#metoo

18.10.2017

Kukaan ei varmaan ole voinut olla huomaamatta Facebookissa maailmanlaajuisesti levinnyttä #metoo-kampanjaa. Harvey Weinsteinin ahdisteluoikeusjutusta liikkeelle lähteneestä ilmiössä on kyse siitä, että seksuaalista häirintää tai ahdistelua kokeneet naiset jakavat #metoo-hashtagia (suomeksi "minä myös"), jolloin nähdään, miten hirvittävän yleistä se kaiken kaikkiaan on. Itseä on ainakin syvästi järkyttänyt nähdä se jakojen suuri määrä jo pelkästään omassa, kohtuullisen pienessä fb-kaveripiirissä. Jokaisen ystävän päivitykseen on kiinnittänyt huomiota tavallista päivitystä enemmän, ja jokaisen kohdalla on herännyt ajatus, että "eikä, toikin".

Häirintää olen itse kokenut esimerkiksi lähes jokaisella baarireissulla, olin siellä sitten ystävien tai aviomiehen kanssa. Vihkisormus sormessa (tai iän myötä rupsahtaminen, hoho) on vähän vähentänyt ongelmaa, muttei poistanut sitä kokonaan. Jokaisen baari-illan jälkeinen kotimatka myös pelottaa, mikä on ihan järjetöntä - miksi jotkut ihmiset laittavat toiset ihmiset pelkäämään pelkkää kadulla kävelyä. Omissa baaririennoissani (ehkä 3 kertaa vuodessa) yleensä kohdataan Juuson kanssa jossain vaiheessa yötä samassa paikassa niin, että saadaan mennä kotiin yhtä matkaa ja minun ei tarvitse pelätä. Jatkuvasti silti pelkään yksin yöllä kotiin lähtevien ystävien puolesta, ja kaikkien kanssa aina sovitaan, että kotiin päästyä laitetaan viesti, että ollaan kodin seinien sisäpuolella.


Häirintä ei todellakaan rajoitu vain pimeään aikaan tai baaritilanteisiin, vaan sitä tapahtuu myös ihan kirkkaassa päivänvalossa, julkisillakin paikoilla. Häirintää ihan tavallisessa arjessa sain kokea erityisesti Lontoossa asuessa. Ihan ihmisten aikoihinkin tuli vastaan muutama läheltä piti -tilanne, joissa onneksi olin itse skarppina eikä sen vuoksi pahempaa päässyt käymään. Jos olisin ollut yhtään sinisilmäisempi tai en olisi kiinnittänyt huomiota ympäristööni koko ajan, tilanne voisi olla eri. Ja se on pelottavaa, koska kukaan ei voi aina olla 100% läsnä ja tarkkana.

Yksi esimerkki näistä läheltä piti -tilanteista Lontoossa on eräs koulumatka. Iltapäivän ruuhkametrossa luennon jälkeen matkustaessani koki verkkareihin ja keltaisiin crocseihin pukeutunut mies oikeudekseen tarrata minua takaapäin yhtäkkiä vyötäröstä ja hartiasta ja painaa oman etumuksensa kiinni minuun. Siinä häntä ravistelin useaan otteeseen irti, ja aina hän päätti tarrata uudelleen kiinni. Kun metro saapui kotiasemalleni Bethnal Greeniin, päätin ovien auettua hetken odottaa, että jääkö hänkin pois tällä asemalla. Kun mies ei tehnyt elettäkään poistuakseen metrovaunusta, hyppäsin viime hetkellä, juuri ennen ovien sulkeutumista, ulos vaunusta.

Liukuportaissa ravisutti kuvotuksesta, mutta ajattelin vaan että "jes, pääsinpäs eroon". Sitten tunsin, että joku ilmestyi taakseni. Eka ajatus oli, että se on taas vaan tämä ruuhka, mutta kun vilkaisin omiin jalkoihini, näin samalla takanani ne samat keltaiset crocsit. Mies olikin seurannut mua, ja portaiden yläpäässä alkoi ehdottelu lähteä metroaseman kuppilaan yksille, tai hänen luokseen.


Kymmeniä kertoja sain sanoa miehelle ei, kunnes lopulta pakenin häntä piiloon lähimpään ruokakauppaan. Ruokakaupasta soitin kanssani samassa asuntolassa asuvalle ystävälle, että tulee mua vastaan, ja että mua seurataan. Tästä on jo niin monta vuotta, etten enää muista, tuliko ystävä vastaan vai puhuinko koko kotimatkan hänen kanssaan vain puhelimessa, mutta sen muistan, että kaupassa ollessa mies vihdoin luovutti ja katosi. Seuraavat päivät tärisytti ja ahdisti sekä valoisaan että pimeään aikaan.

Ahdistelua on kaikki se, mikä tuntuu toisesta osapuolesta epämukavalta.

Ahdistelua voi kohdata siis missä vain, mihin kellonaikaan tahansa. Julkisella paikalla tai jopa omassa kodissa. Naisena, miehenä, muunsukupuolisena tai transsukupuolisena. Aihe on ollut pinnalla kauan, ja se on vaikea, mutta vain tällaisilla laajalti näkyvillä ilmiöillä voidaan vaikuttaa siihen, millaisessa ilmapiirissä saadaan tulevaisuudessa elää ja saadaanko tuntea olomme turvalliseksi. Päätin julkisesti kertoa teille tämän tarinani, jotta yhä useampi saa rohkeutta lisätä Facebookiinsa ja sosiaalisen median kanaviinsa alla olevan tekstin. Ehkä sitä kautta saadaan vaikutettua yleisiin asenteisiin, ja jos yksikin ahdistelua harrastava henkilö herää sen vuoksi korjaamaan ajatusmaailmaansa, on se jo tärkeä askel eteenpäin.

"Me too.

If all the women who have been sexually harassed or assaulted wrote 'Me too.' as a status, we might give people a sense of the magnitude of the problem. #metoo"

Halutessasi voit lukea kampanjasta ja ahdistelun määritelmästä lisää täältä.

2 kommenttia:

  1. Hirveää kyllä, miten yleinen asia tuo on. Todella ahdistavan kuuloista tuo, mitä sinulle kävi Lontoossa, vaikka huonomminkin olisi voinut käydä. Omalle kohdalle on sattunut lähinnä huutelua, usein nämä huutelijat ovat lähes tuplasti itseni ikäisiä setiä. Härskein itse kokemani tapaus oli toissakeväänä ihan omassa kotikaupungissani. Oli kaunis aurinkoinen aamupäivä ja olin menossa vapaapäivänä ruokaostoksille. Kävelykadulla tuli vastaan mies, joka muka casuaalisti ohikulkiessaan esitteli ihan sitä itseään farkkujen sepaluksesta. Olin kuin en olisi huomannutkaan, mutta helvetti kun oikeasti suututti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ja tämä oli vain yksi esimerkki. Onneksi ei käynyt huonommin :/ Tuo huutelu ja vilauttelu on niin inhottavaa, ja varsinkin vilauttelu oikeasti kyllä täräyttää ja oksettaa.

      Poista