"Miten teillä on varaa matkustaa niin usein?"

31.10.2017

Matkustetaan Juuson kanssa ulkomailla useamman kerran vuodessa. "Parhaimpina" vuosina matkoja on kertynyt 5-6 kappaletta, viime vuonna taas panostettiin kaikki rahat pitkään häämatkaan läpi Kuuban, Kalifornian ja Nevadan. Tasaisin väliajoin joku kaveri, sukulainen tai puolituttu kysyy, miten meillä voi olla rahaa matkustaa "näin usein", mikä sekin on mielestäni hyvin vaihteleva käsite. Joillekin kerran vuodessa on usein, joillekin 5 kertaa vuodessa on usein. Joillekin 10 kertaa vuodessa on harvoin. Kyselijöille vastaan yleensä lyhyesti vain sen, että elämä koostuu valinnoista, ja jokainen tekee omansa.

Mä olen esimerkiksi tienannut koko parivuotisen opiskeluajan reippaasti alle virallisen köyhyysrajan, mutta silti olen matkustanut tänä aikana useamman kerran Lontoossa, Amsterdamissa, Ruotsissa, Kuubassa, Jenkeissä ja Albaniassa. Ollaan parin viikon päästä menossa Marokkoon, ja keväällä mua kutsuu äitin kanssa tyttömatka Pariisiin. Yhtäkään matkaa ei ole ostettu luottokortilla tai lainalla, vaan ihan itse tienatulla ja säästetyllä rahalla. Häämatkasta tosin iso osa sponssista tuli häälahjoista, ja tästä ollaan edelleen aivan mielettömän kiitollisia kaikille meidän rakkaille.


Moni tuntuu edelleen elävän siinä käsityksessä, että matkustaminen on jotenkin todella kallista. Oon yrittänyt kumota tätä käsitystä lähipiirissä, sillä ihan mielettömän ihania matkoja voi saada jo vaikka 200 eurolla - kun vain tietää, mistä etsiä. Vuosien aikana ollaan opittu Juuson kanssa metsästämään ne parhaat lento- ja hotellitarjoukset, ja nyt kun ollaan siirrytty osaksi käyttämään Airbnb:tä, harrastus sen kuin halpenee.

Tärkeintä matkustamisen mahdollistamisessa on tarjousten seuraamisen lisäksi tietysti myös se iänikuinen säästäminen, josta olen blogissa jo aiemminkin jauhanut. Suurin tekijä meidän taloudessa on se, että me eletään melko pienesti, yleensä ihan huomaamatta ja ilman tunnetta siitä, että jäätäisiin jostain paitsi. Meillä ei esimerkiksi ole autoa, vaan käytetään julkisia liikennevälineitä. Auto on varmasti monen kotitalouden suurin menoerä asumiskulujen jälkeen, bensoineen, veroineen, vakuutuksineen ja huoltoineen. Tässä me säästetään jo useampi tonni, jolla saadaan tehtyä jo useampi matka vuodessa. Kaikille auto ei ole valinta, vaan pakollinen esimerkiksi pitkän työmatkan vuoksi, mutta meille se on Helsingissä hyvien kulkuyhteyksien äärellä vaihtoehto, joka ollaan jätetty valitsematta.


Käydään myös melko harvoin ulkona bailaamassa, erityisesti mä pidän enemmän himassa istuskelusta kavereiden kanssa. Jos satunkin käymään ulkona, harvemmin edes tilaan tiskiltä mitään alkoholipitoista, koska mulle tulee baariympäristössä helposti siitä huono olo. Moni kaveri käy baarissa 2-4 kertaa kuukaudessa, ja käyttää joka kerta aloittelujuomiin, sisäänpääsymaksuun ja tiskijuomiin sen vähintään 30€/kerta. Tästä tulee jo kuukaudessa 120€. Näin esimerkkinä taas niistä valinnoista, joita jokainen oman elämäntilanteensa mukaan tekee :)

Meillä ei ole myöskään mitään kalliita ja säännöllisiä harrastuksia, kuten laskettelua, voimistelua tai vaikka pilatesta. Juuso käy työpaikan salilla, käydään yhdessä ja kavereiden kanssa kävelyillä ja mä kirjoittelen tätä blogia, josta tulee pieniä kympin kuluja kuukaudessa. Vastaavia esimerkkejä asioista, joihin me ei käytetä rahaa mutta moni muu käyttää, löytyisi kymmeniä, alkaen vaikka takeaway-kahvista. Mä en juo kahvia, ja Juusokin lähinnä töissä toimistolla, joten se ei ole meille arjessa arvokas asia, kun taas monelle se on se päivän pieni oma hetki.


Kaiken kaikkiaan olen siis sitä mieltä, että suurimman osan työssäkäyvistä, varsinkin perheettömistä ihmisistä on turha laukoa niitä "matkustaisinhan mäkin, jos olisi rahaa" -kommentteja. Meillä ei ole mitenkään erityisen paljon rahaa, melkeinpä päinvastoin koska opiskelijataloudessa tässä elellään. Matkustaminen on mahdollista, kun vaan itse miettii niitä omia kulutustottumuksia ja sitä, mikä elämässä ja arjessa on tärkeintä. Joillekin se on se auto, meille se on maailman näkeminen. Joillekin taas omien säästettyjen rahojen päällä istuminen, ja se on ihan fine.

Jokainen siis taaplaa tyylillään. Kaikkea ei voi saada, ellei ole miljonääri, mutta monesti niitä omia arjen tottumuksia uudelleen järjestelemällä saattaakin mahdollistaa itselleen jotain, mitä on jo kauan kaivannut. Eli vinkkinä niille, ketkä haluaisivat matkustella enemmän: kannattaa selvittää rauhassa, mistä on valmis luopumaan ja mikä on itselle se prioriteetti numero yksi, ja lähteä siitä liikkeelle :)

11 x kokemuksia Havannasta

30.10.2017

Useamman lukijatoiveen johdosta postaan uuden blogin puolelle viime vuotiseen häämatkaamme liittyvät postaukset vanhan blogin puolelta. Ei kuitenkaan hätää, vanhat postaukset eivät tulee syömään tilaa uusilta postauksilta :)

Häämatkalla oltiin touko-kesäkuussa 2016, ja ensimmäinen kohteemme oli Kuuban taianomainen pääkaupunki, Havanna ♥ Havanna oli kuin Kuuba itsessään, hikinen ja pölyinen, mutta täynnä tunnelmaa. Sikarinsavua, salsan tahteja, drinkkejä ja auringonlaskuja. Äänekkäitä autoja, äänekkäitä ihmisiä. Lukemattomia paladareja, paljon kulkukissoja ja -koiria. Ihmisiä iltaisin kadulla nauramassa, halailemassa ja suuteloimassa.

1. Kaupunkia halkova Camera Obscura on ihan mieletön juttu! Talon katolla sijaitseva pimeä huone kameroineen kuvaa livekuvaa suuresta osaa kaupungista, ja muutamalla eurolla pääsee seuraamaan, mitä havannalaiset puuhaavat juuri samalla sekunnilla toisella puolella kaupunkia. Camera Obscuroita on maailmassa muutamia, niistä kannattaa googlailla lisää jos kiinnostaa!


2. Köyhyys on käsinkosketeltavaa. Turistien kanssa työskentelevillä pyyhkii hyvin, mutta ala-arvoisissa oloissa asuu paljon miehiä, naisia, lapsia ja jopa perheitä. Prostituoituja ja laitonta sikarikauppaa on helppo bongata melkein kaikkialla. Luin jostain, että peruskuubalaisen kuukausipalkka on n. 20 euroa, eli turistit ovat varmasti hyvin tervetulleita!


3. CocoTaxilla on hauskaa ja edullista (ei kuitenkaan tavallista taksia edullisempaa) matkata lyhyitä matkoja, ja on aikamoinen kokemus istua pallurataksissa ja puristaa kattokahvaa henkensä edestä kuskin painaessa tallaa pohjaan säästelemättä :D Pidemmälle pätkälle en näitä suosittele, sillä matkustajille ei ole turvavöitä ja taksissa ei ole laitoja laisinkaan... Me napattiin pari kertaa CocoTaxi Obispolta Maleconille, matka oli varmaan parisen kilsaa, maksettiin n. 4-5 CUC/matka. Varmaan olisi saanut tingattua alemmaskin, mutta tuo raha on kuubalaisille suurempi kuin meille, joten mentiin ja nautittiin kyydistä! :)

4. Sikari savuaa ihan kaikkialla, sisällä ja ulkona. Mahtavaa näin astmaatikon kannalta :D Täytyy tosin myöntää, että tuli sitä itsekin sikaria maistettua, ensimmäistä kertaa elämässä... Oltiinhan me Kuubassa!


5. Nettimahdollisuudet ovat melko mitättömiä ja hankalia, mutta otimme reissussa sen vastaan syleillen! Olo oli todellakin lomalaisen, ja ilolla seurasin, miten hyvin ihmiset viihtyvät iltaisin toistensa kanssa seurustellen pitkin katuja sen sijaan, että tuijottaisivat kotona tietokoneen ja puhelimien näyttöjä. Aika kulkee ihan omaan tahtiinsa, muttei kuitenkaan hitaasti!

6. Taksikuskeja löytyy joka lähtöön, eikä potentiaalisia matkustajia jätetä tien varteen koskaan! Varsinkin Maleconia pitkin kävellessä lähes 5 sekunnin välein vierelle hidasti uusi palveluntarjoaja, mutta kiltisti he myös jatkavat matkaa, kun huikkaa "no gracias" tai huitoo kädellä rennosti poispäin. Viralliset valtion taksit ovat keltaisia, siistejä autoja. Epäviralliset, joita tuli hyödynnettyä ihan yhtä paljon, ovat sitten ihan laidasta laitaan. Parhaimmillaan epävirallinen taksi on kaunis, vanha Chevy, joka kelpaisi Suomessa vaikka hääautoksi! Pahimmillaan se on juuri ja juuri eteenpäin runksuttava vanha Lada, jonka kylkeen on kirjoitettu spraymaalilla TAXI :D


7. Pelikortteja ei löydy oikeasti melkein mistään! Ei edes matkamuistokaupoista. Eli jos mielit läiskiä matkaseuralaisesi kanssa korttia, pakka kannattaa pakata mukaan jo Suomesta.

8. Valuuttaa voi vaihtaa vain maan sisällä, eli käytännössä lentokentällä tai hotelleissa. Lentokentilläkin vaihto sujui hieman kyseenalaisesti, toisesta kojusta kuitin kera, toisesta ilman ja tietysti eri kursseilla vaikka ulkoisesti samaa ketjua olivatkin :D Raha kannattaa vaihtaa euroista pesoiksi, dollareista vaihdettaessa kurssi on kehnompi. Myös maasta poistuessa vaihtotiskillä ei yhtäkkiä mukamas ollutkaan kuin 20 euroa ja 20 dollaria, joten jouduttiin vaihtamaan loput kuubalaiset valuutat takaisin euroihin ja dollareihin useassa eri vaihtopisteessä. Tämä kannattaa muistaa, ei kannata olla matkan loppuessa liikaa CUC:eja, koska et saa vaihdettua niitä pois missään päin maailmaa!


9. Ruokakauppoja ja siten siis myös pullotettua vettä on vaikeaa löytää! Eli jos kerran löydät hyvän kaupan, mistä ostaa vettä, paina sen sijainti mieleesi. Kuumuus oli ainakin toukokuussa ja kesäkuussa todella kovaa, ja vesi oli entistä elintärkeämpää.

10. Ikkunat kadulle päin ja kadut ovat täynnä kovaan ääneen ja kiireettömästi toisilleen keskustelevia ihmisiä. Varsinkin ensimmäisenä päivänä koimme monta säikähdyksen hetkeä, kun kävelytien reunaa pitkin kävellessä yhtäkkiä korvan vierestä vanha papparainen tai kärttyisä kuubalainen vaimo huutaa kadulle päin espanjaksi jotain aivan käsittämätöntä :D


11. Uskomattomin paikka katsoa auringonlaskua on pitkä rantakatu Malecon. Paikalliset kokoontuvat sinne iltaisin ja kutsuvat sitä Havannan sohvaksi. Piti paikkansa.

Halloween 2017

Meidän osalta tämän vuoden halloween tuli, oli ja meni, mutta moni varmasti vielä viettää sitä tällä viikolla, kuun vaihteen sattuessa tänä vuonna keskelle viikkoa. Koska olin lauantaina töissä, en onnistunut tänäkään vuonna kuvaamaan meidän leipomuksia ennen vieraiden saapumista, vaikka kuinka se oli mielessä... Damn! Kovasti aion kuitenkin ainakin samaa kakkua leipoa uudelleen, muulloinkin kuin halloweenina, joten tsemppaan kuvien kanssa sitten ensi kerralla.

Muutamat kuvat ehdin kuitenkin napata osasta meidän koristeista lauantaiaamupäivällä ennen töihin lähtöä! Koristeltiin asunto siis jo perjantaina tuon mun työvuoron vuoksi. Kuvissa ei näy kaikki, sillä seittiä, pikkukoristeita, irtoraajoja ja eristysnauhaa tuli ripoteltua vähän sinne tänne, kylppäriä myöten. Tässä kuitenkin pieniä maistiaisia siitä, millaisilla koristeilla mentiin nämä pippalot, jos joku vaikka tarvitsee ideoita vielä tälle viikolle :)


Keltamusta eristysnauha on vuodesta toiseen mun ehdoton lemppari, ah! Niin helppo ja edullinen efekti. Oven päällä keikkuva verkkopaita kuului Juuson asuun, hän pukeutui tänä vuonna Uuno Turhapuroksi :D Verkkopaita on Varustelekasta, ja värjättiin sitä tollaiseksi tunkkaiseksi vielä erilaisilla teepusseilla ja tehtiin reikiä saksilla. Housut on Fidasta ja henkselit H&M:ltä, hammasväri Punanaamiosta. Tein sängen, kulmakarvat ja yleisesti tuhnuisen ilmeen Juuson kasvoille tummilla luomiväreillä...

Tässä vielä Juuson paras Uuno-pose, mitä mieltä olette yhdennäköisyydestä? :D


Mä yritin pukeutua Elisabethiksi, mutta en saanut tätä omaa reuhkaa taipumaan sitten kuitenkaan polkalle, enkä halunnut käyttää peruukkia, joten jäin kiireessä ihan täysin ilman naamiaisasua. Täytyy ensi vuonna korjata tilanne sitten 200% panostuksella!


Yllä olevan kuvan nappasin siinä vaiheessa, kun kaikki leipomukset, guacamole ja booli oli vielä jääkaapissa, mutta halusin esitellä nämä mahtavat Tigerista löytyneet poppari- ja hauta-arkkuboksit. Superkivoja ja edullisia elementtejä, joita on varmaan tälläkin viikolle Tigerissa vielä myynnissä, jos joku ihastui :) Paketissa tuli useampia, jolloin tää oli kiva keino lajitella pienempiä sipsi- ja karkkipurkillisia ympäri kämppää eikä niin, että niitä on saatavilla vain tietyllä pöydällä.

Tällainen oli meidän Halloween 2017!

Halloweenin valmistelua

27.10.2017

Tällä hetkellä istun meidän lattialla, ihan intopiukeena keskellä halloweenkoristeita. Ympäriltä löytyy mm. ilmapalloja, köynnöksiä, serpentiiniä, lepakoita ja irtoraajoja. Huomenna siis vihdoin vietetään meidän vuosittaisia halloweenpippaloita! Mulla on huomenna vähän ikävästi alkuiltaan asti kestävä työvuoro, joten joudutaan siivoamaan, koristelemaan ja leipomaan suurimmaksi osaksi jo tänään. Onneksi puoliksi suunniteltu on jo valmiiksi tehty :)


Iskin äsken lepakot seinään ja puhkuin astmakeuhkoillani suuria seittipalloja kymmenen kappaletta, hehee! Nyt odottelen Juusoa töistä avustamaan mua kaikissa muissa, lähinnä kiipeilyä vaativissa koristeissa, koska jos yritän tehdä sitä yksin niin mun tuurilla rojahdan kyllä tikkailta alas niin että napsahtaa :D Ilta menee varmasti lupsakasti myös leipoessa, onneksi palkintona odottaa iltasauna ja tietty huomenna edessä oleva ihana ilta kavereiden kanssa.

Koska Suomen sää ei ole ollut suotuisa asukuvien kuvaamiselle, on postauksiin tullut vähän taukoa - mulla on monta kiintoisaa tekstiä kirjoitettuna mutta ilman kuvia :( Toivotaan, että ensi viikolla päästäisiin kuvaamaan. Sunnuntaina tai alkuviikosta on luvassa kuitenkin vielä lisää halloween-juttuja, joten tämän kauhujuhlan fanit, stay tuned!

Vaatekaapin syksypäivitystä

25.10.2017

Viime päivinä ainakin pääkaupunkiseudulla paistanut, hirmuisen kaunis syysaurinko on antanut inspiraatiota ja uutta fiilistä syyspukeutumiseen. Tarve neuleille, nilkkureille ja lämpimille takeille tuli jotenkin puskista, koska oon jostain syystä elänyt tämän koko vuoden vähän myöhässä – heinäkuu tuntui toukokuulta ja nyt kovasti lähestyvä loka-marraskuun vaihde tuntuu ihan elokuulta. Hassua!

Vaatekaapin syysvalikoimaa inventoidessa huomasin myös puutteita, kun mun moni vanha lemppari otti ja hajosi viime vuonna. Toisaalta, ehkä tämä pitää ottaa vaan hyvänä asiana, sillä mikäs olisi sen parempi syy etsiä uusia lemppareita, jos kerrankin saa luvan kanssa etsiä ;) Yleensä se vain on niin, että etsimällä etsiessä ei löydy mitään, ja parhaat löydöt tehdään vahingossa, juuri silloin kun ei saisi ostaa mitään…

kuvat: Esprit.fi

Fiilistelin syyspukeutumista Espritin verkkokaupassa, ja kokosin sieltä kollaasiin muutamia lemppareita, joista jokaikisen kyllä kelpuuttaisin omaan kaappiini. Tykkään tosi paljon Espritin neuleista, koska niissä on paljon hyviä matskuja ja maanläheisiä värejä. Rakastan varsinkin harmaan ja puuteribeigen eri sävyjä, ja niitä yhdistettynä villa- ja cashmeremateriaaleihin Espritiltä löytyy vino pino. Esimerkiksi tuo vasemman alakulman neule on 100% cashmerea, voikohan edes pehmeämpää neuletta olla olemassa... Kovasti polttelisi näpytellä tilausta.

Tosi kauan oon myös haaveillut harmaista farkuista, jotka taittaisi asukokonaisuutta vähän lempeämmäksi kuin ne ikiaikaiset mustat pillifarkut. Kollaasin harmaat farkut on aika täydelliset, sillä niissä ei ole liikaa kulutuksia.

Suurin puute talvivarusteissa mulla on ehdottomasti kengissä, ja niiden etsimisen oon ottanut nyt oikein urakalla työn alle. Oon monta talvea hiihtänyt lähes täysin vain yksissä nilkkureissa, koska oon niin nirso ja huono löytämään itseä miellyttäviä malleja. Tänä talvena oon päättänyt kuitenkin hankkia useammat kivat talvikengät, jotta sitten osa kenkäpareista saa aina levätä niinä päivinä, kun toiset on käytössä. Loppupeleissä kaikki parit kestää sitten kauemmin käyttöä ja saan itsekin vaihtelua tyyliin :)

Mistä mun syyspukeutuminen siis koostuu? Neuleista, villakangastakeista, mokkanilkkureista. Harmaasta, viininpunaisesta, puuteribeigestä ja ihan vähän vaaleanpunaisesta.

Kiire ei ole tavoite

24.10.2017

Useimmiten, kun ystävä kysyy, että mitä mulle kuuluu, vastaan, että kiire. Kiire ja pieni stressi saa meidät puskemaan itseämme arjessa, työssä ja koulussa vielä sen extramailin, ja oonkin menneisyydessä kokenut sen oikeastaan vain hyvänä asiana. Jollain kierolla tapaa oon ollut jopa ehkä vähän ylpeä siitä, että kattokaas nyt, miten paljon mä saan aikaan niillä vähillä tunneilla, mitä mulla on. Kuitenkin viimeisen vuoden sisällä oon alkanut kyseenalaistamaan kiirettä ja sen hienoutta, kun se oma kiire on paisunut niin suureksi, ja kiireen tunne hiipii myös vapaa-aikaan.

Elelen tällä hetkellä kaiken kaikkiaan tosi vauhdikasta elämänvaihetta, kun opiskelen täydellä höyryllä vielä viimeistä vuotta ammattikorkeassa ja teen töitä kahdessa eri työpaikassa. Täysin vapaita hetkiä ei oikeastaan koskaan ole, sillä silloinkin kun en tee töitä, on aina to do -listalla joku essee, raportti tai esitelmä. Ja tämä on siis tilanne jo meikäläisellä, joka pyrkii tekemään kouluhommat pois yleensä jo ennen deadlineja. Mulle on tosi vaikeaa olla keskeneräinen ja seisottaa tekemättömiä töitä, mutta harmi kyllä sitä keskeneräisyyttä on todella vaikea välttää, kun opiskelee monivuotista tutkintoa.


Koska tehtävää olisi aina, joko töissä, koulussa tai kotona, mun on erittäin vaikea rauhoittua ja keskittyä hetkeen sataprosenttisesti. En itseasiassa edes kykene muistamaan sitä hetkeä, jolloin en olisi ajatellut joko tekemättömiä hommia tai stressannut tulevaa. Liian usein mun ajatuksissa vierailee "sitten kun" -ilmaisu. Jotenkin maagisesti ajattelen elämän olevan täydellistä ja kiireen loppuvan sitten, kun valmistun. Eihän se todennäköisesti rauhaisaa tule olemaan silloinkaan, koska olen ihmisenä sellainen, joka haalii itselleen kaikenlaisia projekteja, vähintään sitten kotona jos en töissä. Ja kiireestä ja väsymyksestä huolimatta nautin niistä projekteista, ja saan onnistumisista tosi paljon virtaa!

Tällä hetkellä olen arkeeni sinänsä ihan tyytyväinen, mutta aikaa on vaan ihan liian vähän ja tehtäviä asioita niin paljon. Enkä mistään osaa, halua tai voi luopua. Erityisesti mua rassaa koulu ja se, miten vähän meillä on yhteistä aikaa Juuson kanssa, ja kokonaisia yhteisiä vapaapäiviä saadaan yleensä yksi päivä neljää tai viittä viikkoa kohti. Esimerkiksi edellinen molemmilla vapaa päivä oli 1.10. ja seuraava on 29.10. Se on todella, todella vähän. Tilanne on kuitenkin se, että ainakin vielä toistaiseksi meikäläinen työskentelee viikonloput ja Juuso arkipäivät, ja sille ei tällä hetkellä voi mitään. Täytyy vaan niinä harvoina yhteisinä vapaina hetkinä keskittyä täysin siihen toiseen ja yhdessä olemiseen ja jättää puhelimet pois, ja ollaan siinä viime aikoina petrattukin.


Vielä kun oppisin ottamaan sen levollisen hetken ja ajan silloin, kun itselläni on vapaata ja Juuso on töissä. Lukiossa mulla oli muutaman kuukauden kestänyt ihana vaihe, jolloin kävin yksin muutaman kerran viikossa tosi terapeuttisilla lenkeillä. Olo oli niin hyvä! Kuitenkaan en ole saanut sitä samaa oloa mistään liikunnanmuodosta näin vanhemmalla iällä, vaan salillakin tulee mietittyä työprojekteja tai pohdittua jotain esseeaiheita, jotta itse kirjoitusprosessi sujuisi nopeammin. Silloinkin kun yritän olla miettimättä, mietin.


Yksi mun ongelma on myös se, että yritän olla liian tehokas ja hyödyntää kaiken mahdollisen ajan mahdollisimman maksimina. Koulussa teen ruokatauot etätöitä, jottei niitä tarvitsisi tehdä illalla ja edessä olisi enemmän vapaa-aikaa. Tykkään tästä systeemistä, mutta toisaalta se taas sitten hengästyttää 24/7. Ei kukaan voi olla joka ikinen minuutti tehokas, ja jos luennoilla oikeasti keskittyy, on se aivoille myös usein aika kuormittavaa, eli taukojakin tarvitaan.

Kiireen tunteen vähentämiseen ei varmaan auta kuin oman ajan otto ja hidastaminen. Vaikka en uskokaan, että elämä täysin rauhoittuu kun koulu on ohi, uskon sen vähentävän vapaa-ajan stressiä huomattavasti. Silloin vapaa-aika on täysin minun valintojeni varassa, eikä sitä säätele essee-deadlinet tai muu mukava painostava homma. Tällä hetkellä voisin yrittää vähentää sitä kiirettä ja laskea tehokkuutta vaikka niillä ihan pienillä, rauhallisilla kävelylenkeillä, ilman mitään paineita. Olen myös ottanut kirjojen lukemisen ihan päivittäiseen arkeen mukaan, ja huomannut sen rauhoittavan. Jotain kivaa murhamysteeriä lukiessa harvoin ajatukset eksyy niihin kuormittavampiin asioihin :)

Olisi kiva kuulla, millä te torjutte kiireen tunnetta kiireisessä arjessa?

Miten editoin instakuviani?

23.10.2017

En käytä Pinterestiä, enkä enää Lontoo-vuonna suuresti kuluttamaani Fashiolistaakaan, joten Instagram on mulle se kaikista mieluisin kanava inspiroitua. On ihan mieletöntä, miten monenlaisia, upeita kuvia sieltä löytyy, puhumattakaan kokonaisista yhtenäisistä feedeistä, joita suurimmat sometaiturit taikovat päivästä toiseen. Kamppailen itse jatkuvasti sen asian kanssa, että perustaisinko uuden Instagramin. Vanha syötteeni sisältää jo lähes 1500 kuvaa, kaikki aivan eri tyylisiä (aina filttereiden kultakaudesta suorakaidekuviin, kirkkaisiin väreihin, mustavalkoisuuteen ja vaaleisiin sävyihin - koko kavalkadi tarjolla siis!), ja se sotii omaa visuaalista silmää vastaan jatkuvasti.

Kuten blogin kanssa, haluaisin siis myös Instagramissa uuden, puhtaan alun, ja yhtenäisemmän tyylin. En kuitenkaan osaa päättää tätä asiaa, sillä toisaalta tykkään siitä, että myös menneisyys ja kehitys näkyy, ja jokaikinen Insta-kuva jopa vuosien takaa tuo mieleen muistoja. Samasta tästä syystä en halua poistaa nykyisestä fiidistä jotain 1000 kuvaa. Vähintään väliaikaratkaisuna olenkin siis kiinnittänyt huomiota uusien kuvien editointiin, ja oon siitä tosi innoissani.

Tässä postauksessa esittelen teille muutamat kikat, joilla tällä hetkellä muokkaan kuvia ennen niiden postausta Instagramiin! Esimerkkien kera, tietysti. Kuvista aina vasen on puhelimella otettu raakakuva, oikeanpuoleinen puolestaan muokattu versio.


Yksi uusimmista sovelluslöydöistäni on Facetune, josta tuli ihan instant (hehe) lemppari. Käytän Facetunessa useimmiten vähän kaikkeen sopivaa Whiten-työkalua, jolla esimerkiksi yllä olevassa kuvassa olen muokannut lattian sävyä vaaleammaksi ja kylmäksi. Sillä saa käytännössä muokattua vaikka sinisen lautasen ruoan ympäriltä valkoiseksi - how perfect is that! Lisäksi käytän Filters-työkaluista Lightning-kategorian alta löytyviä Lighter- ja Expose-työkaluja kuvan yleiseen vaalentamiseen.


Joidenkin kuvien kohdalla käytän ainoastaan Instagramin omia muokkaustyökaluja. Yllä olevaan kuvaan olen lisännyt Instagramissa terävyyttä, korostusta, kirkkautta, rakennetta ja kontrastia. Olen vakauttanut kuvaa muutaman asteen Säädä-painikkeella, ja laskenut värikylläisyyttä Kylläisyys-napilla, saadakseni mukavan kylmän lopputuloksen.

Instagramin omien työkalujen ja Facetunen lisäksi ahkerassa käytössä on myös PS Express, eli Photoshopin mobiiliversio. Sitä käytän useimmiten kuvan peilikuvakääntämiseen.


Ylläolevassa olen käyttänyt Facetunen kirkastavia filttereitä sekä Whiten-työkalua. Kuva jäi postaamatta muokkauksista huolimatta, koska oma käsi näytti mukamas tuossa liian oudolta :D Jos olisin päätynyt postaamaan kuvan, olisin varmaan vielä korjannut tuon kynsilakan pienenpienen lohkeaman ja poistanut oikeassa yläkulmassa näkyvän ihmisen pään.

Myös kuvia ottaessa pyrin tällä hetkellä kuvaamaan jo valmiiksi silmää miellyttäviä kuvia ja huomioimaan taustoja. Kaikki ei siis ole pelkän muokkauksen varassa, todellakaan, mutta pieni sävymaailmojen muokkaus ei mielestäni ole vielä liikaa todellisuuden vääristämistä. Mitä mieltä te olette tästä asiasta?

Ja mitä sovelluksia te käytätte Instagram-kuvien muokkaamiseen tai muokkaatteko kuvianne ollenkaan? Olisi myös tosi kiinnostavaa tietää, että mitä mieltä olette vanhan Instagram-tilin kuoppaamisesta yleisesti?

Albania: Butrintin roomalainen keskus

22.10.2017

Aika matkajuttujen taas! Albanian reissua suunnitellessa Butrintin muinaiset rauniot oli listan "Mennään, jos ehditään, mut ei ihan hirveästi välttämättä kiinnosta" -otsikon alla. Päädyttiin sinne itseasiassa vähän puolisattumalta, kun vietettiin ensin kuvankauniin Ksamilin vitivalkoisilla hiekoilla rantsupäivää, ja oltiin lähdössä takaisin Sarandaan päin. Mietittiin siinä ennen auton käynnistämistä sitten jonkin aikaa, että tsekataanko toi Butrint nyt vai ei. Päätettiin tsekata, kun kerran siellä päin oltiin, ja onneksi tsekattiin, oli nimittäin tuhat kertaa siistimpi paikka kuin olisi ikinä voinut pelkästä rauniot-sanasta arvata!

Butrint on yksi koko Balkanin alueen merkittävimmistä arkeologisista kohteistta, ja sillä on ollut tärkeä rooli jo Julius Caesarin aikana muun muassa roomalaisena keskuksena ja laivastotukikohtana. Erityisen jännittävän kokemuksen turistille näistä raunioista teki se, ettei raunioita ole oikeastaan suojeltu mitenkään köysin tai aidoin, vaan esimerkiksi tuonne ikiaikaiseen amfiteatteriin pääsi ihan vapaasti käpöttelemään.


Turistina oon itse niin tottunut siihen, ettei mihinkään saa koskea eikä ennalta määrätyn käytävän ulkopuolelle astua, että tuntui suorastaan väärältä kiivetä noita samoja amfiteatterin portaita, kuin mitä muinaiset roomalaiset on joskus alueella tallustelleet.

Portaita kiivetessä toivoin, että kun turismi Albaniassa kasvaa, alettaisiin kiinnittää huomiota siihen, etteivät nuo ikiaikaiset kivirakennukset tule todennäköisesti kestämään sitä päältä kävelevää ihmisvirtaa. Raunioita voisi hyvin hieman aidata, ja kokemus olisi silti todella siisti. Ja tämä kommentti tulee siis allekirjoittaneelta, joka ei yleensä edes niin ykkösenä välitä mistään rauniokohteista...


Butrintia voidaan siis todellakin suositella Sarandassa päin matkustaville ja ennen kaikkea myös niille, ketkä ei tämän tyyppisistä nähtävyyksistä yleensä välitä! Mä en ollut koskaan lukiossa historiasta kiinnostunut (paitsi taidehistoriasta!), mutta matkustellessa historian havina on kyllä paljon jännittävämpää ja konkreettisempaa. Monesti myös tällaisia ikiaikaisia kohteita katsellessa pystyn kuvittelemaan vuosisatojen takaiset ihmiset kävelemään juuri näitä samoja polkuja. Jännää!

Liput oli vähän hinnakkaammat kuin muissa Albanian nähtävyyksissä, mutta en enää millään kykene muistamaan, paljonko, ehkä jotain 8€/hlö luokkaa. Jokatapauksessa silti suomalaiselle turistille edulliset ja ehdottomasti joka pennin tai siis albanian lekin arvoiset :)

I LOVE ME 2017

20.10.2017


Tänä vuonna tuli korkattua I love me -messut jo ihka ensimmäisenä päivänä ja täytyy todeta, että se oli oikea ratkaisu! Oon edellisinä vuosina käynyt tapahtumassa vasta sunnuntaina, jolloin osa näytteilleasettajista on jo purkanut ständinsä tai ainakin aloittaa purun jo messujen aikana, ja tavara ja koot on vähissä vähän kaikesta. Tänään iskettiin äitini kanssa paikalle jo heti kymmenen jälkeen, ja vitsit, että oli vaan ihan kertakaikkiaan ihana päivä.

Ostin messuilta vuoden varaston D-vitamiinia, ajattelin nyt kokeilla, jos se auttaisi tähän jäätävään väsymykseen, josta oon kärsinyt jo jonkin aikaa huolimatta siitä, paljonko vuorokaudessa nukun. Toivotaan parasta, ja ainakin noi vitskut oli tosi edullisessa tarjouksessa! Ostoskoriin päätyi myös Changen alusvaatteita ja Organic Shopin kuorintavoiteita ja äitille noita body mousseja.


Messuilla jäin toivomaan joiltain ständeiltä vähän parempia tarjouksia. Esimerkiksi NYXin pisteellä moni tuote maksoi tasan saman verran kuin Sokoksella tai Stockmannilla, mikä oli vähän tylsää. Tosiaalta, NYX on tällä hetkellä sellaisessa asemassa, ettei tarjouksia varmaan edes tarvita, eikä niiden puuttuminen myyntiä heilauta.

En tiedä miten te toimitte, mutta messuilla ainakin meikäläinen mielellään etsii uusia, kiinnostavia tuotteita kokeiluun, mutten viitsisi niistä ihan täyttä hintaa maksaa, jos tuote ei sitten sovikaan itselle - yhtä suurella todennäköisyydellä niistä saattaa tulla myöhemmin isoja lemppareita, joita ostan normaalihintaisena jopa kymmeniä kappaleita - koskaan ei voi tietää, mutta se tarjous voi vaikuttaa siihen, lähdenkö alunperinkään testaamaan tuotetta. :)


Yllä kuvassa näkyvä Vitun hyvä kahvi tuoksui aivan taivaalliselta, mutten viitsinyt ostaa, koska kahviahan meikäläinen ei juo. Mielessä kävi kyllä vaihtoehto hankkia se vaan huonetuoksuksi ;)


Kaiken kaikkiaan messut oli tosi ihanat tänä vuonna, ja erityisesti innostuttiin äitini kanssa myös Valion pisteestä, jossa sai käydä tekemässä kehonkoostumusmittauksen. Itselle tuli ihan jäätävät tulokset, mutta ainakin ne toimii motivaattorina... Täytynee alkaa kantaa omia tuloksia lompakossa mukana, ja aina sipsihyllyllä vilkaista sitä omaa rasvaprosenttia ennen kuin tekee ostopäätöstä :D

Mikä fiilis teille jäi messuista? :)

Kiitos vielä Messukeskukselle minun bloggaajalipustani!