Albania: Benje Thermal Waters

25.9.2017

Vuokrattiin Albaniassa reissatessa kahdeksi päiväksi auto. Ensimmäisenä autopäivänä otettiin nokka kohti sisämaata, Gjirokasteria, Permetiä ja Benjeä, ja etsittiin upea Katiu Ottoman -silta, jonka löysin kesällä aivan randomisti kaikenlaista Albaniaan liittyvää googletellessa. Kauniin 1800-luvulla rakennetun sillan alla virtaa normaalisti aivan uskomattoman turkoosi ja kirkas vesi, mutta nyt, Albanian kärsiessä 40-asteen helteistä, oli tuo vesialue kuivahtanut.

Alueen reunalla on parkkipaikka, jossa autot on parkattu melko albanialaiseen tyyliin sikinsokin ja toisten eteen, paikallisen miehen opastamana. En tiedä, miten käytännössä toimitaan sitten, kun joku muiden autojen loukkuun jäänyt haluaa poistua :D Parkista maksettiin pieni maksu, olisiko ollut jotain muutaman sata lekiä, en muista enää tarkalleen. Joka tapauksessa jokin pieni summa, käteisellä tietenkin.


Alueen reunalta löytyy myös kahvio ja vessat, joskin vessat olivat niin kamalassa kunnossa, että vaikken yleensä niiden suhteen kamalasti nirppanokkaile, en pystynyt käymään edes sisällä.


Onneksi sillan tykönä sijaitsevat, luonnon muodostamat kuumavesialtaat olivat edelleen helteissä säilyneitä, vaikka turisteja olivatkin täynnä. Lilluttiin hetki noissa kirkkaissa vesialtaissa, ja sitten lähdettiin seikkailemaan sillan toisella puolella sijaitsevissa luolissa, joista oli huippunäkymät myös itse sillalle.


Tuo silta oli aivan käsittämättömän kaunis, ja oli hurjaa seistä tuolla ylhäällä, kun siinä ei tietenkään ollut mitään kaiteita. Vaikkei sillan alla kuvissa katsoen ole paljoa vettä, virtasi siinä kuitenkin paikoitellen aika kovaa ja syvästikin, joten näin korkeanpaikankammoisenakin käpöttelin mielummin sillan yli päästäkseni toiselle puolelle. Parempi vaihtoehto, kuin liukastella limaisilla ja mutaisilla kivillä ja kaatua pärställeen :D


Kaikki kuvassa näkyvä kivikko olisi ilman helteitä ollut kirkasta, turkoosia vettä. Olisi mielenkiintoista nähdä nyt 1,5 kuukauden jälkeen, onko se päässyt palautumaan, kun lämpötilat on laskeneet sinne 15-20 asteeseen. Reissun aikana saatiin kyllä nähdä aika pelottavaakin settiä Albanian luonnon kamppailusta noissa helteissä: täältä Benjeltä takaisin Sarandaan ajaessa alkoi yhtäkkiä haista todella väkevä savu, ja luultiin, että nyt auto kärtsähti. Oltiin sen verran monta autoa päivän aikana nähty pysähdyksissä ja jäähdyttelemässä moottoreita. Sitten yhtäkkiä, vuoren rinteillä ajaessa, nähtiin useita metsäpaloja, ja yksi kokonainen vuorensivu liekeissä, savua kaikkialla.

Koskaan en ole tällaisiin luonnon aiheuttamiin vaikeisiin tilanteisiin matkustaessa joutunut. Useimmat matkustuksen vaarat johtuvat aina ihmisistä. Nyt kävi rehellisesti sanottuna mielessä, että pitäisköhän ihan kaiken varalta soittaa äitille, pahalta näyttää. Yritettiin keskellä kapeaa vuoristotietä kuunnella yhdeltä ainoalta englanninkielellä toimivalta radiokanavalta tiedotteita, missä palaa, ja tiedotteen perusteella kuulosti siltä, että kaikkialla siellä, missä meidän pitäisi ajaa. Oli kuitenkin tulossa pian pimeä, eikä vuoristossa ollut minkäänlaisia valoja. Eikä meillä ollut myöskään kiertäviä reittivaihtoehtoja, joten oli vain pakko lähteä ajamaan ja ottaa riski - onneksi lopulta savu hävisi, ja päästiin ehjin nahoin perille Sarandaan.


Kaikilla ei kuitenkaan ollut ihan yhtä hyvä kohtalo. Lueskelin jo kaksi päivää ennen reissuun lähtöä, että Albania oli joutunut pyytämään EU:lta apua sammutuksiin, ja taivaalla näkyikin muutamia helikoptereita pudottamassa vettä noihin liekkeihin. Kurkussa oli kieltämättä pala, kun ajettiin itsekin noiden palojen keskellä ja samalla seurattiin, kun ihmisten talot vuorten rinteillä olivat ilmiliekeissä. Poliisitkin ihmettelivät katujen varsilla paloja varsin voimattoman oloisina, ja jostain syystä yhtään ainoaa paloautoa ei nähty. Aika pieneksi tunsi itsensä, ihminen.

Vielä pari Albania-postausta löytyy meikäläisen hihasta, toivottavasti siellä on paikasta kiinnostuneita! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti