Inspiration Blog Awards 2018

15.4.2018

Eilen juhlittiin Helsingin Kattilahallilla tämän vuoden Inspiration Blog Awardseja, jotka vaikuttajamarkkinointitoimisto Indieplace vuosittain järjestää. Mä olin harmillisesti päivällä töissä joten olin matkassa vähän nuutuneena. Iltapäivällä kipitin työvuoron jälkeen kovalla vauhdilla kotiin hetkeksi lepäämään, iskemään uudet meikit naamaan, kihartamaan hiukset ja vetämään mekon niskaan. Sitten jo lähdettiinkin matkaan ystäväni Annen kanssa.

En ehtinyt uhrata hirveästi ajatuksia omalle lookille, ja oli helpotus nähdä paikan päällä, että eri tyylien skaala oli tosi vaihteleva. Osa panosti ihan hulluna, osa oli ilmestynyt paikalle farkuissa. Oman mekkoni kaula-aukko oli melko syväänuurrettu (mulla ei ole tainnut koskaan olla noin syvää kaula-aukkoa!) ja onnistuin tiputtamaan sen sisälle ruokaa nautiskellessa tarjolla olleista vegaanisista miniannoksista, jotka sisälsivät kaikenlaista pientä, putoavaa murua. Meikäläisen juhlaeleganssi taas huipussaan…


Viimeistään gaalassa huomattiin Annen kanssa, että ollaan tosi, tosi kiinnittyneitä niihin vanhoihin blogeihin, eikä enää helposti omaksuta luettavaksi mitään uusia blogeja. Ennen voittajien julkistusta kaikissa kategorioissa julkistettiin kolme finalistia, ja useimmiten ei edes tiedetty noita finalisteja, tai ainakaan kaikkia heistä. Se tosin johtunee myös siitä, että joukossa oli myös pelkkiä tubettajia tai snapchattaajia, kun itselle taas blogit on se tutuin seurantakanava.

Tavallaan hienoa, että uusillekin blogeille tulee tilaa ja mahdollisuuksia osallistua ja voittaa, ja ettei palkintoja pokaa aina vain ne samat, vuosia tutut vaikuttajat. Silti harmitti joidenkin ”isompien” ja pitkäikäisten ammattibloggaajien puolesta, ettei finalistisijoitustakaan tipahtanut, vaikka se olisi ollut täysin ansaittua. Puolensa kaikella siis!


Meillä jäi Annen kanssa ilta lyhyeen, mä kun olin tosi väsynyt töistä ja kumpaakin koski jalkoihin ja selkään, kun Kattilahallissa istumapaikat olivat todella vähissä. Joskus näinkin päin, oli hauska palata illanvietosta kotiin jo puoli kaksitoista ja aamulla herätä virkeänä kuin peipponen! ;) Tänään ohjelmassa on opparin raakaversion viimeistelyä sekä koulun portfoliojuttuja, molemmat täytyy meilata opettajalle ennen kuin huomenna lennähdän Ranskaan hieman irtautumaan näistä koulukiireistä. ♥

Haluaisin myös piipahtaa vielä Hullareilla nauttimassa viimeisen päivän kuhinasta, mutta vähän epäilen, ettei tuo rakas mieheni ole ihan samalla kannalla… Täytyy alkaa kosiskelemaan.

Ihanaa sunnuntaita kaikille! ♥

Mun oppari: mitä, miten ja milloin

10.4.2018

Kyselin viime postauksessa, että kiinnostaisiko teitä kuulla mun opparista vähän lisää, kun siitä olen välillä sivulauseissa maininnut. Erityisesti se aihe on vilahdellut postauksissa nyt keväällä, kun en näemmä osaa kirjoittaa tällä hetkellä mistään muusta kuin koulusta - kesää ja aivokapasiteetin vapautumisia odotellessa. Nytpä päätin siis ottaa vähän taukoa itse opparin kirjoittamisesta ja tulla turinoimaan siitä teille, hehe...

Mikä mun opparin aihe on?


Perinteiset kulttuurituottajille sopivat aiheet, kuten tapahtumatuotanto ja kehityshankkeet, eivät ole mulle se ykkösjuttu. Olen viimeisen vuoden ajan tehnyt pään sisällä tosi paljon töitä sen kanssa, että mikä mua oikeasti kiinnostaa eniten, mitä haluan tehdä ja mistä pidän. Tämän ajatustyön tuloksena olen tullut siihen tulokseen, että kaikkein kiinnostunein olen sisällöntuotannosta, verkkokaupasta ja markkinoinnista, ja niiden parissa toivon myös lähivuosina työllistyväni. Seuraava askel oli se, että haluaisin kirjoittaa opinnäytetyön jostain blogimaailmaan sijoittuvasta, joka hyödyttäisi mua sisällöntuotannon alalla ammatillisesti.


Meillä työn vaatimuksena on oikea työelämän tilaaja, mikä aiheutti tuossa joulukuussa hetkellistä pientä paniikkia. Olen kuitenkin onnekas, sillä loppujen lopuksi ahkerien keskustelujen jälkeen sain tilaajakseni yhden Suomen suurimmista vaikuttajamarkkinoinnin toimistoista. Olen siitä niin kiitollinen ja innoissani, on meinaan tosi motivoivaa saada kirjoittaa aiheesta, joka kiinnostaa. Aiheena opparille mulla on vaikuttajamarkkinointi perheblogeissa, tarkemmin sanottuna elintarvikkeisiin keskittyvät markkinointiyhteistyöt.

Millainen rakenne?


Mitä olen valmiita oppareita yhtään joutunut opinnäytetyöseminaareissa selailemaan ja tutkimaan, on rakenteet koulusta riippuen tosi erilaisia. Se oli tosi yllättävää, koska muuten Suomessa koulujen yhtenäinen taso on niin tarkoin säädeltyä, ainakin AMK-maailmassa ja mun näkökulmasta. Useimmilla kouluilla ei taideta vaatia tuota tilaajaakaan. Meillä työn rakenne on kuitenkin tosi tärkeä ja aika tiukka, koska Metropolia haluaa yhtenäistää lopputöiden ulkoasua ja sisältöä, vaikka aiheet vaihteleekin.

Tämän vuoksi meillä pitää esimerkiksi opiskella tutkimuksellista kehittämistyötä, jonka opit täytyy näkyä myös opparissa. Erityisesti kehittämisnäkökulma on meidän opinnäytetöissä melko suuressa roolissa. Toisaalta, se taas on antanut eväät mahdollisiin tulevaisuuden analyyttisiin ja tutkimuksellisiin työtehtäviin, ja heti perään olisi helppo tehdä vaikka toinen oppari, kun aivot on viritetty kunnon kehitysmoodille.

Opparit meidän tutkinto-ohjelmassa on olleet 30-50 sivun kokonaisuuksia, ja itse tähtään noin 40 sivuun.


Missä aikataulussa?


Kävin joulu-tammikuun ajan keskusteluja tilaajan kanssa, mutta kaiken fyysisen työn aloitin vasta maaliskuussa. Aika moni tuttu sanoi, etten millään pysty tekemään kokonaista opinnäytetyötä alusta loppuun asti 7,5 viikossa, mutta tässä vaiheessa olo on tosi luottavainen. Olen jo voiton puolella, ja aikaakin on vielä neljä viikkoa. Siitä tosin olen viikon reissussa siellä Ranskassa, mutta ajattelin lähettää raakaversion ohjaajalleni kommentoitavaksi juuri ennen lähtöä. Näin hänelläkin on viikko aikaa katsoa työ läpi sellaisena aikana, kun mäkään en ehtisi sitä edistää. Varmistin tottakai asian myös ohjaajaltani ja tämä sopi hänelle paremmin kuin hyvin.

Uskon, että tämä tahti oli mulle mahdollinen siksi, että ensinnäkin mulla oli aiheesta jo niin paljon pohjatietoa, että olin huomaamattani ajatuksissa prosessoinut työn jo aika valmiiksi. Toiseksi, olen ohjannut muita opintojani (esim. markkinointi ja brändinhallinta) samoihin aiheisiin, joten tiesin jo etukäteen suurimmaksi osaksi sen, mitä teoreettista viitekehystä ja mitä lähdepohjaa haluan työssä hyödyntää. Kolmantena, mulla on vain yksi itse kerätty aineisto ja sen keräämiseen meni vain reilu viikko. Neljäntenä, olen nopea kirjoittaja. Viidentenä, rakastan mun aihetta.

Palautus on toukokuun alussa, valmistuminen kesäkuussa.


Mikä fiilis tällä hetkellä?


Tällä hetkellä multa löytyy 26 sivua tekstiä ja siihen päälle pari sivua lähteitä. Olen siis sivumäärällisesti aika voiton puolella, mutta vielä on paljon edessä. Kuten äskeisestä kappaleesta varmaan saitte mielikuvaa, tämä koko prosessi on edennyt aika lungisti, ja pelkään sen olevan huono merkki. Olenko ottanut asian liian rennosti? Entä, jos Ranskasta tullessa mulla odottaa sähköpostissa ohjaajalta kommentit aloittaa koko homma alusta, ja olenkin ymmärtänyt kaiken ihan päin pyllyä. Entä, jos mun keräämä aineisto on liian suppea eikä tuloksista nouse esille mitään uutta? Entä, jos tilaaja pettyy?

Oon yleensä ihan superstressaaja, ja en ole opparia oikein osannut kunnolla stressata sen jälkeen, kun sain tilaajan lyötyä lukkoon. Asia on edennyt ihan omalla painollaan, ja kirjoittaminen on tuntunut tosi luonnolliselta ja mukavalta. Onko nämä huonoja merkkejä? Kertokaa joku, joka on kirjoittanut opparin, pliis :D Stressi on yleensä ollut hyvä merkki ja tuottanut mulla tulosta sekä töissä että koulussa. Vai onko tämä nyt juuri sitä, että opinnäytetyöllä näytetään oma osaaminen, ja tietämättäni jo osaan tämän aiheen sen verran hyvin, että se ei hirveämmin stressaa?

Vaikka stressiä ei sinänsä ihan hirveästi opparin suhteen ole, kyllä ne tuntemukset silti menevät aika vuoristoradassa! Neljän viikon päästä voi olla aika hauska lukea tätä poistausta....

Blogigaala ja muita tämän viikon suunnitelmia

9.4.2018

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! Viikonloppu ihan hurahti ohitse. Lauantaina olin pääasiassa vaan töissä, muuten se sujui ensin aamulla sängyssä pötkötellessä ja sitten illalla sohvalla pötkötellessä – kunnon mursumeininkiä siis. Sunnuntaista piti tulla erittäin aktiivinen ja tehokas vapaapäivä, kunnes päädyin extemporena ottamaan lyhyen työvuoron iltapäivälle. Aikomus oli nauttia auringosta, käydä pitkällä kävelyllä ja tehdä opparia useampi tunti, mutta se jäi tämän työvuoron vuoksi vain yhteen tuntiin, jonka aikana ehdin kirjoittaa vajaan sivun, ööh...


Onneksi olen opparin kanssa kokonaisuutena ihan hyvässä vauhdissa, eli ei tuo yksi lipsahdus sinänsä haittaa mitään, mutta olen tottunut hoitamaan hommat kuntoon aina jo hyvissä ajoin ennen dediksiä. Samaa yritän opparin kanssa! :) Kiinnostaako teitä muuten tietää lisää mun opparista ja sen aiheesta, kirjoittaisinko siitä oman postauksen?

Tämä viikko tulee olemaan suhteellisen tehokas: neljänä päivänä on töitä, kahtena koulua ja kaikki muu aika menee vääntäessä kouluhommia ja opparia siihen kuosiin, että voin ensi maanantaina hypätä koneeseen ja lentää Ranskaan viideksi päiväksi, mieli keventyneenä to do –listan hoidetuista asioista. Aion myös mahduttaa johonkin rakoon aikaa käydä muutamalla iltakävelyllä, kun nyt saadaan nauttia niin upeista, aurinkoisista illoista. Rautatientorin lämpömittarikin näytti jo +9 kun tulin koulusta, joskin epäilen, että sen mittarin anturit taitaa olla aika paistuvassa kohdassa. Vai voiko oikeasti olla jo +9 astetta? Ihanaa, jos on.


Lauantaina edessä on Indieplacen järjestämä Inspiration Blog Awards, ihan superkivaa! Jossain vaiheessa viikkoa täytyy vähän ideoida ja suunnitella omaa lookia. Olen lauantaina tyylikkäästi myös töissä, joten voi olla, että aika minimeillä mennään – naama on joka tapauksessa työpäivän jäljiltä aika varmasti väsähtänyt. Sain onneksi vaihdettua työvuoron jo viideltä päättyvään vuoroon, eli ehdin käydä kotona hetken lepuuttamassa jalkoja, käymään suihkussa ja päivittämässä hiukset ja meikit tuoreempiin ennen kuin suuntaan Helsingin Kattilahallille.

Teemana gaalapukeutumiselle on yksiselitteisesti Inspiration, eli uskon paikan päällä näkyvän mitä upeimpia asukokonaisuuksia ja –ideoita. Meidän suomalaiset muotibloggaajat ovat niin kauniita ja kekseliäitä, että varmasti silmäkarkkia on luvassa! Mulla on suunnitelmissa pukea päälle ehkä yksi sähkönsininen mekko. Kovasti haluaisin myös lauantaihin mennessä oppia meikkaamaan, mutta se jää nähtäväksi, miten sen kanssa käy :D Tänään olen sentään menossa kokeilemaan Lash Liftiä, ihka ensimmäistä kertaa ikinä. Raportoin myöhemmin, miten siinä sitten kävikään…


takki Ellos Premium
neule Esprit
housut ASOS Petite
samettibootsit ASOS
laukku Rebecca Minkoff

Tässä postauksessa asua ja hämmentävän läheltä napsaistua naamakuvaa viime viikolta! Ystäväni Siru rakastaa valokuvausta, mikä sopii meikäbloggaajalle paremmin kuin hyvin. Kokeiltiin useampaa kuvauspaikkaa ja lopulta valitsin blogiin nämä vaaleanpunaisessa, simppelissä porttikongissa kuvatut otokset, näissä oli niin kaunis valo. Tuo takki on yksi tämän talven parhaimmista alelöydöistä, ja kankaan ohuudesta huolimatta se on suurella villaprosentillaan suhteellisen lämmin.

Mitä teillä on tällä viikolla kalenterissa? :)

USA: Orange County

8.4.2018

Toiseksi viimeistä häämatkapostausta viedään! Los Angelesista oli aika jatkaa kohti seuraavaa kohdetta, Orangen piirikuntaa ja Newport Beachia. Idea O.C.:hen lähdöstä keksittiin ensin vähän vitsillä ja siitä, että olen yläasteelaisesta asti halunnut siellä käydä. The OC oli mun ehdoton lempisarja teininä, ja sain Juusonkin pitämään sarjasta myöhemmin lukiossa, kun hän etsi tekstittämätöntä sarjaa katsottavaksi englannin kuunteluita varten.

Ja koska meidän häämatkabudjettiin ja -aikatauluun mahtui piipahdus vielä etelämmässä, niin eihän me voitu missata sitä ihan oikeaa Newport Beachia.


Sää. Musta oli hauskaa todeta livenä, että sää oli tosi samanlainen kuin sarjassakin. Olen tokaissut lukemattomia kertoja sarjaa tuijotellessa Juusolle, että "onpas niillä taas tuolla harmaa päivä". Vaikka oltiin Kaliforniassa kesällä, olivat päivät pitkälti harmaita ja jopa sumuisia. Silti oikein kauniita, ja pääsipä siihen sarjan kautta omaksuttuun, hieman utuiseen tunnelmaan vielä nopeammin.


Elämän leppoisuus. Oli ihana chillailla laitureilla kalastajien kanssa, käveleksiä rannoilla ja laskea rantavahtien koppien määrää, istahtaa vaan alas ja tuijottaa merta. Laitureilla vieraili tasaiseen tahtiin myös kauniita, suuria pelikaaneja (!) aukomassa suuria nokkiaan!


Redondo Beach Pier. Los Angelesista ajaessa ajetaan läpi Redondon, jonka alueilla monet The OC:n kohtauksista on kuvattu. Sarjassa usein näkyvä laituri sekä dineri, jossa Marissa, Ryan, Seth ja Summer aina istuu, löytyy Redondosta, ja tuo diner on edelleen toiminnassa. Voitte kuvitella sekoamiseni tason, kun astuttiin a) tuonne ilmiselvän tunnistettavalle ja kauniille laiturille b) sisään dineriin, joka on täysin samassa kunnossa kuin sarjassakin. Kyllä riitti hymyä koko päivän!

Redondo Beach Pier ja sen lähialueet itsessään olivat tosi sympaattinen kokonaisuus, ja jo sellaisenaankin kiva paikka vierailla. Olisin hyvin voinut yöpyä 1-2 yötä sielläkin. Nyt tyydyttiin vetämään aamupalat ja pirtelöt dinerissa, hengailemaan laiturilla ja sitten jatkettiinkin jo rantatietä pitkin matkaa kohti Newport Beachia.


Tekemistä. Tykätään käydä yleensä ulkomailla keilaamassa, se vaan on aina hauskaa ja on kiva löytää uusia paikkoja keilata. Nyt käytiinkin paitsi shoppailemassa ja keilaamassa, myös leffassa. En tosin enää millään muista, mikä elokuva oli kyseessä, sillä leffailtaa seuraavana aamuna edessä oli nimittäin actionia, kun huomattiin Juuson lompakon kadonneen...

Ei sitä sitten löytynyt mistään, muttei sitä ilmeisesti oltu varastettukaan, koska kortteja ei oltu käytetty sen 14 tunnin aikana, kun se oli luultavasti ollut kateissa... Eipä siinä, kortit kiinni ja uudet tilaukseen. :)


Ruoka. Haettiin pariin otteeseen ruokaa vain AirBnB-majoitukselle, kun oltiin päivät vedelty siellä täällä ja haluttiin vain istahtaa Netflixin ääreen. Katsottiin muuten The OC:ta O.C.:ssa, voisin sanoa että #lifegoals :D Anyway, yksi mieleen jäänyt ruokakokemus oli ainakin Saddle Ranch Costa Mesassa, jossa söin ensin todella herkullisen salaatin, ja jälkkäriksi vedettiin ihan överisuuri Snickers-jäätelökakkupalanen. Toi kakku oli ehkä herkullisin jälkkäri, mitä olen koskaan syönyt. Namii.

Tuolla ylempänä mainittu elokuvateatteri sijaitsi samassa kompleksissa Saddle Ranchin ja muiden ravintoloiden kera. Tosi kiva hengailualue! Osoite kiinnostuneille on 1870 Harbor Boulevard.


Rantaviivaa piisaa. Rakastan tuota kalifornialaista tyyliä noissa pitkissä laitureissa - oispa kiva selvittää, onko niissä taustalla mikä idea, sen verran systemaattista tuo tyyli on. Sympaattisia on myös nuo rantavalvojakopit, joita on tietyn välimatkan välein rannoilla pitkin koko Kalifornian rantaviivaa, oihh.


Super happy (wish to be) california girl! Seuraava ja viimeinen osa häämatkapostauksia onkin sitten Las Vegas!