kertaan on eletty etäsuhteessa: ensin vuosi, kun Katri asui Lontoossa, ja sitten puolivuotta, kun minä asuin Balilla. Ja on ollut aikoja, jolloin en missään tapauksessa ole ollut paras mahdollinen poikaystävä/kihlattu/aviomies. Silloinkin Katri on silti jostain syystä pitänyt minua sellaisena. Se on aika älytön fiilis. Niin älytön, että toisinaan erehdyn jo pitämään nykyistä rohkeuttani ja sosiaalisuuttani jotenkin itsestäänselvyytenä, mutta tämän vuosipäivän lähestyessä aloin taas miettiä kymmenen vuoden takaisia aikoja ja viikkoja ennen Katrin tapaamista. En voi sanoa kuin olevani helpottunut siitä, että Katri tuli elämääni.

Dodger's Stadiumilla, Los Angelesissa

Huomasin myös nyt tässä kirjoittaessani, että olen onnistunut kääntämään tekstin minun ja Katrin tapaamisen vuosipäivästä luontevasti omaan itseeni, mahtavaa! Ehkä siis ei sen enempää omista ominaisuuksistani. Paljon muutakin voisi meistä, meidän tarinan alkuvaiheista ja kaikesta sen jälkeisestä kirjoittaa, mutta en oikeasti enää tiedä, miten pystyisin kovin tiiviisti lisäämään jotain.

Huh, kymmenen vuotta on kyllä pitkä aika. Ja toisaalta tuntuu, että tosi lyhyt, kun miettii, miten älyttömän paljon olen ehtinyt kokea elämässäni asioita Katrin kanssa. Aina toisinaan saan vastata myös ihmisille siihen, miten teini-ihastuksesta on syntynyt jo kymmenen vuotta kestävä parisuhde. En osaa koskaan sanoa siihen mitään, niin meille on vain käynyt. Kun on tavannut jo teininä sen oikean, on voinut pysyä sen jälkeen parhaassa mahdollisessa valinnassa. Ja tiedän myös monia muita, joilla on vastaavanlaisia tarinoita. Onneksi me olemme yksi niistä. Onneksi me olemme me. En osaisi muuta kuvitellakaan.

- Juuso

Kuvituksena muutama GoPro-selfie häämatkalta.

Herkkutorstai: Lakritsitaatelit

23.11.2017

Mun on pitänyt kirjoittaa teille yhdestä vähän epätavallisemmasta herkusta jo vuoden päivät, ensin vanhaan blogiin ja sitten tänne uudempaan. Nyt vihdoin tulin ostaneeksi taas yhden pussin (edelliset olen unohtanut kuvata ennen tyhjentymistä...) ja se herkku on lakritsitaatelit!

Olen tullut maistaneeksi kahden eri merkin taateleita, ensin Green Datesilta ja nyt näitä kuvissa näkyviä Earth Controlin vastaavia. Tosin tätä kirjoittaessa nyt pohdiskelin, että onko ne kummiskin sama merkki, joka olisi vain vaihtanut nimeään? Ken tietää, mutta molemmissa on joka tapauksessa herkullinen lakritsijauheen maku, yhdistettynä makeaan taateliin.


Parasta näissä on ehdottomasti se sitko, sillä mä rakastan jauhaa ja oikein etuhampailla "nyrsiä" kaikenlaista. Nää antaa mukavaa vastustusta hampaille, ja koska taatelit on melko makeita, riittää jo tälle sokerihiirellekin muutama tai maksimissaan 5 palaa tyydyttämään makeanhimon ;)

Oletteko tulleet maistaneeksi? Oon bongannut kaupoissa myös suklaisia versioita, mutta toistaiseksi ostoskoriin on päätynyt vain näitä lakritsiversioita. Molempia olisi myös helppo valmistaa itse!

Blogi ja Instagram, suomeksi vai englanniksi?

21.11.2017

Viime aikoina on kovasti ollut tapetilla se, millä kielellä suomalaiset bloggaajat esiintyvät sosiaalisessa mediassa. Osa kirjoittaa vain suomeksi, osa vain englanniksi, osa taas kirjoittaa postaukseen saman tekstin molemmilla kielillä. Itse olen pääasiassa kirjoittanut aina vain suomeksi, lukuunottamatta lyhyttä kautta, kun kirjoitin saman tekstin postauksen alareunaan tai kappale kerrallaan myös englanniksi. Silloin tiesin ruudun takana olevan myös brittiläisiä kavereita, jotka tiesivät blogistani, joten ajattelin kirjoittavani vähän myös heille.


Vaikka englanti tuntuu kielenä suomen kielen ohella luonnolliselta oman Englannissa asumisen vuoksi, en halua silti blogata pelkästään sillä. Olen aina rakastanut kirjoittamista, ja se oli lukiossa mun vahvimpia ominaisuuksia. Nyt omat kirjoitustaidot on kuitenkin olleet jo jonkin aikaa vähän ruosteessa, ja siksi kirjoitan vain suomeksi. Haluan säilyttää sen suhteen suomen kieleen ja kehittyä kirjoittamisessa blogin avulla.

Kuitenkin myös englanti on mulle rakas kieli. Lontoossa asumisen lisäksi olen jo kauan lukenut ja katsonut paljon sarjoja ja elokuvia englanniksi. Seuraan myös paljon englantia puhuvia henkilöitä somessa, jolloin nopeatempoisissa somekanavissa englanti on myös mulle luonnollinen valinta (meinasin kirjoittaa luonnonvalinta :D). Moni Instan seuraaja onkin varmaan huomannut, että kirjoitan Insta-kuvieni kuvatekstit lähes poikkeuksetta englanniksi. Se tuntuu Instagramin kansainvälisemmässä ympäristössä ja suosimissani lyhyissä kuvateksteissä itselle paremmalta vaihtoehdolta. Mun on jostain syystä helpompi keksiä kiva ja vähän nokkelampi kuvateksti englanniksi, kuin suomeksi, ja englannin kielessä rakastan tosi paljon kaikenlaisia hauskoja fraaseja.


Voi hyvin olla, että joskus otan myös blogiin takaisin sen, että käännän tekstit myös kappale kerrallaan englanniksi. Se kuitenkin vaatisi selkeää näyttöä siitä, että lukijoiden joukossa saattaisi olla myös englantia puhuvia, sillä kääntämisessä on aina oma työnsä, varsinkin jos haluan pitää samaa postaustahtia yllä. Postaustahtikin on sellainen asia, joka elää arjen kiireiden mukaan - ensimmäisen blogikuukauden postasin kuutena päivänä viikossa, nyt kiireiden keskellä se on pudonnut 3-4 kertaan viikossa. En siis aio vielä ottaa stressiä englanniksi kääntämisen tuomasta lisätyöstä, vaan keskityn nyt tähän itse tekemiseen ja rakkaaseen suomen kieleen :)

Millä kannalla te olette näissä kieliasioissa, noin lukijan näkökulmasta? Entäs te, joilla on oma blogi?

Ruutukuosia tässäkin vaatekaapissa

18.11.2017


Koko syksyn oon ihastellut eri blogeissa muotimaailman ja vaatekaupat valloittanutta, upeaa ruutukuosia hameissa, bleisereissä, housuissa ja topeissa. Itsekin tuli sovitettua useita eri vaatekappaleita, joista tuota kuosia löytyi, mutta sitä oikeaa ei vielä osunut kohdalle. Ennen kuin näin tämän Newlookin löysän takin! Se on tosi ohut, mutta menee näin talvella myös sisätakkina, ja keväämmällä sitten ihan ulkonakin.

Takin saadakseni sain taistella oikein kunnolla tuon Newlookin verkkokaupan kanssa :D Kun tilasin ja maksoin sen ensimmäistä kertaa, kului 7 tuntia ja mulle tuli sähköposti, että tuote olikin loppu varastosta ja rahat palautettiin mulle. Siitä huolimatta tuote oli edelleen verkkokaupassa näkyvillä! Laitoin heidän asiakaspalveluunsa viestiä Facebookista, josta sanottiin, että ehkä sitä on tullut palautuksena jo takaisin valikoimaan.


Teinpä siis uuden tilauksen, joka tällä kertaa tuli samaan tapaan bumerangina takaisin jo kahden tunnin jälkeen. Laitoin Newlookille uudelleen viestiä, että poistakkee nyt ihmeessä tämä tuote sivulta, jos se ei ole ollut saatavilla tyyliin enää 12 tuntiin. Sieltä soittivat ja varmistivat sitten myös varastolta, että tuote oli tosiaan kokonaan loppu.

Päätin jo unohtaa koko takin, mutta se jäi mulle selaimen välilehteen auki. Kaksi päivää myöhemmin huomasin sen välilehtiä sulkiessa, ja edelleen takki oli saatavilla, vain mun koossa niin kuin kahdella aiemmallakin yrityksellä! Päätin vielä kerran testata ja tilata, ja sitten se jo onnistuikin. Eli siinä kahdessa vuorokaudessa takkia yhtäkkiä palautui saldoihin ihan oikeasti, ja takki saapui mulle viime viikolla. Kannatti olla sinnikäs :D


On muuten jännä juttu, miten silmä tottuu johonkin, mitä on aiemmin vierastanut tai jopa inhonnut. Tätä ruutukuosiakin on vaikka kymmenen vuotta sitten saanut ihastella lähinnä eläkeläisrouvilla, ja itselläkin se on ennen tätä vuotta assosioitunut aina oman isoäidin vaatteisiin. Ja sitten BAM, alkaa yhtäkkiä itse himoita sitä kuosia omaan vaatekaappiin, kun sen keskellä tarpeeksi kauan elää.

Toinen läheltä liippaava kuosi on kukonaskel-kuviointi, johon rakastuin vuonna 2013 enkä vieläkään ole kyllästynyt. Sitä vaan on harvemmin saatavilla.


takki Newlook
pitkähihainen t-paita Primark
farkut H&M
nilkkurit Vagabond
laukku Rebecca Minkoff

Pian täytyy alkaa pakkaamaan Kapkaupunkiin, ja sinne saa myös tämä takki todennäköisesti lähteä mukaan. Vaikka lämpötilat taitaa liikkua siinä 18-25 asteen välillä, tuulee kaupungissa sen verran, että täytyy pakata mukaan lämmintä. Vähän tällä hetkellä jänskättää, kun kurkkuun on koskenut jo monta päivää ja toinen korvakin tuntuu tukkoiselta - toivottavasti en nappaa jotain flunssaa juuri ennen pitkiä lentoja... :/

Kun lennot peruuntuu 6 päivän varoitusajalla

16.11.2017

Täällä elettiin eilen neljä paniikin omaista tuntia, kun alettiin ihan normaalisti lisäämään ylimääräistä ruumalaukkua meidän Marokon lennolle. Päätettiin tehdä tämä siksi, että mä sain päähäni etsiä Marokosta mahdollisesti jonkun upean, aidon marokkolaisen maton, jota en haluaisi jättää ostamatta siksi, ettei meillä olisi ruumassa tilaa. Oltiin alunperin lähdössä reissuun vain yhdellä ruumalaukulla (eli meidän rinkalla) johon molempien kamat yleensä ihan vaivatta viikoksi mahtuu.

Noh, siinä laukkua lisätessä selvisi, että koko meidän lennot on peruttu. Ja lähtö olisi 6 päivän päästä. Pikainen soitto lentoyhtiön asiakaspalveluun kertoi, että ne on peruttu jo toukokuussa, mutta koska heillä on ollut ongelmia sähköpostijärjestelmässään, ei olla saatu siitä mitään ilmoitusta. Pahoittelut tästä. Järkytys oli melkoinen.

Korvaavia lentoja ei löytynyt, ei edes eri päiville jos oltaisiin lyhennetty reissua, joten ei ollut muuta mahdollisuutta kuin pyytää lennoista rahat takaisin. Mielenkiintoista mun mielestä oli myös se, että jos lennot on peruuntuneet jo toukokuussa, miksi ihmeessä lentoyhtiö ei automaattisesti palauta rahoja lipun ostaneille? Vaan rahojen palautumista pitäisi itse pyytää. Kyllä asian pitäisi olla niin, että jos tuote (=lento) ei ole saatavilla, rahat palautuu automaattisesti takaisin, ja myös se viimeistään hälyttäisi, että lennot ei ole kunnossa.


Toinen mietityttämään jäänyt asia oli se, että jos lentoyhtiö oli tietoinen järjestelmäviastaan, eikö ihan varalta kannattaisi lähettää peruuntuneella lennolla olleille uusi sähköposti? Pakostakin mietin, kuinka moni muu oli lähdössä samoille lennoille Suomestakin, eikä vielä tiedä lentojen peruuntumisestaan. Kuinka moni oikeasti käy katselemassa varaustaan tuolla nettisivujen järjestelmässä kuukausia ennen lentoa? Mekin varattiin lennot huhtikuussa jo, ja oltaisiin ilman tuota lisälaukkutarvetta lähdetty matkaan vain huhtikuussa sähköpostiin tulleen informaation varassa.

Jouduttiin perumaan kaikki meidän kolme hotellimajoitusta Casablancassa ja Chefchaouenissa, ja vain yhdestä saatiin rahat takaisin, parilta yöltä. Toivotaan, että tuon lopun kattaisi matkavakuutus, lentoyhtiöltä kun ei ilmeisesti tällaisiin saa korvauksia. Näpytin heidän sähköpostiinsa eilen aika tuimaa sähköpostia, katsotaan mitä he vastaavat.

Kun lennot ja hotellit oli Marokon osalta peruttu, alettiin miettiä, mitä tehdään. Molemmilla on töistä jo vaivalla saatua vapaata, ja rahaa palautuu jonkun verran noista lennoista ja yhdestä hotellista, toivottavasti myös matkavakuutuksen kautta noista muistakin. Katseltiin läpi koko äkkilähtöjen tarjonta, mutta yllättävän vähän on ilmeisesti marraskuun lopussa reissuja mihinkään lämpimään, mutta semilähelle. Mietittiin myös sitä vaihtoehtoa, että entä, jos nämä rahat nyt vain säästäisi tuleviin reissuihin, ettei turhaan nyt tuhlata sinne, minne ei välttämättä edes hirveästi hinguta.


Sitten päätettiin katsoa, paljonko maksaa sellaiset paikat, mihin hingutaan. Lopulta Soulin, Balin ja Kapkaupungin väliltä Kapkaupunki vei voiton. Eli ollaan ensi viikolla lähdössä Etelä-Afrikkaan! Fiilis on tosi hämmentynyt, mutta innostunut, koska Kapkaupunki on ollut unelmalistalla jo vuosia, ja se oli meillä keväällä alunperin harkinnassakin tälle syksylle. Reissu tuli rutkasti kalliimmaksi kuin Marokko, mutta tässä vaiheessa kun harmitus tuosta säädöstä oli niin suuri, annettiin vaan mennä. Kyllä sitä säästötilin saldoa voi aina säästää takaisin, ja palautuuhan meillä onneksi osa rahoista.

Nyt vaan pää ei meinaa asennoitua, kun koko kesä ja syksy tuli suunniteltua Marokon tekemisiä, ja yhtäkkiä pitäisi muutamassa päivässä tehdä suunnitelmat Kapkaupunkiin. Siksi täällä otetaankin ilomielin vastaan vinkkejä kaikesta Kapkaupungin kivasta! Ainakin niitä rannalla asustavia villipingviinejä mennään ehdottomasti katsomaan, ja pieni vaellus Pöytävuorelle kiinnostaisi myös. Mitä muuta kivaa ehdottaisitte?

Olo on tästä vaihdoksesta tosi hengästynyt, mutta ainakin lähdetään kunnon adrenaliineilla reissuun! :D

Lukeeks kukaan enää kirjoja?

14.11.2017

Yksi tämän syksyn ja itseasiassa jo loppukesän parhaista jutuista se, että meikäläinen on alkanut taas käyttää kirjastoa. Ja mikä tärkeintä, jälleen alkanut lukemaan! Olen aina rakastanut lukemista, ja vedän helposti kirjan päivässäkin, jos kirja on hyvä. Silti jotenkin lukeminen on päässyt nyt aikuiselämän aikana unohtumaan, kun on mukamas niin hirveä kiire. Samalla oon kauhistellut uutisia ja muita lehtijuttuja siitä, miten nykyään lapset ja nuoret eivät enää lue. Itselleni lukeminen on aina ollut ihan hirveän tärkeä harrastus, ja aina olen siitä nauttinut, vaikka välissä oliskin ollut hieman pidempi kausi lukematta.

Nyt, kun olen ottanut kirjat taas tavalliseen arkeen mukaan jo usean kuukauden ajan, huomaan sen muuttaneen arkea positiiviseen suuntaan. Kärsin heinä-elokuun vaihteessa jonkin verran uniongelmista, mutta heti, kun aloin lukemaan kirjoja vaikka vain viisitoista minuuttia ennen nukkumaanmenoa, nukahdin paremmin. En siis noiden uniongelmien keskellä edes selannut älypuhelinta ennen nukkumaanmenoa, koska ajattelin, että se valvottaisi vain lisää. Eli ei johdu edes tällaisesta muutoksesta tämä edistysaskel. Luulen, että kirjan lukeminen rauhoittaa jollain sellaisella tasolla, minkä vain alitajunta käsittää... Voikohan tämä olla mahdollista?


Olen pyrkinyt lisäämään pieniä lukuhetkiä myös päivään, jos on aikaa, koska ne tuntuu vaikuttavan muhun lähes päikkäreiden tavoin. Toki lukeminen on hankalaa, jos on ennestään tosi väsynyt, eikä pysty keskittymään, mutta erityisesti kiireisessä arjessa ne tuntuvat toimivan aika hyvänä hetkellisenä rauhoittumiskeinona. Vähän niin kuin jokin jooga, mutta aivoille! :)

Meidän lähellä on yksi kirjaston toimipiste, ja vasta nyt olen tajunnut, miten täydellinen tuo Helmetin systeemi on. Niin kätevästi onnistuu kirjojen tilaaminen omaan lähikirjastoon, ja se yleinen laina-aikakin on sen 28 vuorokautta, tosi pitkä mun mielestä ja hyvä niin. Luen nopeasti, mutta palautan hitaasti (silti aina ajoissa!), heh.


Ulkomailla reissatessa kirjat on ihan must, luen mieluummin kentällä lennonlähtöä odottaessa kirjaa kuin tuijotan Netflixiä, vaikka kyllä sitäkin tulee tehtyä. Molempi parempi! Viikon reissuun pakkaan yleensä aina 2-3 kirjaa mukaan, mutta aina ne pääsee loppumaan ja joudun kajoamaan Juuson pakkaamiin kirjoihin.

Toisaalta sitä kautta olen löytänyt monta hyvää kirjaa, mm. Seppo Jokisen Koskinen-dekkarit, silloin kun en vielä dekkareita edes lukenut (kiitos Kreikan matka 2013, mä niiiin rakastan Koskisia nykyään). Ja tää on toiminut myös toisin päin, eipä nimittäin ihan viitsitty silloin 3 viikon häämatkalle raahata kokonaista kirjahyllyllistä kirjoja, vaan turvauduttiin toistemme pakkaamiin opuksiin, kun ne omat ykkösvalinnat loppuivat - näin kumpikin löysi uusia suosikkeja.


farkut H&M
takki H&M
laukku Esprit
nilkkurit Vagabond
huivi Acne Studios

Yksi mun ehdottomista lempparikirjoista on Eve Hietamiehen Yösyöttö, josta tehtiin myös elokuva, joka tuli ensi-iltaan lokakuun alussa. Käytiin silloin se heti innokkaana katsomassa Korjaamon ensi-illassa. Suosittelen ehdottomasti lukemaan tuon kirjan ja sen jatko-osat Tarhapäivä ja Hammaskeiju, ne on niin hellyttävän hauskoja. Myös Juuso on tykästynyt noihin kirjoihin kovasti, ja odotettiin yhdessä tuota leffaa kuin kuuta nousevaa.

Uskon, että moni muukin on unohtanut lukemisen riemun ja kirjastojen helppouden, joten täten haastan teidät kaikki lukemaan ainakin yhden kirjan vuoden 2017 loppuun mennessä. Ette kadu!

Tällä viikolla...

11.11.2017

...blogi on jäänyt ihan surkean hunningolle. Mulla on ollut niin valtava kiire koulun ja töiden kanssa, ettei olla ehditty kuvaamaan valoisaan aikaan yhtikäs mitään kuvituksia blogiin, ja pelkkää tekstiä en halua julkaista. Myös tekstien suhteen mulla on ollut pieni writer's block, vaikka ideoita kyllä löytyy luonnoksista lähes sata, ja puhelimesta useampi kymmenen. Toivottavasti huomenna säät suosii bloggaajaa, tästä se taas lähtee!

...kävin Oulussa, ekaa kertaa ikinä. Mulla oli siellä töiden puolesta eka tuottamani seminaari sitten kesäkuun, ja koko alkuviikon sekä vielä torstain tapahtumapäivän ajan mietin, että nyt oon unohtanut kyllä jotain. En oo keksinyt vieläkään, mitä se olisi voinut olla, joten todennäköisesti se tunne tuli vaan jostain alitajuntaisesta jännityksestä :D Itse Oulua en ehtinyt nähdä oikeastaan ollenkaan, koska mun matka meni näin: lentokenttä-hotelli-tapahtumapaikka-pikaillallinen-nukkumaan-herätys-tapahtumapaikalle-tapahtuma-hotellille-lentokentälle. Ja se kesti vain 24 tuntia.

Onneksi joulukuussa on edessä toka Oulun keikka, ja ajattelin, että jos aikataulut sallii, lähden sinne jo aikaisemmalla lennolla. Sitten ehtisin tutustua vähän Ouluunkin, kun se vaikutti tosi kivalta kaupungilta! :) Onko lukijoiden joukossa muuten yhtään oululaista?


...ihastelin aivan mieletöntä auringonlaskua. Se oli ihan tulipunainen, oih! Harva näky on kauniimpi, kuin auringonlasku pilvien päällä.

...kävin syömässä meksikolaista. Hyvä työkaveri toisessa työpaikassani lopetti, ja vietettiin hänen läksiäisiään eilen Shanghai Cowboyssa. Tilasin listalta Fish of Asia -annoksen, ja oli muuten ihan mielettömän hyvää. Vaikka tulin annoksesta täyteen, olisin voinut vetäistä toisen moisen heti perään, koska se oli vaan niiiiin herkullista.

...käytiin katsomassa Bad Moms 2. Täydellinen hömppäleffa joulufaneille, joihin itsekin lukeudun. Mila Kunis on aina vaan niin ihana, ja mun huumori on just niin huonoa, kuin Bad Moms 1 & 2 -leffoissa :D Olin leffaan mennessä vähän äksypäällä, mutta leffa sai heti suunpielet kääntymään ylöspäin.

Tässä nopea tiedote, että hengissä ollaan, ja blogi elpyy tavalliseen aikatauluunsa mahdollisimman pian.

6 ravintolasuositusta Kuubaan

8.11.2017

Saatiin etukäteen hyviä vinkkejä kivoista ravintoloista sekä tutulta että netin syövereistä. Siltä varalta, että joku teistä joskus suunnittelee reissua Kuubaan, halusin koota pari lemppariksi osoittautunutta ruokapaikkaa yhteen ja laittaa vinkit kiertämään yhdessä ytimekkäässä postauksessa. Kuubassa reissatessa me vierailimme tosiaan Trinidadissa ja Havannassa, joten vinkkaamani paikat sijaitsevat näissä kaupungeissa :)

Moni näistä onkin tällä hetkellä Tripadvisorin top-listoilla, ovat kokeneet suurta nousua sitten toissa talven, kun en näitä kaikkia sieltä silloin etukäteen tutkiessa löytänyt. Jes, ansaitsevat kyllä paikkansa! Yleisenä vinkkinä Kuubassa ruokaa etsiessä voisin todeta, että ruoasta ei kannata maksaa yli kymppiä tai drinkistä yli vitosta - muuten on eksynyt todelliseen turistirysään. Me yleensä osataan ahkerina reissaajina vältellä näitä, mutta silti meidät melkein houkuteltiin yhteen tällaiseen paikkaan! Livistettiin kummiskin sieltä jouhevasti ennen kuin peppu osui edes penkkiin. Kaikkia sisäänheittäjiä ei kannata säikähtää, mutta hintatason tai mahdollisen englanniksi lauletun livemusiikin perusteella selviää hyvin, onko ravintola turisteille vai ei :D

Havanna

5Esquinas Trattoria
OSOITE: Habanan ja Cuartelesin kulma, vanhakaupunki

Kirjoitetaan ja lausutaan myös cincoesquinas, suomennettuna viiskulma. Italialaistyyppinen. Täällä käytiin yhtenä aamuna aamupalalla - se ei ollut kovin erikoinen, mutta sen sijaan eri päivänä syöty lounas oli. Söin täällä aivan taivaallista sienirisottoa, eikä Juusonkaan pizza ollut yhtään pöllömpi. Palvelun taso oli vaihtelevaa, varmaan kielimuuristakin johtuen, mutta ainakin risotolle ja pizzalla syvä suositus! Tuttuni kehui myös paikan salaatteja.


304 O'Reilly
OSOITE: Sama kuin nimi, eli 304 O'Reilly

Aivan mielettömät drinkit! Jos joku näki mulla Instagramissa kuvia lasipurkkiin tehdystä vesimelonidrinkistä, niin se juotiin täällä. Urbaani, vähän industrial-tyylinen mesta, jossa asiakaskunta varmaan n. 20-35-vuotiasta. Turisteja jonkin verran, mutta se ei yhtään haitannut!

Käytiin täällä kaksikin kertaa, koska mä halusin toisella kerralla tilata kanapastan, jonka Juuso söi edellisellä kerralla. Ja mä en siis koskaan syö ravintolassa mitään kanapastoja, vaan tässä oli jotain todella erilaista ja maukasta. Pastan resepti oli kuitenkin kummallisesti tässä parin päivän välissä vaihtunut, eli ruoka taitaa täysin riippua kokista :D Kummallakin kerralla kuitenkin todella hyvää, ja edelleen voisin todeta että noi drinkit. Tänne kannattaa käydä huikkaamassa pöytävaraus.


Floridita
OSOITE: 557 Obispo

Drinkkibaari. Täysi turistirysä, mutta samalla nähtävyys - tässä baarissa Hemingway muinoin istui ja juopotteli. Täällä kannattaa maistaa hieman ylihintaista daiquiria ja fiilistellä tunnelmaa, vaikkei se välttämättä enää ole turistimääristä johtuen kovin autenttinen. Hauska ainakin kertavierailulle!


Fabrica De Arte Cubano
OSOITE: Calle 26

Taide- ja viihdekeskus, josta puhuinkin jo Havanna-postauksessa. Sisään mennessä saa pahvikortin, jota näyttämällä ostetaan ruoat ja juomat. Korttiin tulee ostamiesi ruokien hinnat, ja keskuksesta pois lähtiessä maksat kortille merkatun summan tiskillä. Jos kortin hukkaa välissä, taitaa muistaakseni joutua maksamaan 30 CUC eli n. 30€. Täällä söimme mielettömän hyviä tapaksia, ja maistoimme hyviä drinkkejä.


Trinidad

Taberna La Botija
OSOITE: Amargura 71-B

Kiva paikka syödä tapaksia, ilmeisesti kiva paikka myös viinien suhteen, me mentiin limulinjalla. Tarjoilijoilla hauskat, valkoiset "orjien" asut, seinillä kettinkejä ja vanhoja rautaesineitä. Ravintolan seinät ulospäin auki, joten tuuletus pelaa. Keskusta-alueella, helppo löytää loivan mäen päästä. Kiva, rento paikka ja tapakset aika hyvän kokoisia. Tilattiin kaksin jaettavaksi muistaakseni 5-6 annosta.


Casa De La Musica
OSOITE: Calle Cristo

"Musiikin aukion" laidalla sijaitseva baari/terassi löytyy suurten portaiden yläpäästä. Sisäänpääsymaksu on 1 CUC eli noin euron, monet jäävät kuuntelemaan musiikkia portaille ja ostavat drinkit kadulla pyöriviltä ravintoloiden edustajilta. Me mentiin ihan tuonne terassille istumaan ja tilattiin pari kappaletta 2,5 CUC eli n. 2,5€ maksavia drinkkejä. Nämä oli yksiä reissun parhaita, ja jopa meikäläinenkin innostui vetämään daiquireja!

Terassin reunalla on lava ja tanssialue, jossa paikalliset ja turistit salsaavat tiuhaan tahtiin. Mäkin kävin salsailemassa kuubalaisen miehen kanssa... Voi raukkaa, mä olin sen verran jähmeä lantio, että en ollut kyllä lähellekään parini vertainen. Hauskaa oli, häpeästä huolimatta :D Nähtävyyspaikka, joten paljon turisteja, muttei se illan menoa haitannut.

Muu ruokailu: paladarit/casa particularit

Söimme reissun aikana useasti myös majapaikoissamme, paikallisten ylläpitämissä casa particulareissa. Ravintolaa casa particularin sisällä kutsutaan paladariksi. Näissä saa herkullista, kotitekoista ruokaa, ja annokset olivat aina valtavia! Rennolla otteella joskus päivän aikana huikkasimme emännälle tai isännälle, syömmekö tänään täällä vai emme, ja jos söimme, niin mitä lihaa halusimme - kanaa, lihaa vai kalaa. Sen mukaan he sitten valmistivat kivoja perusruokia, yleensä riisin, kasvisten ja hedelmien kera :)

Hinnoista ei koskaan etukäteen puhuttu, ja yleensä pääruoka maksoikin 8-12CUC eli sen, mitä ravintolassakin. Majapaikkamme olivat luotettavimmasta päästä, joten meidän ei tarvinnut pelätä hintojen suhteen huijatuksi tulemista - jos olisin yhtään epäilyttävässä paikassa, varmistaisin hinnat etukäteen.


Suosin itse paladareissa syödessä lähes aina kalaa, koska esimerkiksi kana oli hyvästä mausta huolimatta siisteihin rintafileisiin tottuneelle suomalaiselle vähän liian rujon näköistä. Olimme Kuubassa myös niin kuumaan aikaan, että kun näin paikallisten kantavan kanoja kaduilla jaloista roikottaen, aloin väkisinkin pelkäämään vatsatautiuhkia - turhaan. Juuso veti huoletta myös kanaa ja lihaa, ja kaikki meni hyvällä maulla alas ilman mitään ongelmia! :D


Joskus kuitenkin paras ruoka löytyy myös yllättävistä paikoista! Söimme koko reissun parhaat kala-annokset ensimmäisenä lomapäivänä Havannassa, Playas del Este -rantarykelmän läheisyydessä löytyneestä pienenpienestä kioskinhäkkyrästä. Ensimmäinen päivä uudessa maassa, sympaattinen kokki, maukas ja tuore kala sekä taustalla liplatteleva meri - tämän parempaa komboa ei vaan maailmassa ole ;)

Näin mä nettishoppailen

7.11.2017

• Etsin kokemuksia. En shoppaile minulle tuntemattomissa verkkokaupoissa ilman, että googlaan siitä ensin useita kokemuksia, ja tämä pätee sekä suomalaisiin että ulkomaisiin verkkokauppoihin. Ulkomaisistakin verkkokaupoista luen mieluiten suomalaisten kirjoittamia arvosteluja, kun Suomeen kuitenkin olen yleensä tilaamassa.

Lisäksi tsekkaan aina ulkomaisista nettikaupoista tilatessa, että tulevatko tuotteet EU:n sisältä vai ulkopuolelta, eli joudunko maksamaan niistä tulleja. Tulleihin vaikuttaa aina myös ostosten loppusumma, ja ajankohtaiset eurorajat kannattaa tarkistaa aina Tullin sivuilta.


• Selvitän palautusehdot. Palautusehdot vaihtelee kauppojen välillä aivan laidasta laitaan, sekä kotimaisissa että ulkomaisissa firmoissa. Mulle tuli esimerkiksi nyt syksyllä yllätyksenä se, että Nelly veloittaa nykyään 3,95e kaikista palautuksista. En ole sieltä niin pitkään aikaan tilannut mitään, ja tämä oli mennyt aivan ohitse. Nämä kannattaa siis aina tutkia, ettei tule ikäviä ylläreitä vastaan. Ymmärrettäväähän tuo Nellyn maksu on, veikkaan, että heille tulee todella paljon palautuksia.

Ulkomaisista verkkokaupoista tilatessa palautuksen joutuu yleensä maksamaan itse, jolloin kannattaa ehkä miettiä, että kannattaako sitä sitä 20 euron mekkoa ryhtyä palauttamaan jos postituskulut ovat 15 euroa. Kaikkein parasta olisi ulkomailta tilatessa olla ostoksestaan niin 100% varma, ettei palautustarvetta ole, mutta käytännössä se on välillä mahdotonta. Viime talvena brittiläinen ASOS.com lisäsi suomalaisillekin shoppailijoille mahdollisuuden palauttaa ostokset ilmaiseksi, mikä on ihan mahtavaa! Mun ASOS-shoppailu on sen jälkeen noussut huomattavasti - siellä on niin upeat valikoimat, ja nyt on kiva kun palauttaminen ei maksa sitä Britteihin postitusta, jos vaate ei istukaan.

• Katson kaikki kuvat ja videot. Ikkunashoppailen paljon ASOS.comissa, ja kyseinen verkkokauppa käyttää kuvien lisäksi tuotetiedoissa paljon myös videoita. Nuo videot on osoittautuneet kaikkien ASOS-vuosien aikana ihan kullan arvoisiksi, ja olen välttänyt monta virheostosta niiden avulla. Monesti vaate saadaan kuviin istumaan hyvin esimerkiksi selkäklipseillä, mutta kun malli ja vaate pyörii videolla ympäri, edestä ja takaa, mahdollisia istuvuusvirheitä ei voida korjata tällaisilla piilokeinoilla.

Videoista näkee, miten vaate oikeasti laskeutuu ja miten kangas käyttäytyy. Tosin on myönnettävä, että moni mallille täydellisesti istuva vaate ei sitten välttämättä ihan istu meikäläiselle, mutta se onkin jo sitten ihan toinen tarina...


• Maksan paikallisessa valuutassa. Brittiläisistä kaupoista tilatessa maksan punnissa, jenkkikaupoissa dollareissa ja suomalaisissa euroissa. En tiedä, mistä lähteestä nuo kauppojen omat valuuttavaihdokset ovat peräisin, mutta ne eivät tosiaan seuraa pankkien kursseja. Tuleekin siis aina edullisemmaksi valita paikallinen valuutta: esimerkiksi 20 puntaa kääntyy monella kaupalla 27 euroksi, vaikka se pankin kurssin mukaan olisi tällä hetkellä 22,74 euroa. Jos siis valitsen maksaa loppusumman punnissa, lähtee tililtäni vähemmän rahaa kuin että jos olisin vaihtanut valuutta-asetuksen kaupassa euroiksi.

• Valitsen PayPalin aina kun se on mahdollista. Kun olen yhdistänyt korttini PayPaliin ja käytän sitä maksuvälineenä, se toimii linkkinä minun ja myyjän välillä ilman, että kumpikaan näkee toisen tili- ja maksutietoja sen tarkemmin. Tämä on tosi hyvä esimerkiksi Ebayssa shoppaillessa - itse en ainakaan haluaisi jakaa korttinumeroita ympäri maailmaa. PayPal-tiliä käyttäessä kannattaa muistaa vaihdella tunnusten salasanaa ja muutenkin suojata sitä yhtä hyvin kuin pankkitunnuksia.

Toinen suositus on luottokortti, jolloin epäonnistuneen kaupan riski on luottoyhtiöllä. Mikäli et esimerkiksi saa tuotetta ja verkkokaupasta ei vastata yhteydenottoihin, voit kääntyä luottoyhtiön puoleen. Itselläni ei ole olemassakaan luottokortteja, joten PayPal on kirjaimellisesti mun maksukaveri aina, kun vain mahdollista.

• Palautan. Monen suurin synti nettiostoksissa on se, ettei jaksa palauttaa "ihan kivoja" tuotteita. Oon tähän syyllistynyt itsekin joskus aikaisemmin, ja voi herranjestas sitä rahanmenoa ja turhien vaatteiden määrää kaapissa. Nykyään annan itselleni luvan tehdä verkko-ostoksia vain sillä ehdolla, että palautan ei-täydelliset tavarat. Ja tämä on toiminut. Teen tosi paljon palautuksia, mutta silloin tällöin kohdalle osuu täydellisyyksiä, jotka korvaa kaiken sen vaivan.

Sitä paitsi, palautus on tehty meille monessa verkkokaupassa todella helpoksi, ja aikaakin on yleensä se vähintään 14 vuorokautta, joissain kaupoissa enemmänkin. Kyllä sitä kannattaa hyödyntää.

Viikonloppu Haikon Kartanossa

6.11.2017

Nyt on kyllä takana rentouttavin viikonloppu hetkeen. Juuso yllätti mut pari viikkoa sitten reissuvarauksella Haikon Kartanoon, ja vihdoin lauantaina se toteutui. Lilluttiin ihanissa porealtaissa ja istuttiin sitruksen tuoksuisessa aromasaunassa useampi tunti. Tajuttiin siinä samalla, että tämä reissu oli meidän ensimmäinen kylpylään suuntautuva matka koko melkein 10-vuotisen yhteisen taipaleen aikana, hups! Tämä täytyy korjata jos vain mahdollisuuksia on, koska oli nimittäin ihan tosi kiva reissu. Voin hyvin nähdä itseni vuosikymmenten päästä kylpemässä tuolla oikein ruttuisena hardcore kylpylärouvana... :)


Pitkän kylpemisen jälkeen meinasi väsy viedä, joten katsottiin huoneessa hetki Siskonpetiä ennen illalliselle menoa. Sain Juuson myös katsomaan ihka ensimmäistä kertaa Sohvaperunoita, ai että sekin on niin hyvä sarja. Olin tosi epäluuloinen joskus tässä syksyllä, kun isäni ekaa kertaa näytti mulle sitä digiboksista. Olin kuullut siitä hyvää, ja epäilyksistä huolimatta se kyllä koukutti heti. Ihan parasta settiä, ja niin yksinkertaisella konseptilla.

Juuso katsoi siis ekan jaksonsa nyt lauantaina, ja tykästyi hänkin. Joskin kuulemma mun pitäisi olla Sohvaperuinoissa, mä päästelen niin kummallisia kommentteja aina kun katsotaan mitä tahansa ja annan aina kaikkien tunteiden tulla ihan suodattamatta :D En kyllä tiedä, uskaltaisinko oikeasti hakea mukaan, haha.


Noniin, takaisin Haikkoon. Kierreltiin sekä lauantaina että eilen Haikon tiluksia, ja on kyllä aivan upea tuo ympäristö. Voin vain kuvitella, missä kukoistuksessa se on kesällä, ja minkälaisia häitä ja muita juhlia ihmiset tuolla saavat viettää... ♥ Sisäpuoli on historiallisen kaunis, mutta erityisesti kaunis, vaalea ulkopuoli, pienemmät rakennukset ja pihat iskivät meikäläiseen.

Eilen tultiin Haikosta pois Porvoon keskustan kautta, käytiin tunnin verran käpöttelemässä keskustan vanhalla puolella ja istahdettiin hetkeksi glögille ja mustikkasoodalle. Olisipa ollut kiva kierrellä Porvoota enemmänkin, mutta matkalaukun kanssa se oli sen verran haastavaa että sovittiin toteuttavamme Porvooseen päiväreissu talvella tai keväällä vähän vähemmällä tavaralla.


takki Mango Suit
huivi Acne Studios
kengät Dinsko
farkut Esprit
laukku Esprit

Kävin muuten ostamassa vihdoin nämä kauan haaveillut harmaat farkut, ja oon jo nyt käyttänyt niitä lähes joka päivä. Farkut eivät ole ihan samat kuin nuo kollaasissa näkyvät, mutta Espritiltä kuitenkin, ja harmaat ilman kulutuksia. Ne tuo tosi kivaa vaaleampaa ilmettä talvisiinkin asuihin, joskaan tuon kuvissa näkyvän takin kanssa sitä ei varmaan edes tarvittaisi :D Vielä mun täytyy hankkia noihin pöksyihin joku lyhyt vyö, sillä korkeavyötäröisiä farkkuja vuosia käyttäneenä medium-vyötäröiset tuntuu koko ajan siltä, kuin ne putoaisi päältä, vaikkeivät putoakaan...

Miten teidän viikonloppu sujui? :)

Tiesitkö tästä Instagramin toiminnosta?

3.11.2017

Pohdin pari viikkoa sitten tässä postauksessa sitä, että kuoppaisinko vanhan Instagramini ja aloittaisin kokonaan alusta. Syitä tähän olivat täysin eri tyyliset, muotoiset ja kokoiset kuvat, sekalaiset filtterit ja kuvien laatu, joka oli ensimmäisissä kuvissani (vuodelta 2012) aikamoista kuraa :D En kuitenkaan halunnut poistaa Instagramia, koska jokaikinen noista 1480 kuvasta siellä muistutti jostain hauskasta hetkestä tai tärkeästä muistosta.


Mulla oli esimerkiksi kuva ostoskorista kaupassa mun jalkojen juuressa, ja vieläkin muistan sen hetken, kun otin kuvan Tampereen Hallituskadun Lidlissä. Olin juuri keksinyt jonkun sikakivan reseptin, mutta Juuso asui sillon Balilla enkä päässyt sitä hänelle kokkaamaan. Päätin siis intoillen lähettää hänelle Facebookissa kuvan mun ostoskorista, ja jostain syystä jaoin tämän kuvan myös Instaan... Enää en osaa perustella, että miksi, mutta ainakin sen avulla muistan edelleen tuon hetken kuin eilisen. Tai siis paremmin kuin eilisen, koska mun lähimuisti on surkea.


Anyway, pohdiskelin taas tätä kuvien poistamisasiaa eilen illalla, ja ihan hetken mielijohteesta heitin googleen "how to hide but not delete Instagram pics" haun. En olisi ikinä arvannut, että sen tuloksena löytäisin Instagramista toiminnon, jonka olemassaolosta en tiennyt mutta joka ratkaisi mun "ongelman" ihan täydellisesti! Multa oli mennyt tämä toiminto ihan täysin ohi, mutta on myös hyvin todennäköistä, että te kaikki muut tämän jo tiedätte. Siltä varalta, että ette tienneet, halusin jakaa ilosanomaa :D

Tiesittekö te?!


Kuvan oikean yläkulmän yläpuolelta kun painaa tuota kolmen pisteen painiketta, tulee esille valikko. Valikon ylimmäinen vaihtoehto, jolle olen ollut ennen ilmeisesti täysin sokea, on nimeltään Arkistoi. Sitä klikkaamalla kuvat siirtyvät itsellesi talteen, mutta häviävät esillä olevasta feedistä. Kun katsot omaa feediäsi, huomaat oikeassa yläkulmassa ruutua olevan kellonuolen. Sitä klikkaamalla pääset Arkistoon, jossa sijaitsevat kaikki nämä piilottamasi kuvat, tallessa. Kuvat voi koska tahansa palauttaa takaisin feediin niiden julkaisuajan mukaiseen koloon.

Tää on ollut niin #firstworldproblems, että hävettää, mutta silti olen nyt iloinen siitä, että olen löytänyt asiaan ratkaisun. Piilotin eilen kokonaiset 1159 kuvaa, ja voi olla, että piilotan vielä lisääkin. Yhtä hyvin saatan palautella joitain kuvia takaisin, jos niitä tulee ikävä. Tärkeintä on kuitenkin se, että ne ovat kaikki itselläni tallessa, ja aivan yhtä helposti itselle selattavissa kuin julkisenakin näkyvät kuvat.

Erittäin hyvä toiminto siis oman syötteen väliaikaiseen tai lopulliseenkin muokkaukseen, jee!

8 x kokemuksia Trinidadista

Trinidad oli Havannaa rauhallisempi, värikkäämpi, maastoltaan epätasaisempi, luonnonläheisempi ja yleisesti eloltaan leppoisampi kaupunki. Liikennettä on Havannaan nähden paljon vähemmän, autojen lisäksi matka hoituu jalkaisin tai vaikka heppakärryillä. Ihmiset on leppoisia ja ystävällisiä, vaikka katujen kulmat ovatkin täynnä jiniteroja. Oltiin niistä etukäteen huolissamme, varsinkin kun toisen Trinidadin majapaikkamme isäntä varoitteli heidän johtavan tahallaan turisteja harhaan esim. majapaikkojen tai taksien suhteen, mutta me saatiin aina olla heiltä rauhassa, ei tainnut kukaan tulla jutustelemaan kertaakaan.

Tässäpä hillittömän pitkiä muistelmia Trinidadista!


1. Trinidadin lähialueilta löytyy useita upeita luonnonpuistoja, joista yhdessä mekin käytiin tekemässä n. 7km kävely. Varustauduin tähän kävelyyn vähän kehnosti, luultiin reittiä puolet lyhyemmäksi, ja vetelin menemään hellemekolla ja flipflopeilla :D Aina hyvä ratkaisu, kun reitillä on märkiä, limaisia kiviä ja puisto täynnä käärmeitä... Onneksi tohveleiden pohjassa oli kitkaa, ja mies onneksi etukäteen oli tarkistanut, ettei Kuuban luonnossa ainakaan Trinidadin seuduilla pitäisi olla kai mitään myrkyllisiä eläimiä, niin ei tarvinnut pelätä nilkkojen vierestä luikerrelleita kavereita muuten kuin mielenterveyden osalta.

Meidän vierailema puisto oli Parque el Cubano, ja kuljettiin sinne taksilla. Maksettiin kuskille joku parin kympin könttäsumma, ja hän vietti meidän puistoseikkailun ajan siestaa muiden taksikuskien kanssa puiston läheisellä parkkipaikalla :) Hän käski meitä olemaan puistossa juuri niin kauan kuin halutaan, ei mitään kiireitä. Meillä meni tuon 7-8km leppoisaan kävelyyn ja vesiputousluolassa uiskenteluun yhteensä ehkä n. 2-3h.


2. Matkattiin Trinidadin reissun ajan kahtena päivänä aivan upealle uimarannalle nimeltä Ancon. Bussi lähti Trinidadin keskustasta ihan turisti-infopisteen vierestä. Se kulkee vain muutaman kerran päivässä, mutta kun on valmis lähtemään liikkeelle jo aamupäivän aikana, aikataulut oli aika jees! Ranta on tosi pitkä, sen varrelle mahtuu sekä hotelleja että ihan autiota osaa, eli ihan omassakin rauhassa saa olla, jos haluaa. Me pötköteltiin tuoleilla tosi rauhallisessa osassa rantaa, jossa oli tasan niitä tuoleja, idyllisiä banaaninlehtivarjoja ja noin sadan metrin päässä rantabaari. Baarista sai tosi halpaa juotavaa ja mm. kookoksia :) Ehkä kaunein ja rauhallisin ranta, jossa olen koskaan ollut!

Rannan alueella voi bongata myös erilaisia liskoja, pelikaaneja ja merimetsoja. Käytiin tältä rannalta käsin myös snorklaamassa, olisikohan maksanut 10 CUC/hlö, mutta silloin oli aivan liian tuulinen sää. Eihän siitä oikeasti tullut muuta kuin erittäin sekavaa GoPro-matskua, jossa meitsi juo noin puolet Karibianmerestä :D Nam.


3. Trinidad on ihan mieletön paikka tanssia salsaa! Tanssiravintola nimeltä Casa de La Musica sijaitsee kaupungin keskustan aukion portaiden yläpäässä, ja on täynnä turisteja, mutta paljon myös paikallisia. Tänne kuubalaiset nuoret miehet tulevat tanssittamaan naisia, ja mä olin yksi uhreista! :D Joku saattoi silloin instassa nähdäkin kuvan tästä tapauksesta, Juuso myös kuvasi aika surullista GoPro-materiaalia mun mooveista... 

Mullahan on siis ehkä Suomen surkein koordinaatiokyky minkään jumpan saatika sitten tanssin suhteen mutta hei, jos Kuubassa sua tullaan hakemaan kolme kertaa, niin kyllä sä saakeli menet! Mikä voisi olla parempi paikka tanssia salsaa ekaa kertaa elämässä, kuin Kuuba. Aviomieskin kannusti siihen malliin, että oli vaan mentävä! Tanssiparini selkeästi huomasi mun kankeuden, mutta ei siitä välittänyt vaan ystävällisesti mukautui mun rajottuneisiin liikkeisiini :D  Oli niin siistiä huomata, kuinka hän ja muut kuubalaiset vaan ihan oikeasti syvästi rakastaa salsaa, se into ja tanssin ilo tarttui taidon puutteista huolimatta itseenkin. 


4. Yövyttiin Trinidadissa kahdessa casa particularissa, joista kumpikin oli aivan ihana kokemus ja paikka majoittua. Kuuban yleiseen tasoon nähden molemmat olivat myös erittäin korkealaatuisia. Edullisempi oli 25CUC/€/yö ja nimeltään Jose y Kirenia, toinen taisi olla 40-45CUC/€/yö ja nimeltään Dr Amaro y Dra Yamira. Ensimmäiseksi mainitussa oli paljon lemmikkejä, joten buukattiin loppureissuksi mun allergioiden vuoksi tuo toka. Kumpaakin majapaikkaa pyörittivät perheet, niinkuin casa particulareja aina, mutta olo oli kuin parhaassakin hotellissa, erityisesti toiseksi mainitussa. Jälkimmäisestä löytyi myös meidän ainoa nettikokemus Kuubassa, yhteyttä sai käyttää aamupalan yhteydessä 30 minuuttia ja kävinkin sen avulla yhtenä aamuna heittämässä viestiä läheisille ja pari kuvaa Instagramiin :)  Muuten nautinkin netittömyydestä täysin siemauksin!

Ensimmäisessä majoituksessa ei puhuttu lähes ollenkaan englantia, mutta palvelu pelasi elekielellä oikein hyvin, ja perhe oli aivan äärettömän sydämellinen. Jälkimmäisen majoituksen perhe oli myös ihana ja järjestänyt meille yllätyksen, koska tiesivät meidän olevan häämatkalla. Pariskunta koputti pian meidän saapumisen jälkeen meidän oveen, ja siellä silmät tuikkien ojensivat meille skumppapullon ja kukkakimpun. Aivan ihana ele ja kruunasi kyllä koko Trinidadin reissun! Tuli vaan harmitus perheen puolesta, että olivat skumppaan satsanneet - se oli nimittäin Euroopasta importedia eli kuubalaisittain ihan sairaan kallista. Onneksi tiedän, että heidän casa on lähes aina täyteen buukattu, joten eiköhän heillä taloudellisesti suju oikein hyvin. Skumppa me kuljetettiin Suomeen, ja suunnitelmissa on korkata se tässä loppusyksystä/talvella, kun meidän 10-vuotispäivä lähenee :)


5. Tutustuttiin ihan vahingossa aivan mahtavaan kuubalaiseen mieheen, joka soitteli kitaraansa joka päivä Casa de La Musican aukiolla. Hän ei ilmeisesti kerännyt rahaa, vaan myi levyjä ja soitteli omaksi ilokseen. Biisivaihtoehtoja oli kaksi: Trinidad ja Sombrero. Molemmissa biiseissä joka toinen sana on tuon biisin nimi :D Mulla soi vieläkin päässä ihan selvänä mielikuvana "Ooo trinidaaad, oo trinidaad... oo oo oo trinidaad". Aivan ihana pappa! Käytiin vielä viimeisenä iltana hymyilemässä hänelle viimeistä kertaa ja hän selkeästi tunnisti meidät, stoppasi soittelun hetkeksi ja vilkutti! :D


6. Meidän piti alunperin saapua Trinidadiin Havannasta bussilla, mutta bussiasema sijaitsee Havannassa suoraan sanottuna aika metsässä, joten selvitettiin muita vaihtoehtoja. Muu vaihtoehto tarkoitti yksityisempää kyytiä: auto ottaa useamman matkustajan kyytiin, hakee jokaisen majoitukseltaan Havannasta ja kuljettaa majoitukselle Trinidadiin annetun osoitteen perusteella. Tämä vaihtoehto ei ollut bussia paljon kalliimpi, ja oltais jokatapauksessa jouduttu ottamaan ensin Havannassa taksi linja-autoasemalle, joten päätettiin kokeilla tätä vaihtoehtoa.

Auto olikin sitten "hauska" pitkänmallinen (oon maailman surkein automerkeissä), ja koska meidät poimittiin viimeisenä kyytiin, istuttiin auton takaosassa 20cm-leveillä sivuttaisilla nahkapenkeillä :D Alkuun tämä nauratti, mutta viiden tunnin matkaamisen jälkeen oli jäsenet todella jumissa, erityisesti mulla, koska mua vastapäätä istui ranskalainen polviongelmainen tosi pitkä mies. Hänen polviongelmansa vuoksi mä tingin omasta mukavuudestani ja olin aika kippurassa koko matkan. Onneksi pysähdyttiin kaksi kertaa nopeasti, niin sai vähän verrytellä, mutta oli kokemus sinänsä. Jälkikäteen kyllä naurattaa, ja onhan tää hauska tarina kerrottavaksi omille lapsille sitten joskus :D

Matkalaukut oli tottakai kuubalaisittain auton katolla ilman minkäänlaisia kiinnikkeitä, snadisti jännitti, nähdäänkö rinkkaamme enää koskaan. Kuski hoiti hommansa, mutta oli muuten aikamoisen limainen: kunnon kultaketjut kaulassa ja auton vaihdekepissä sekä puhelimen taustakuvana hänellä oli valokuvina sitä tietynlaista naiskauneutta if you know what I mean :'D Hän myös pysähteli vartin mittaisille hedelmäkaupoille tien varrella asuvien naisten kanssa, ilmoittamatta matkustajille mitään. Onneksi oltiin reissussa ilman kelloa, niin huvitti vaan hänen kumkvattien mutustelunsa jossain keskellä ei mitään :D Jos matka olisi käynyt toiseen suuntaan, ja meillä olisi ollut kiire lennolle, en varmaan olisi naureskellut yhtään näin paljoa...


7. Trinidadista ostettiin kotiin vietäväksi pullo kuubalaista rommia ja hunajaa. Hunaja maksoi ehkä euron, ja on ollut aivan mielettömän hyvää! Jos ostan tuliaisia, rakastan ostaa sekä itselle että muille matkoilta juttuja, joilla on oikeasti käyttöä. Nyt vaan harmitti, kun oltiin jatkamassa Jenkkeihin, niin ei voitu ostaa Kuubasta hirveästi mitään, sieltä kaiken vieminen USA:n rajan yli on kiellettyä. Tuo yksikin rommipullo ostettiin sillä riskillä, että joudutaan siitä rajalla luopumaan!

Trinidadista ostettiin myös yksi sikari, mutta maisteltiin sitä vasta palattuamme Havannaan. En ole koskaan poltellut mitään, mutta toi Montecristo oli oikeasti aika hyvää! Tupakointia en ole koskaan ymmärtänyt, enkä tule ymmärtämäänkään, mutta sikarit voi hyvinkin olla ihan mielenkiintoinen harrastus jollekulle :)


8. Meidän reissun aikana maan hallinto myrkytti ja poltti zika- ja dengue-hyttysiä estääkseen virusten leviämisiä. Oli aika hassun näköistä, kun mieletön myrkkypilvi nousee yhtäkkiä viereisen talon pihasta! Tällä toimenpiteellä Kuuba sai pidettyä maansa vapaana zikasta kesän alkuun saakka, ensimmäiset tartunnat raportoitiin juuri ennen meidän matkaa. Ympäröivissä maissa zika-viruksesta oli tässä vaiheessa kärsitty jo paljon kauemmin, joten Kuubalta aika huikea saavutus!

---

Trinidadissa koettiin monia reissun huippuhetkiä, ja siellä oleillessa vihdoin iski tajuntaan ja kroppaan se rentoutuminen, jota häämatkalta odotin. Mikään ei ole parempi fiilis kuin se, että juuri nyt sun ei tarvitse tehdä yhtään mitään, voit vaan olla, läiskiä korttia, nauttia musiikista ja olla maailman rakkaimman ihmisen seurassa, ilman yhteyksiä tai velvollisuuksia ulkomaailmaan. Nukuin kevään väsymykset ensin pois Havannassa, rentouduin Trinidadissa. Ihania kaupunkeja kumpikin ♥

Seuraavaksi luvassa häämatkan osalta Kuuban ruokavinkkejä sekä Los Angelesia, joka ihan todella ja totaalisesti varasti meikätytön sydämen! ♥