Valmis

28.5.2018

Hellurei, pitkästä aikaa! Täällä puhuu tuore, kesäkuussa valmistuva kulttuurituottaja. Sain kuin sainkin opintoni toukokuussa päätökseen, eli tehtyä tänä keväänä pistetilille viimeiset 45 op! Se yhdistettyinä töihin on kuitenkin kostautunut monessa, ihan alkaen omasta sosiaalisesta elämästä aina jaksamiseen ja hyvinvointiin asti. Viimeisen parin kuukauden ajan myös sosiaalisen median elämäni on sijainnut lähinnä Instagramissa (@katrimaattanen) ja henkilökohtaisessa Facebookissa. Onneksi nyt tämä kaikki on takana päin, vaikkakin tämän kaiken jälkeen kroppa sanoi itsensä irti ja makaan tällä hetkellä sängyn pohjalla ihan kamalassa flunssassa...

Kesäkuun 18. päivä olen virallisesti kulttuurituottaja ja se on ihan superjännää, koska tuntuu, että olisin vasta viime viikolla istunut pääsykokeissa. Ja nytkö pitäisi olla jo valmis?!


Kesän ohjelmanumerona on ennen kaikkea rentoutua, tehdä niitä asioita mistä nautin, lomailla (!!!), mökkeillä, tehdä töitä, syödä jokaisena aurinkoisena päivänä jätskiä ja matkustella. Elo-syyskuun vaihteessa meitä kutsuu lempikohteeni Los Angeles, enkä voisi olla siitä enemmän innoissani! Päätin myös, etten aio ajatella pidemmälle tulevaisuuteen esimerkiksi työjuttuja ennen syksyä. Olen rentoutumiseni ansainnut, kiitos ja kuitti :D

P.S. Toivon myös alkukesästä keksiväni, että mitä tekisin tämän blogin kanssa.

Mitä teille kuuluu?? ♥

Huhtikuun 2018 suosikit

3.5.2018

Pariisin matka
Huhtikuun ehdoton kohokohta oli ihana, viisipäiväinen matka yhdessä äitin kanssa Pariisissa. Lähdin matkaan tosi väsyneenä, mutta loppupeleissä meillä oli ihana matka. Tehtiin, nähtiin ja rentouduttiin. Ostettiin aivan liikaa Ladureen lakritsimacaronseja (best of the best!), nautittiin +28 helteestä, halailtiin, höpöteltiin ja istuskeltiin puistossa. Tsekattiin tietty nähtävyydetkin, joista Eiffel oli edelleen aivan yhtä vaikuttava kuin edellisellä Pariisin reissullani. Ennen kaikkea oli ihan kullanarvoista saada viettää 5 päivää yhdessä oman äidin kanssa - se on valitettavasti nykypäivänä aika harvinaista, näin "ruuhkavuosia" eläessä.


Oppari valmistui (ainakin melkein)
Huhtikuun viimeisenä päivänä napautin menemään viimeisen version opinnäytetyöstä oppariohjaajalleni, jee! Vielä sieltä varmaan tulee ne viimeiset kommentit, joiden perusteella fiksaan työn lopullisesti kuntoon viikonloppuna, mutta selkeästi voiton puolella ollaan. Edelleenkään ei opparistressi ole nostanut päätään, enemmänkin kapasiteettia kuluttavat loput puuttuvat opintopisteet, mutta nekin on tällä hetkellä jo melkein plakkarissa. Pikkuhiljaa voin siis myöntää itselleni ja muille, että oikeasti valmistun tänä keväänä! Tähän asti en ole uskaltanut, koska olen välillä vähän taikauskoinen :D


Vappumunkit (ja vappupallo!)
Vaikka en ole kummoinenkaan vappuihminen, sain tänä vuonna päähäni leipoa vappumunkkeja! Joskus muutama vuosi sitten niitä tehtiin ja ihan hyvällä menestyksellä. Tänä vuonna mentiinkin sitten monen mutkan kautta, kun ei oltu hankittu mittaria öljyn lämpötilan tsekkaamiseen, mutta lopulta kovan tuskan takaa muodostui kasa munkkeja. Joita ei sitten haluttukaan enää siinä vaiheessa oikeastaan syödä, kun koko prosessi oli niin pitkä ja rasvankäryinen. Hah. Onneksi jo seuraavana päivänä maistui, niin ei mennyt hukkaan! Perinteinen vappupallo täytyi myös käydä ostamassa, ja tänä vuonna valinta osui donitsiin, josta on haukkaistu pala pois ;)


Kevään paras ajatus
Valmistumisen lähestyessä olen alkanut tuntea aikamoista painetta siitä, että täytyisi olla superhienossa ja kovapalkkaisessa oman alan duunissa viimeistään kesän lopussa. Koko kevään olen asiaa päässäni pyöritellyt, pohdiskellut niitä omia unelmia ja tavoitteita ja todennut, ettei tässä ole mikään kiire. Haluan seuraavat vuodet mennä vain ja ainoastaan oma jaksaminen ja oma hyvä olo edellä - aivan sama, mitä kukaan muu siihen sanoo! Haluan miettiä rauhassa, minkälaista työtä haluan tehdä ja miten sellaiset tavoitteet saavutan. Kolmivuotisen koulu+työ-rupeaman jälkeen haluan myös levätä. Kesä ja kolmen viikon lomat kauppaduunissa kuulostaa tällä hetkellä aika ihanalta.

Miten teidän huhtikuu sujui? :)

Inspiration Blog Awards 2018

15.4.2018

Eilen juhlittiin Helsingin Kattilahallilla tämän vuoden Inspiration Blog Awardseja, jotka vaikuttajamarkkinointitoimisto Indieplace vuosittain järjestää. Mä olin harmillisesti päivällä töissä joten olin matkassa vähän nuutuneena. Iltapäivällä kipitin työvuoron jälkeen kovalla vauhdilla kotiin hetkeksi lepäämään, iskemään uudet meikit naamaan, kihartamaan hiukset ja vetämään mekon niskaan. Sitten jo lähdettiinkin matkaan ystäväni Annen kanssa.

En ehtinyt uhrata hirveästi ajatuksia omalle lookille, ja oli helpotus nähdä paikan päällä, että eri tyylien skaala oli tosi vaihteleva. Osa panosti ihan hulluna, osa oli ilmestynyt paikalle farkuissa. Oman mekkoni kaula-aukko oli melko syväänuurrettu (mulla ei ole tainnut koskaan olla noin syvää kaula-aukkoa!) ja onnistuin tiputtamaan sen sisälle ruokaa nautiskellessa tarjolla olleista vegaanisista miniannoksista, jotka sisälsivät kaikenlaista pientä, putoavaa murua. Meikäläisen juhlaeleganssi taas huipussaan…


Viimeistään gaalassa huomattiin Annen kanssa, että ollaan tosi, tosi kiinnittyneitä niihin vanhoihin blogeihin, eikä enää helposti omaksuta luettavaksi mitään uusia blogeja. Ennen voittajien julkistusta kaikissa kategorioissa julkistettiin kolme finalistia, ja useimmiten ei edes tiedetty noita finalisteja, tai ainakaan kaikkia heistä. Se tosin johtunee myös siitä, että joukossa oli myös pelkkiä tubettajia tai snapchattaajia, kun itselle taas blogit on se tutuin seurantakanava.

Tavallaan hienoa, että uusillekin blogeille tulee tilaa ja mahdollisuuksia osallistua ja voittaa, ja ettei palkintoja pokaa aina vain ne samat, vuosia tutut vaikuttajat. Silti harmitti joidenkin ”isompien” ja pitkäikäisten ammattibloggaajien puolesta, ettei finalistisijoitustakaan tipahtanut, vaikka se olisi ollut täysin ansaittua. Puolensa kaikella siis!


Meillä jäi Annen kanssa ilta lyhyeen, mä kun olin tosi väsynyt töistä ja kumpaakin koski jalkoihin ja selkään, kun Kattilahallissa istumapaikat olivat todella vähissä. Joskus näinkin päin, oli hauska palata illanvietosta kotiin jo puoli kaksitoista ja aamulla herätä virkeänä kuin peipponen! ;) Tänään ohjelmassa on opparin raakaversion viimeistelyä sekä koulun portfoliojuttuja, molemmat täytyy meilata opettajalle ennen kuin huomenna lennähdän Ranskaan hieman irtautumaan näistä koulukiireistä. ♥

Haluaisin myös piipahtaa vielä Hullareilla nauttimassa viimeisen päivän kuhinasta, mutta vähän epäilen, ettei tuo rakas mieheni ole ihan samalla kannalla… Täytyy alkaa kosiskelemaan.

Ihanaa sunnuntaita kaikille! ♥

Mun oppari: mitä, miten ja milloin

10.4.2018

Kyselin viime postauksessa, että kiinnostaisiko teitä kuulla mun opparista vähän lisää, kun siitä olen välillä sivulauseissa maininnut. Erityisesti se aihe on vilahdellut postauksissa nyt keväällä, kun en näemmä osaa kirjoittaa tällä hetkellä mistään muusta kuin koulusta - kesää ja aivokapasiteetin vapautumisia odotellessa. Nytpä päätin siis ottaa vähän taukoa itse opparin kirjoittamisesta ja tulla turinoimaan siitä teille, hehe...

Mikä mun opparin aihe on?


Perinteiset kulttuurituottajille sopivat aiheet, kuten tapahtumatuotanto ja kehityshankkeet, eivät ole mulle se ykkösjuttu. Olen viimeisen vuoden ajan tehnyt pään sisällä tosi paljon töitä sen kanssa, että mikä mua oikeasti kiinnostaa eniten, mitä haluan tehdä ja mistä pidän. Tämän ajatustyön tuloksena olen tullut siihen tulokseen, että kaikkein kiinnostunein olen sisällöntuotannosta, verkkokaupasta ja markkinoinnista, ja niiden parissa toivon myös lähivuosina työllistyväni. Seuraava askel oli se, että haluaisin kirjoittaa opinnäytetyön jostain blogimaailmaan sijoittuvasta, joka hyödyttäisi mua sisällöntuotannon alalla ammatillisesti.


Meillä työn vaatimuksena on oikea työelämän tilaaja, mikä aiheutti tuossa joulukuussa hetkellistä pientä paniikkia. Olen kuitenkin onnekas, sillä loppujen lopuksi ahkerien keskustelujen jälkeen sain tilaajakseni yhden Suomen suurimmista vaikuttajamarkkinoinnin toimistoista. Olen siitä niin kiitollinen ja innoissani, on meinaan tosi motivoivaa saada kirjoittaa aiheesta, joka kiinnostaa. Aiheena opparille mulla on vaikuttajamarkkinointi perheblogeissa, tarkemmin sanottuna elintarvikkeisiin keskittyvät markkinointiyhteistyöt.

Millainen rakenne?


Mitä olen valmiita oppareita yhtään joutunut opinnäytetyöseminaareissa selailemaan ja tutkimaan, on rakenteet koulusta riippuen tosi erilaisia. Se oli tosi yllättävää, koska muuten Suomessa koulujen yhtenäinen taso on niin tarkoin säädeltyä, ainakin AMK-maailmassa ja mun näkökulmasta. Useimmilla kouluilla ei taideta vaatia tuota tilaajaakaan. Meillä työn rakenne on kuitenkin tosi tärkeä ja aika tiukka, koska Metropolia haluaa yhtenäistää lopputöiden ulkoasua ja sisältöä, vaikka aiheet vaihteleekin.

Tämän vuoksi meillä pitää esimerkiksi opiskella tutkimuksellista kehittämistyötä, jonka opit täytyy näkyä myös opparissa. Erityisesti kehittämisnäkökulma on meidän opinnäytetöissä melko suuressa roolissa. Toisaalta, se taas on antanut eväät mahdollisiin tulevaisuuden analyyttisiin ja tutkimuksellisiin työtehtäviin, ja heti perään olisi helppo tehdä vaikka toinen oppari, kun aivot on viritetty kunnon kehitysmoodille.

Opparit meidän tutkinto-ohjelmassa on olleet 30-50 sivun kokonaisuuksia, ja itse tähtään noin 40 sivuun.


Missä aikataulussa?


Kävin joulu-tammikuun ajan keskusteluja tilaajan kanssa, mutta kaiken fyysisen työn aloitin vasta maaliskuussa. Aika moni tuttu sanoi, etten millään pysty tekemään kokonaista opinnäytetyötä alusta loppuun asti 7,5 viikossa, mutta tässä vaiheessa olo on tosi luottavainen. Olen jo voiton puolella, ja aikaakin on vielä neljä viikkoa. Siitä tosin olen viikon reissussa siellä Ranskassa, mutta ajattelin lähettää raakaversion ohjaajalleni kommentoitavaksi juuri ennen lähtöä. Näin hänelläkin on viikko aikaa katsoa työ läpi sellaisena aikana, kun mäkään en ehtisi sitä edistää. Varmistin tottakai asian myös ohjaajaltani ja tämä sopi hänelle paremmin kuin hyvin.

Uskon, että tämä tahti oli mulle mahdollinen siksi, että ensinnäkin mulla oli aiheesta jo niin paljon pohjatietoa, että olin huomaamattani ajatuksissa prosessoinut työn jo aika valmiiksi. Toiseksi, olen ohjannut muita opintojani (esim. markkinointi ja brändinhallinta) samoihin aiheisiin, joten tiesin jo etukäteen suurimmaksi osaksi sen, mitä teoreettista viitekehystä ja mitä lähdepohjaa haluan työssä hyödyntää. Kolmantena, mulla on vain yksi itse kerätty aineisto ja sen keräämiseen meni vain reilu viikko. Neljäntenä, olen nopea kirjoittaja. Viidentenä, rakastan mun aihetta.

Palautus on toukokuun alussa, valmistuminen kesäkuussa.


Mikä fiilis tällä hetkellä?


Tällä hetkellä multa löytyy 26 sivua tekstiä ja siihen päälle pari sivua lähteitä. Olen siis sivumäärällisesti aika voiton puolella, mutta vielä on paljon edessä. Kuten äskeisestä kappaleesta varmaan saitte mielikuvaa, tämä koko prosessi on edennyt aika lungisti, ja pelkään sen olevan huono merkki. Olenko ottanut asian liian rennosti? Entä, jos Ranskasta tullessa mulla odottaa sähköpostissa ohjaajalta kommentit aloittaa koko homma alusta, ja olenkin ymmärtänyt kaiken ihan päin pyllyä. Entä, jos mun keräämä aineisto on liian suppea eikä tuloksista nouse esille mitään uutta? Entä, jos tilaaja pettyy?

Oon yleensä ihan superstressaaja, ja en ole opparia oikein osannut kunnolla stressata sen jälkeen, kun sain tilaajan lyötyä lukkoon. Asia on edennyt ihan omalla painollaan, ja kirjoittaminen on tuntunut tosi luonnolliselta ja mukavalta. Onko nämä huonoja merkkejä? Kertokaa joku, joka on kirjoittanut opparin, pliis :D Stressi on yleensä ollut hyvä merkki ja tuottanut mulla tulosta sekä töissä että koulussa. Vai onko tämä nyt juuri sitä, että opinnäytetyöllä näytetään oma osaaminen, ja tietämättäni jo osaan tämän aiheen sen verran hyvin, että se ei hirveämmin stressaa?

Vaikka stressiä ei sinänsä ihan hirveästi opparin suhteen ole, kyllä ne tuntemukset silti menevät aika vuoristoradassa! Neljän viikon päästä voi olla aika hauska lukea tätä poistausta....